"Eikö hän sitä paitsi sanonut, että se tapahtui Davidin kaupungissa,
joka on tuo meidän Betlehemimme tuossa, ja että me löydämme hänet
kapalolapsena?"
"Ja seimessä makaavana."
Ensimmäinen puhuja katseli miettiväisesti tuleen, mutta sanoi viimein
ikään kuin äkillisen päätöksen johdosta: "Betlehemissä on seimiä
ainoastaan yhdessä paikassa, luolassa vanhan majatalon lähellä. Veljet,
lähtekäämme katsomaan, mitä on tapahtunut. Papit ja kirjanoppineet ovat
kauan odottaneet Kristusta. Nyt hän on syntynyt, ja Herra on antanut
meille merkin, josta hänet voimme tuntea. Lähtekäämme osoittamaan
hänelle kunnioitustamme."
"Mutta kuka vartioipi laumojamme?"
"Niistä Herra pitää huolen. Rientäkäämme."
Sitte he kaikki nousivat ja jättivät aitauksen vartioimatta.
* * * * *
He riensivät vuoren ympäri, kaupungin halki ja saapuivat majatalon
portille, jossa mies seisoi vartioimassa.
"Mitä te tahdotte?" hän kysyi.
"Olemme tänä yönä nähneet ja kuulleet ihmeellisiä asioita", vastasivat
he.
"Olemme mekin nähneet merkillisiä asioita, mutta emme ole kuulleet
mitään. Mitä te olette kuulleet?"
"Menkäämme alas aitaukseen ja luolaan, että saamme varman tiedon; sitte
me kerromme kaikki. Saatattehan tulla itsekin katsomaan."
"Olipa se narrimainen asia."
"Ei, Kristus on totisesti syntynyt."
"Kristusko! Mistä te sen tiedätte?"
"Menkäämme ensin katsomaan."
Mies nauroi ylenkatseellisesti.
"Vai Kristus! Mistä te tunnette hänet?"
"Hän syntyi tänä yönä ja makaa nyt seimessä, niin on meille ilmoitettu;
eikä täällä Betlehemissä ole seimiä muualla kuin yhdessä paikassa."
"Luolassako?"
"Niin. Tulkaa te myös!"
He menivät pihan yli, herättämättä huomiota, vaikka muutamia vielä
olikin valveella puhelemassa ihmeellisestä valosta. Luolan ovi oli
auki. Lyhty paloi siellä ja he astuivat estelemättä sisään.
"Rauha olkoon teille!" sanoi vartia Josefille ja Bet-Dagonin miehelle.
"Nämä miehet ovat tulleet katsomaan lasta, joka on syntynyt tänä yönä
ja jonka he tuntevat siitä, että se kapaloituna makaa seimessä."
Natsarealaisen levollisista kasvoista näkyi hetkisen aikaa sisällistä
liikutusta; sitte hän kääntyi pois ja sanoi:
"Lapsi on tässä."
Miehet vietiin erään seimen luo, jossa lapsi makasi. Lyhdyllä
valaistiin sitä paikkaa, ja paimenet seisoivat ääneti vuoteen vieressä.
Lapsi ei millään ilmaissut jumaluuttansa; se oli aivan sellainen kuin
muutkin äsken syntyneet lapset.
"Missä on äiti?" kysyi vartia.
Joku naisista otti lapsen syliinsä, meni Marian luo, joka makasi
lähellä, ja laski lapsen hänen syliinsä. Kaikki läsnäolijat
kokoontuivat nyt heidän ympärillensä.
"Se on Kristus!" sanoi viimein paimen.
"Kristus!" toistivat kaikki ja lankesivat kunnioittavasti polvilleen.
Eräs heistä virkkoi moneen kertaan:
"Se on Herra, jonka kunnian kirkkaus valistaa taivaan ja maan."
Ja nämä alhaiset, mutta uskossaan väkevät miehet suutelivat äidin
vaatteita ja läksivät iloissaan pois. Majatalossa, jossa kaikki olivat
nousseet jalkeille ja tunkeutuivat heidän ympärillensä, he kertoivat
kaikki, mitä olivat kokeneet. Kaupungin halki mennessään laumojensa
luo lauloivat he koko matkan enkelien ylistysveisua: "Kunnia olkoon
Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto!"
Uutinen levisi laajalle, ja sitä vahvisti se valo, jonka kaikki olivat
huomanneet taivaalla. Monta päivää päästänsä kävi luolassa uteliaita
ihmisiä, joista muutamat uskoivat, mutta enimmät nauroivat ja tekivät
pilaa kaikesta mitä kuulivat.