AURA (Vaatehommissaan). Pitää, pitää. (Vaitioloa.)

REETU (Paitahihasillaan käy pitkäkseen). Ei taida kuumaa olla

kupillista?

AURA: Saahan tuota, vaikk'ei olisikaan valmista.

REETU: Ell'ei ole, niin antaa olla sitte vain. (Hetkisen äänettömyyden

jälkeen.) Iltamaan valmistelekset, näen mä?

AURA: Niin, niin. Iltamaan, iltamaan, niinkuin jo oli puhuttu.

REETU: Tahtoisin sanoa sinulle, Aura, jotakin, vaan en tiedä ilkiänkö?

AURA: Mitä niin? Anna paukkua!

REETU: Ihmiset alkavat niin pahoja huhuilla, että ilettää oikein.

AURA: Senkös nyt vasta äkkäsit, että ihmiset ilkeitä ovat? -- Kestä

niin sitte?

REETU: En suinkaan minä sitä sanoisi, ellei se meitä koskisi, sinua

varsinkin.

AURA: Kenen kanssa sinä nyt olet puheissa ollut, kun juoruinesi kotia

palaat?

REETU: En ole akkaväen kanssa ainakaan ollut.

AURA: Kenen sitte? Vilpun kanssa täältä läksit. Hänkö puhui? Mitäs

hänellä nyt oli lepertelemistä?

REETU: Sama kai se on, kuka puhui.

AURA: Vilppu ei ole akkaväkeä parempi. Semmoinen lapsellinen housujalka

miehekseen.

REETU: Useinpa sen totuuden lapsen suusta kuulee paremmin, kuin muun.

AURA: Puhu! Mitä sillä oli sanottavaa?

REETU: En tahdo puhua. Mutta varoittaa vain tahtoisin sinua, Aura: älä

anna käytökselläsi aihetta rumiin juttuihin, jotka kotini mainetta

tahraavat! Varsinkin vältä seuraa Manu Tuulensuun kanssa!

AURA (Lehahtaen vihasta). Minä tukin ihmisiltä suun ja sinulta ihan

ensimäiseksi.

REETU (Tyynnyttäen). No, no, älä nyt noin pane pahaksesi! Ell'ei ole

totta, mitä puhutaan ja huhuillaan, niin sitä parempi. Vaan jos on,

niin tiedät, että on parasta heretä siitä pelistä.

AURA: Minä olen ja elän, niinkuin tahdon, eikä sen kanssa ole kellään

ihmisellä tekemistä yhtään mitään!

REETU: Siinä oli jo enemmän kuin liikoja sanottu minunkin kuullen,

Aura. Usein kun tosi pilkkuun osuu, se noin juuri ihmisen mielen

kiihdyksiin saa. Vaan kun sen nyt olen sanonut, niin jääköön siihen.

Yksi olisi toivomus kuitenkin minulla vielä.

AURA: Ja se on?

REETU: Että jättäisit tänään menon iltamaan, Aura.

AURA: Nyt en minä sinunkaan puheitasi enää viitsi kuulla. Asia oli jo

puhuttu ja päätetty, että minä sinne menen ja minä menen. Kuulitko sen?

(Viskaa puseronsa jälleen laatikkoon, survaisee sen sisään ja menee

nopeasti ulos, paiskaten oven jälkeensä kiinni.)

REETU (Hypähtää vuoteelta istualleen ja katselee kummastellen Auran

jälkeen).

Esirippu.

Aura: 5-näytöksinen näytelmä · 第 18 / 40 题