PORTIMO: Menenpähän vielä pitkin järven rantaa. On niin ihana ilta.
ROSLUND: Minun täytyy jo rientää kotiapäin. Näkemiin, näkemiin! (Tulee
portista etualalle.)
MANU (Tekee hänelle hyvänpäivän lakkiaan nostaen).
ROSLUND: Mitäs Manulla? Onkos minulle asiaa?
MANU: Toin vain hevosen tuonne hakaan. (Hyppää yli aidan ja lähestyy
Roslundia.) Mutta olisihan vähän asiaakin, jos insinöörin niinkuin
passaisi kuulla?
ROSLUND: Eikös siitä olisi kotonakin voinut?... Mitä niin sitte?
MANU: Tahdoin vain ilmoittaa, että ehkä on parasta, että sanon itseni
irti nykyisestä toimestani.
ROSLUND: No? Mitä se tarkoittaa?
MANU: Olen kuullut, että insinööri on tyytymätön minuun.
ROSLUND: Siinä tapauksessahan on luonnollisinta, että minä sanon irti
Manun.
MANU: Ajattelin, että teenpähän sen sitte ennemmin itse, kun että se
minulle ilmoitetaan.
ROSLUND: Manu siis on itse syyllisyydestään tietoinen, koska sen
minulle ilmoittaa.
MANU: En tiedä mitään semmoista tehneeni renkinänne, että teidän
tarvitsisi minuun tyytymätön olla.
ROSLUND: Kukas minun mielipiteeni sitte on Manulle ilmaissut?
MANU: Olenpahan vain syrjästä kuullut.
ROSLUND: Suoraa vastausta minä en kysymykseeni odottanutkaan. Tahdoin
vain sillä viitata, mistä syy tyytymättömyyteeni on etsittävissä ja
että siihen voi antaa aihetta muullakin lailla, kuin vain omain
tehtäväinsä laimiinlyömisellä.
MANU: Minun mielestäni tekoni kuuluu tehtaalaisten yksityisen elämän
piiriin ja on vain heidän itsensä arvosteltava ja rangaistava, jos se
senlaatuinen on.
ROSLUND: Mutta minun mielestäni on tuo aivan väärä käsitys, aivan väärä
ja julkea sitä paitsi. Tehtaalaisten iltamat ovat julkiset ja
viranomaisten julkisen valvonnan alaiset. Tapahtumat niissä koskevat
siis myös itse tehdasta ja minua tehtaan isännöitsijänä. Se on niin
selvä asia, että minua kummastuttaa, että minun on pitänyt tämä vielä
Manulle selittää. Mitä seurauksia viimeisestä iltamasta muuten on ollut
ja mitä kaikkea sen johdosta on ilmi tullut, sen Manu itse kyllä tietää
selittämättäkin.
MANU: Senpätähden lienee parasta, että koetan kaikkia muita seurauksia
välttää ja -- muutan pois.
ROSLUND: Ellei Manu luota itseensä ja luule, että elämänsä paranee,
toisin sanoen, ettei ainakaan mitään samallaista tahi senkaltaista
tapahdu, joka saattaa elämän tehtaalla huonoon huutoon.
MANU: Minä luotan niin paljon itseeni, että luulen jo voivani oman
talon perustaa ja hoitaa sitä niin, ettei se ainakaan huonoon huutoon
tule.