Lattialta vedettiin nyt esiin nuorukainen, jolla oli niin naisellisen
kauniit kasvot, että olisi voitu luulla häntä itse juomajumalaksi, jos
hänellä vain olisi ollut seppele päässä ja muut Bakkuksen tuntomerkit.
"Nostakaa hänet ylös pöydälle", käski Messala.
Silloin huomattiin, ett'ei hän voinut pysyä istualtaan.
"Tue häntä, Drusus."
Drusus otti päihtyneen syliinsä.
Messala kääntyi sitte viineistä velttoa nuorukaista kohti ja sanoi
kaikkein vait'ollessa: "Oi Bakkus, sinä suurin jumalista, ole meille
tänä yönä suosiollinen. Omasta ja näiden palvelijaisi puolesta minä
lupaan", hän nosti kunnioittavasti seppeleen päästänsä, "tämän
seppeleen uhriksi alttarillesi Dafneen."
Hän kumarsi, laski seppeleen takaisin päähänsä, paljasti ohimonsa ja
lausui nauraen:
"Katsos, Drusus, Silenuksen aasin nimessä, enkö voittanut denariasi!"
Suostumushuuto sai katon vapisemaan ja äkäisen näköiset Atlaan kuvat
vavahtelemaan alustoillansa. Mässäys alkoi.