"Duumviriäkö?"
"Ei, hänen poikaansa."
"En minä tiennyt hänellä olevankaan poikaa."
"No niin, ei se mitään merkitse", sanoi Drusus välinpitämättömästi,
"minä vain tahdoin lausua, Messala, ett'ei Pollux ole enemmän Kastorin
näköinen kuin Arrius sinun näköisesi."
Tämä huomautus vaikutti kuin hyökkäysmerkki. Parikymmentä ääntä ryhtyi
säestämään:
"Toden totta, samat silmät, samat kasvot!"
"Mitä te lörpöttelette!" vastusti eräs äkeissään. "Messala on
roomalainen, Arrius juutalainen."
"Sinä olet oikeassa", muuan kolmas virkkoi, "hän on juutalainen,
taikkapa on Momus lainannut hänen äidilleen väärän naamuksen."
Sanakiista uhkasi syntyä, mutta Messala sen huomattuaan rupesi
välittämään:
"Viini ei ole vielä tullut, hyvä Drusus. Mitä Arriukseen koskee, niin
minä yhdyn sinun ajatukseesi. Kerro vähän enemmän hänestä."
"No niin, olkoon hän juutalainen tai roomalainen, -- minä en sano sitä
mistään sinun tunteittesi halveksimisesta -- se Arrius on kaunis,
urhollinen ja ymmärtäväinen. Keisari tarjosi hänelle armollista
suojelustaan, mutta hän ei huolinut siitä. Hän ilmestyi tänne
salaperäisellä tavalla ja pysyttelekse erillään meistä, ikään kuin
tuntisi olevansa parempi tai huonompi kuin me muut. Kilpakoulussa
hänellä ei ollut vertaistansa; hän leikitteli Reininmaista tuotujen
sinisilmäisten jättiläisten ja Sarmatian sarvettomain härkien kanssa,
kuin olisivat ne olleet vain vitsakimppuja. Duumviri jätti suunnattoman
omaisuutensa hänelle. Hän kiihkeästi rakastaa aseita ja uneksii vain
sotaa. Maxentius antoi hänelle pääsyn perheesensä, ja hänen piti tulla
laivaan meidän kanssamme, mutta Ravennassa hän katosi meiltä. Kuitenkin
on hän nyt täällä ja aivan hyvissä voimissa. Me saimme sen tietää
tänä aamuna. Mutta huolimatta mennä palatsiin tai linnaan hän vei
matkatavaransa majataloon ja katosi uudestaan."
Messala kuunteli ensin vain kohteliaisuudesta, mutta mitä kauemmin
kertomusta kesti, sitä enemmän hän siihen kiintyi. Drusuksen vaiettua
hän heitti kädestään kuutiopikarin ja huusi: "Kuules, Kajus, kuuletko!"
Nuorukainen hänen sivullansa, hänen Myrtiluksensa eli kumppaninsa
täänpäiväisissä kilpa-ajon harjoituksissa, vastasi, hyvillään yleisestä
huomiosta, joka nyt kääntyi häneen: "Jos en kuulisi, Messala, niin en
olisi ystäväsi."
"Muistatko miestä, joka tänään vieräytti sinut pois vaunuista?"
"Bakkuksen rakkauskutrien kautta, onhan minulla arka olkapää auttamassa
muistoani", vastasi Kajus, nykäyttäen olkapäitään.
"No, ole sitte kohtalon jumalattarille kiitollinen, sillä minä olen
saanut selon sinun vihollisestasi. Kuule nyt edelleen."
Messala kääntyi nyt uudestaan Drusuksen puoleen.
"Kerro enemmän hänestä, joka on sekä roomalainen että juutalainen.
Foebus avita! se yhdistys voisi tehdä kentaurinkin rakastettavaksi.
Mitä pukua hän apinoitsee?"
"Juutalaista."
"Kuuletko, Kajus?" sanoi Messala, "se meidän miehemme on nuori
ensiksikin. Hänellä on roomalaiset kasvot toiseksi; hän mieluisemmin
pitää juutalaista pukua kolmanneksi; kilpakentällä saavutetaan mainetta
käsivarsilla, jotka voivat tarpeen mukaan kaataa hevosen tai sysätä
kumoon vaunut, neljänneksi. Drusus ystäväni, sinun pitää kaiketi auttaa
minua vielä kerran. Epäilemättä se Arrius puhuu monta kieltä, muutenhan
hän ei voisi esiytyä tänään roomalaisena, huomenna juutalaisena, mutta
puhuuko hän myöskin Atenan rikasta kieltä?"
"Niin puhtaasti Messala, että hän milloin hyvänsä kelpaisi
näyttelijäksi."
"Kuuletko, Kajus?" Messala huudahti. "Hän on ihan kuin luotu
tervehtimään naista kreikaksi, ja minun laskuni mukaan se on viides
kohta. Mitäs sanot?"
"Sinä olet löytänyt hänet, Messala", Kajus vastasi, "taikka min'en enää
ole minä."
"Anna anteeksi, Drusus, ja te kaikki, että minä puhun näin
arvoituksilla", sanoi Messala tunkeilevaan tapaansa. "Kaikkein jumalain
nimessä, en tahdo käyttää sinun kohteliaisuuttasi niin paljon, että se
loppuu; mutta sinun pitää vielä auttaa minua. Kas", hän laski kätensä
uudestaan pikarille, "miten piilossa minä pidän pytialaisen orakelin
ja sen salaisuudet. Sinä muistaakseni mainitsit, että siinä Arriuksen
pojassa on jokin salaisuus. Kerroppa se!"
"Ei se ole mitään, Messala", Drusus vastasi, "ei muuta kuin lasten
juttu. Kun Arrius, isä, oli ahdistamassa merirosvoja, ei hänellä ollut
lapsia eikä perhettä. Palatessaan hän toi pojan, sen, josta puhumme, ja
seuraavana päivänä otti hänet ottopojakseen."
"Ottopojakseenko?" toisti Messala, "jumalain nimessä sinä saat minut
tosiaankin uteliaaksi, Drusus. Mistä duumvir löysi pojan? Ja kuka hän
oli?"
"Kukapa muu kuin hän itse voi siihen vastata. Duumvir, hän oli silloin
vasta tribuni, kadotti taistelussa kalerinsa. Toinen palaava laiva
löysi hänet ja erään toisen miehen samalla lankulla uiskentelemasta,
ja he olivat ainoat eloon jääneet koko väestöstä. Minä kerron nyt
historian sellaisena, kuin minä sen kuulin pelastajilta, ja sillä on
ainakin se ansio, ett'ei sitä ole koskaan vastustettu. He sanoivat,
että duumvirin kumppani lankulla oli juutalainen."
"Juutalainenko!" Messala ihmetteli.
"Ja kaleriorja."
"Mitä Drusus? Kaleriorjako?"
"Kun heidät molemmat nostettiin kannelle, oli duumvirillä yllä tribunin
haarniska ja toisella soutajan puku."
Messala nousi pöydän vierestä, jota vasten oli nojannut.
"Kaleri..." Hän vaikeni äkisti ja katseli ympärilleen ensi kerran
elämässänsä neuvottomana. Juuri silloin astui sisään joukko orjia,
tuoden suuria viiniastioita, hedelmä- ja leivoskoreja sekä pikareja
ja pulloja, jotka olivat suurimmaksi osaksi hopeasta. Se näkö herätti
jotakin hänen mieleensä. Messala hyppäsi ylös tuolille.
"Miehet Tiberin rannoilta", hän sanoi kovalla äänellä, "muuttakaamme
päällikön odotus Bakkuksen juhlaksi. Kenenkä valitsette
juomakuninkaaksi?"
Drusus nousi ylös.
"Kenenkä muun kuin juhlan pitäjän", hän sanoi. "Vastatkaa, roomalaiset!"
Kaikuva suostumushuuto kajahti vastaukseksi.
Messala otti seppeleen päästään, antoi sen Drusukselle, joka nousi ylös
pöydälle ja laski juhlallisesti kaikkein nähden seppeleen takaisin
Messalan päähän sekä valitsi hänet siten yön huvitusten isännäksi.
"Minä toin muutamia ystäviä kanssani", sanoi Messala, noustuaan
pöydälle. "Jotta juhla vanhalla tavalla pyhitettäisiin, tuokaa tänne
se, joka on enimmin viininjumalan vallassa."