Kaunis Ne-ne-hofra vietiin seitsemänkymmenenkahden päivän kuluttua jo
vuotta ennen hänelle määrättyyn hautakammioon ja laskettiin
edelläkäviänsä viereen, mutta mitään surusaattoa ei pidetty hänen
kunniaksensa pyhän järven ympärillä.
* * * * *
Ben-Hur istui kertomuksen lopussa egyptiläistytön jalkain juuressa
ajatuksiinsa vaipuneena ja kädellään hivellen tytön kättä, joka oli
peräsimessä.
"Menofa oli väärässä", hän sanoi.
"Mitenkä niin?"
"Rakkaus elää rakastamalla."
"Sittepä ei ole mitään lääkettä sitä vastaan."
"On. Oroites löysi lääkkeen."
"Minkä sitte?"
"Kuoleman."
"Sinä olet tarkkaavainen kuulija, sinä Arriuksen poika."
Keskustelun ja satujen vaihdellessa kuluivat hetket kuin siivillä.
Maalle noustessa Iras sanoi:
"Huomenna me lähdemme kaupunkiin."
"Aiotko olla katsomassa kilpailuja?"
"Aion."
"Minä lähetän sinulle omat värini", sanoi Ben-Hur, ja silloin he viimein
erosivat.