Työväenyhdistyksen talo: perällä näyttämölava, jonka esirippu on
vedetty ylös ja jossa istuu soittamassa yhdistyksen soittokunta
[soittokunnan puutteessa voipi käyttää yhden tahi parin viulun tahi
myöskin hanurin soittajaa]; vasemmalla kolme ikkunaa ja pitkin seinää
penkki; oikealla kahden ikkunan keskellä ovi portaikolle ja ikkunain
edessä myöskin penkit.
Soittokunta soittaa esim. "jenkkaa", toiset tanssivat täyttä vauhtia,
toiset joko istuvat penkeillä tahi seisoskelevat oven suussa iloisesti
puhellen ja naureskellen.
Tanssivien joukossa nähdään Manu Lainan ja Vilppu Auran kanssa. Kohta
esiripun noustua keskeyttävät Vilppu ja Aura tanssinsa ja käyvät
istumaan penkille vasemmalle puolen etualalle. He puhelevat jotakin
innokkaasti keskenään ja seuraavat tarkkaan Manun ja Lainan tanssia.
Vähitellen soitto taukoaa, tanssijat keskeyttävät tanssinsa ja useimmat
lähtevät ulos portaikolle ja pihalle.
AURA: On se jo hävytöntä tuo tuommoinen!
VILPPU: Se teki, Manu, sen vain kiusallaan.
AURA: Kun ihan koko jenkan tanssitti vain Lainaa eikä ketään muuta!
VILPPU: Pistää se tuo vähän jo vihaksi!
AURA: Näetsen, ja vielä tuonne portaikolle vei: limonaatia siellä
juottaa.
VILPPU: Älä viitsi, Aura, sinnepäin katsella! Ne vain uhallaan tuolta
irvistelevät tännepäin.
AURA: Mutta on se Lainakin! Kun vielä kehtaa ihan julkisesti, kaikkien
ihmisten nähden!
VILPPU: Ei se Laina sitä tekisi, ellei Manu...
AURA: Eikös ollut sitte totta, mitä minä siitä täänpäiväisestä kerroin?
Jo minä Vilpun sijassa tuommoisen pelin kieltäisin, jos teillä Lainan
kanssa on yhteenmeno sovittu, tahi tekisin lopun tyysti.
VILPPU: Sovittu mikä sovittu. Tietäähän Aura, ettei minun niin ensi
hätään ole naimaan yrittämistä.
AURA: Mutta onhan Lainalla toimensa.
VILPPU: Häävikös tuokaan.
AURA: Ja ehkä jo vähän säästöjäkin?
VILPPU: Mikä lienee muutama sata. Sillä ei pitkälle pääse.
AURA: Kehottaisin minä vain ajoissa yrittämään. Laina on nuori ja sievä
tyttö. Jos sattuu vielä, että toiseen ehtii pikiintyä, niin on tyttö
mennyttä.
VILPPU: Sallittu kai sitte niin on. Minkäs minä sille mahdan!
AURA: Ei Vilppu noin saa puhua. Se ei saa tapahtua. Pitää estää Manun
tunkeutumasta väliin.
VILPPU: Millä sen estän. Manu näkyy Lainaan mieltyneen ja ehkä Lainakin
häneen. Ja Manullahan kuuluu olevan rahojakin.
AURA: Joutavia puheita. Ehkä hänen omaa kerskailuaan vain.
VILPPU: Niinhän tuo kuuluu jo tänne tultuaan sanoneen, palvelenpahan
vielä yhden vuoden ja sitte ostan tilan itselleni, vaikkapa pienenkin.
AURA: No, jos niin on, niin sitä enemmän on Vilpun syytä pitää kiirettä
Lainan kanssa ja -- varsinkin nyt häntä silmällä. Kuka sen Manun
tietää, onko sillä oikeat aikeetkaan Lainan suhteen. Vielä ottaa ja
viettelee.
VILPPU: Sitäpä minäkin pelkään. Kyllä se semmoiselta kaverilta tuntuu.
AURA: Parasta sitte puhuakin asia sille suoraan, jos Vilppu Lainaa
rakastaa.
VILPPU: Eipä taitaisi näin tuo vihakseni pistää ja sydäntäni kaivella,
ellei sitä tunnetta Lainaa kohtaan olisi. Mutta jos minä kerran suutun
ja sanon, niin sanon sen niin, että kintuissa tuntuu.
MANU (Tulee samalla ulkoa ja suuntaa askeleensa Auraa ja Vilppua
kohti).
AURA: Kas, tuossa Manu tuleekin tänne.
MANU (Reimasti). Mitäs salajuonia tässä nurkassa punotaan?
VILPPU: Ihmisten nähden tässä julkisesti istutaan ja puhellaan. Mutta
peittoon, näen mä, itse pakenit pimeyden töitäsi tekemään.
MANU: Pistä syvempään, ei se minun nahkaani tunnu.
AURA: No, no, Manu! Ei ole tuo hyvin tehty, ei missään suhteessa.
MANU: Mitä jaarituksia nuo nyt ovat. Vai ettekö leikkiä ymmärrä? En
tullut tänne toruja kuulemaan, vaan kysymään Vilpulta, tuletko mulle
kontraksi, kun kohta tässä katrilli alkanee?
VILPPU: No, jos on leikkiä tämä, niin sanon vain, että olkoonkin se
viimeinen, sillä muuten tästä tosi tulee. -- Kuka on parisi?
MANU: Eikös se sinulle yhdentekevä ole?
VILPPU: Kun siivosti kysyn, näin voinet siivosti vastata.
MANU: No, kah, Laina Telso on hänen nimensä. Eikös se passaa?
AURA: Tuota! -- Manu!
VILPPU: Laina on minulle jo ajemmin lupautunut.
AURA: Ja sinä pyysit taannoin minut.
MANU: Ettäkö niin oli? No, eikös sitte vaihettaisi, Vilppu, likkoja jo
ennenkuin vikuroimaan ruvetaan? Suostuuhan Aura siihen puolestaan? Vai?
AURA: Ell'et olisi maistellut jo ennenkuin iltamaan tulit, niin
luulisin sinun, Manu, limonaatista päihtyneen, kun kehtaat tuolla
lailla käyttäytyä.
MANU (Keikaillen Auran edessä). No, so, ei nyt turhista suututa
kuitenkaan, ha, ha, ha, ha.
VILPPU (Pisteliäästi). Minä puolestani kuitenkin pysyn sanassani ja
toivon, ettei Lainakaan ole sanaansa syönyt, kun häneltä toden kysyn.
(Aikoo mennä salin poikki oikealle.)
MANU (Tarttuu häntä käsipuolesta ja pyöräyttää takaisin). Mitä sinä
tarkoitit, senkin...? Ettäkö minä olen sanani syöjä ja valehtelija, hä?
AURA: Manu, Manu, mitä sinä nyt?...
MANU: Vastaa, kun minä kysyn!
VILPPU: Sitä tarkoitin, mitä sanoin, en muuta mitään, -- en päälle enkä
vaille. Päästä irti! (Koettaa irroittautua Manun kädestä.)
AURA (Rukoilevasti.) Manu hyvä, päästä hänet!
MANU: Pääset, kun armosta päästän, vaan et muuten. Menekin sitte,
että...! (Päästää irti Vilpun, mutta sysää häntä samalla niin, että hän
keikahtaa toiselle kyljelleen lattialle.) Hä, hä!
AURA: Hyvä ihme tuota!...
VILPPU (Kimmahtaa pystyyn ja syöksyy nyrkki ylhäällä Manua kohti). Vai
tappelemaan sinä...?
MANU (Uhmaavassa asennossa). Lyö, jos uskallat! (Sivaltaa puukkonsa
esille.)
AURA (Heidän välilleen asettuen). Manu! Vilppu! Herranen aika! Ihan
joutavasta riitelette. (Ulkoa on alkanut kerääntyä saliin väkeä,
joukossa poliisi ja Laina.)
ÄÄNI JOUKOSTA: Tapelkaa pojat, niin saatte tupakkaa!