Tietäjäin saapuminen.
Ne kolme viisasta tietäjää, joista edellä olemme puhuneet, lähestyivät
Jerusalemia sitä tietä, joka tulee Sikemistä päin; oli iltapuoli
yhdentenätoista päivänä lapsen syntymisen jälkeen luolassa. Päästyään
Kidronin ojan ylitse he kohtasivat koko joukon ihmisiä, jotka kaikki
pysähtyivät uteliaasti katselemaan heitä.
Judea oli pakosta tullut kansainväliseksi kulkupaikaksi. Se oli vain
kapea vuorimaa, jota idästä päin ahdisti hieta-aavikko ja lännestä
meri. Kuitenkin luonto pakotti itä- ja etelämaiden kauppatien kulkemaan
tämän vuoriston kautta; siitä sen varallisuus. Toisin sanoen,
Jerusalemin rikkaus kasvoi tulleista, joita otettiin ohi kulkevasta
kaupasta. Niinpä ei ollutkaan missään muualla, paitsi Roomassa,
sellaista eri kansakuntain ja kansallisuuksien kirjavaa kokoelmaa. Ei
missään muukalainen ollut vähemmin vieras kaupungin asujamiin verraten
kuin sen muurien sisällä ja sen ympäristössä. Ja kuitenkin nämä
tietäjät kummastuttivat kaikkia, jotka heitä kohtasivat tiellä heidän
lähestyessään kaupungin portteja.
Eräs lapsi, joka äitinsä kanssa istui tien varrella kuningasten hautain
vastapäätä, huomasi matkustavaiset. Se alkoi heti taputtaa pikku
käsiänsä ja huutaa: "Kas, kas, miten kauniit kulkuset; miten komeat
kamelit."
Kulkuset olivat hopeasta; kamelit, kuten tiedämme, olivat tavattoman
suuret ja karvaltaan puhtaan valkoiset ja astuivat majesteetillisesti.
Silat kertoivat pitkästä aavikkomatkasta ja noiden vanhusten
rikkaudesta, jotka istuivat pienten varjotelttain alla, aivan samalla
tavalla kuin heidän näimme yhtyvän Jebelin toisella puolen. Mutta
paitsi kulkuset, kamelit, niiden varustus ja ratsastajain muhkea muoto,
kummastutti kaikkia varsinkin kysymys, jonka ensimmäinen ratsastaja
aina lausui vastaantulijoille.
Pohjoisesta päin Jerusalemiin tuleva tie käy yli tasangon, joka viettää
etelää kohti ja jättää Damaskon portin laaksoon eli jonkinlaiseen
tienrotkoon. Tie on kapea, mutta syvälle kulunut pitkällisestä käytöstä
ja paikoittain vaikeakulkuinen kivien tähden, joita sadevirrat ovat
uurtaneet irti. Molemmilla puolin oli kuitenkin ennen muinoin rikkaita
vainioita ja kauniita öljypuistoja, jotka rehevyydessään lienevät
olleet miellyttävä näkö varsinkin niille matkustajille, jotka olivat
äsken tulleet aavikon hietakentiltä. Tietäjät pysähtyivät tälle tielle
sen pienen seurueen kohdalle, joka istui kuningashautojen vastapäätä.
"Hyvät ihmiset", kysyi Baltasar, sivellen palmikoitua partaansa ja
kumartuen ulos riipputuolista, "eikö Jerusalem ole tässä ihan lähellä?"
"On", vastasi vaimo, jonka syliin lapsi oli paennut, "jos puut tuolla
mäellä olisivat vähän matalammat, niin voisitte jo nähdä toripaikan
tornit."
Baltasar katsahti kreikkalaiseen ja hindulaiseen ja kysyi sitte:
"Missä on äsken syntynyt juutalaisten kuningas?"
Naiset katsoivat toinen toiseensa vastaamatta.
"Ettekö ole kuulleet puhuttavan hänestä?"
"Emme."
"No, kertokaa sitte kaikille, että me näimme hänen tähtensä itämailla
ja tulimme nyt osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
Ystävykset ratsastivat tiehensä. Samaa he kysyivät muiltakin kaikilta,
mutta yhtä turhaan. Suuri parvi, joka oli menossa Jeremiaan luolaan,
kummastui niin kovin siitä kysymyksestä ja vierasten oudosta muodosta,
että se heti kääntyi ja seurasi heitä kaupunkiin.
Tietäjät olivat niin kiintyneet oman kutsumuksensa ajattelemiseen,
ett'eivät ollenkaan joutaneet katselemaan, mikä erinomainen komeus
heillä juuri nyt oli edessänsä: ensin Bezetan rannalla oleva kylä,
sitte Mizpah ja Öljymäki heidän vasemmalla puolellaan, sitte kylän
takana kohoava muuri ja siinä neljäkymmentä korkeaa ja lujaa tornia,
joiden tarkoitus oli osaksi olla muurin vahvistuksena, osaksi myöskin
kuningas-rakennusmestarin kaunoaistin tyydyttäminen. Eivät he myöskään
huomanneet saman tornimuurin kääntymistä oikealle, eivät sen monia
mutkia eikä katetuita portteja, joita oli siellä täällä, ei kolmea
suurenmoista valkoista komeaa rakennusta, Fasaelusta, Mariamnea
ja Hippikusta; ei Sionia, korkeinta kukkulaa, joka oli kruunattu
marmoripalatseilla ja oli kauneinta mitä nähdä saattoi; ei Moriavuoren
temppelin välkkyviä pengermiä, vaikka tätä temppeliä on pidetty
yhtenä maailman ihmeenä; ei majesteetillisia vuoria, jotka kuin kehys
ympäröivät pyhää kaupunkia, niin että se näytti olevan ikään kuin
suunnattoman suuren kattilan pohjassa.
Viimein he tulivat korkean ja vahvan tornin luo, joka yleni sen portin
päältä, jonka paikalla nykyään on Damaskon portti ja jonka edessä
silloin yhtyi kolme tietä, ne, jotka tulivat Sikemistä, Jerikosta ja
Gibeonista. Roomalainen vartia oli tien varrella. Kamelit ja niitä
seuraavat ihmiset olivat yhteensä kyllin suuri matkue vetämään mukaansa
laiskurit, jotka vetelehtivät portin seuduilla. Kun Baltasar pysähtyi
puhuttelemaan vartiata, jäivät siis nämä kolme ratsastajaa heti suuren
ihmispiirin keskelle, joka oli utelias kuulemaan, mitä uutta oli
tapahtunut.
"Rauha olkoon teille!" sanoi egyptiläinen sointuvalla äänellä. Vartia
ei vastannut.
"Me olemme tulleet kaukaa etsimään äsken syntynyttä juutalaisten
kuningasta. Tiedättekö neuvoa meille, mistä hänet tapaamme?"
Sotamies nosti kypäränsä silmiverhoa ja huusi kovasti. Huoneesta
porttiholvin oikeasta seinästä tuli ulos upseeri.
"Väistykää!" huusi hän ihmisjoukolle, joka nyt tunkeutui yhä
likemmäksi. Kun se ei näyttänyt halukkaalta tottelemaan, alkoi hän
heilutella keihästään oikealle ja vasemmalle ja teki siten itselleen
tietä.
"Mitä tahdotte?" hän kysyi Baltasarilta kaupunkilaisten tavallisella
murteella.
Baltasar vastasi samalla kielellä.
"Missä on hän, joka on syntynyt, juutalaisten kuningas?"
"Herodesko?" kysyi upseeri hämillään.
"Herodeen kuninkaanarvo tulee Caesarilta; ei, emme etsi Herodesta."
"Ei ole ketään muuta juutalaisten kuningasta."
"Mutta me olemme nähneet äsken syntyneen kuninkaan tähden ja tulleet
osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
Roomalainen joutui neuvottomaksi.
"Jatkakaa matkaanne", sanoi hän viimein. "Minä en ole juutalainen.
Kysykää temppelistä kirjanoppineilta, tai pappi Hannaalta, tai paraiten
Herodeelta itseltään. Jos on ketään muuta juutalaisten kuningasta, niin
hän kyllä ottaa hänestä selon."
Samalla hän teki tietä muukalaisille, jotka kulkivat sisälle portista.
Ennen ratsastamistaan ahtaalle kadulle Baltasar pysähtyi sanomaan
ystävilleen: "Meidän tulomme on jo kylliksi ilmoitettu. Ennen
puoliyötä on asiamme koko kaupungin tiedossa. Etsikäämme nyt majatalo
levähtääksemme."