MANU (Pistää puukon tuppeen). Ei tässä nappiherroja tarvita. --
(Vilpulle.) Olisitpa vain pikkusormellasi kajonnut, niin ei sinusta
olisi jäänyt kuin märkä paikka tuohon lattialle jälelle.
VILPPU (Tyyntyen, leikillisesti). Etpä ole suotta Tuulensuu nimeltäsi,
kun noin tuulta pieksät suurilla sanoilla. (Naurua.)
LAINA: Älä viitsi, Vilppu, älä!
MANU: Mokomakin -- vätys!
AURA: Tule, Manu, tule vähän tänne! Minulla on sinulle jotakin
sanottavaa! (Vie Manun perälle, jossa istuutuvat puhelemaan tuoleille
näyttämölavan eteen. Poliisi poistuu ulos. Muukin yleisö hajaantuu,
puhellen ja nauraen, sinne tänne. Etualalle jäävät Laina ja Vilppu.)
LAINA: Mitäs riitaa tuo nyt oli? Mistä syystä?
VILPPU: Vielähäntä kysyt, sinä? Sanoppas ensin: onko totta, että
lupauduit Manulle ensi katrilliin, vaikka jo minulle olit sanasi
antanut.
LAINA: Kyllä. Sillä ehdolla kuitenkin, että sinä suostuisit Auran
kanssa tanssimaan.
VILPPU: No, olisi minulla tuon johdosta sinulta sitte paljon muutakin
kyseltävää, Laina.
LAINA: Mitä nyt sitte? Kysy pian, jos kysyäksesi!
VILPPU: Istutaanhan tähän nurkkaan! Onhan tässä puuta ja tilaa.
LAINA: Mutta ei siltä tilaisuus joutaviin juttuihin, jos voit siitä
toistekin puhua.
VILPPU: Vai joutaviin?! Istu nyt kuitenkin kotvanen. (Vetää Lainaa
kädestä penkille, etualalle oikealle, istumaan ja käy itse hänen
viereensä.)
LAINA: No, puhu nyt sitte ja joutuun!
VILPPU: Tänään olen jo sekä kuullut että nähnyt, mitä sinun ja
Tuulensuun Manun välillä on tekeillä.
LAINA: Mitäpä? Ei mitään erikoisempaa.
VILPPU: Vai ei? Ethän ennen näin minua kohtaan käyttäytynyt. Miksi
kieltelet?
LAINA: Milläs minä sinussa sitte niin kiinni olen, etten enää toisten
kanssa puhua enkä seurustella saisi?
VILPPU: Etpä et!
LAINA: No, mitä sitte minusta tahdot?
VILPPU: Tahdon suoraan tietää, mikä sinun on tarkoituksesi?
LAINA: Ei mikään, josta minun tarvitsisi sinulle nyt tiliä tehdä?
VILPPU: Vai ei meidän kesken sitte sen lujempaa välipuhetta olekaan?
Luulin minä kuitenkin, että syvemmälle näkisit toisen tunteet ja itse
syvemmin tuntisit käymättäsi tällä lailla ilvehtimään minun kanssani.
LAINA: Tokkopahan sinäkään niin tosissasi toimit välipuhettasi
täyttääksesi, ettei siitä lopulta sinun puoleltasi minulle ilvettä ja
ikävämpääkin syntyisi.
VILPPU: Millä sinulle, Laina, semmoisen syyn epäilykseen olen antanut?
LAINA: Siitähän tuo vain näyttää.
VILPPU: Olenhan sanonut, että vuoden perästä toivon...
LAINA (Naurahtaen). Toivot. Toivossa ikä kuluu...
VILPPU: Niinköpäin nyt sitte asiat ovat kääntyneetkin?
LAINA: Eivät ole mitenkään -- vielä.
VILPPU: Vielä?!
LAINA: Kuule! Mennään pois täältä! Näetsen, kuinka Aura ja Manu tuolta
meihin kiikaroivat.
VILPPU: Ei, puhutaan nyt loppuun, kun kerran alettiin.
LAINA: Voi, voi, nyt tokisen!
VILPPU: Kuule, Laina! Et tiedä, kuinka sanasi minuun kipeästi koskevat.
Mutta ettet enää epäilisi minua, niin vannon sinulle, että hankin
vaikka lainaksi rahat, että saamme mennä yhteen niin pian kuin suinkin.
LAINA: Velaksiko? Mikä elämä siitä sitte syntyisi? Kurjuutta vain.
VILPPU: Näin et puhunut ennen, Laina.
LAINA: Olenpahan aina sanonut sitä pelkääväni.
VILPPU: Ei, toinen on ääni kellossa nyt!
LAINA: Puhutaan nyt, Vilppu, tästä toiste. Ei nyt.
VILPPU: Taitaapa sitte ollakin jo loppuun puhuttu, näen mä.
LAINA (Nousee ylös). Kuinka vain!
VILPPU (Nousten myös närkästyneesti). Saanko luvan kysyä: -- minkä
verran on sitte Manu Tuulensuulla ollut teille tarjottavana, koska
näin...?
LAINA: Pahastipa Vilppu minun suhteeni nyt onkin erehtynyt. Sillä en
ole rahalla saatavissa hänen enkä Vilpunkaan. (Poistuu nopeasti ulos.)
VILPPU (Jää yksin alla päin paikoilleen. Sillä välin ovat soittajat
valmistautuneet soittamaan).
MANU (Soittajiin päin). Antaa tulla jo vaikka mitä! (Ottaa Auran
käsivartensa varaan.) Täällä ollaan jo valmiit lähtemään. (Soitto
alkaa: esim. polkka. Manu lähtee rajusti viemään Auraa. Muita pareja
ilmestyy myöskin tanssimaan, niiden joukossa Lainakin. Tanssiessaan ja
Vilpun kohdalle tultuaan huutaa)
MANU (Pilkallisesti). Joko rukkaset tulikin, koska noin yksin jätettiin
Vilppu? Ha-ha-ha-ha!
VILPPU (Nousee äkkiä ylös ja aikoo mennä ulos, mutta oven suussa
pysähtyy ja pyytää erään tytön tanssiin).
MANU (Tuo kotvan kuluttua Auran vasemmalle puolelle etualalle, missä
Aura ja Vilppu näytöksen alussa istuivat, ja lopettaa kierroksen,
kohottamalla Auran korkealle ilmaan ja laskien hänet sitte penkille
istumaan). Noin minä heilaani heilautan!
AURA: Sinä lupaat siis, Manu, että jätät Lainan rauhaan?
MANU: Lupaan ja pyhästi vannon, kun sinä vaan sanasi pidät.
AURA: Minkä kerran olen sinulle luvannut, sen täytänkin, siitä saat
olla vissi.
MANU (Tarttuu intohimoisesti molemmin käsin Auran toiseen käteen).
Vaikka tänä yönä vielä? Eikö niin?
AURA: Vaikka! -- Mutta anna olla nyt: ihmiset näkevät!
MANU: Tekisipä mieleni kaikkien nähden kopata sinut syliini, ja kantaa
sinut kotiini heti paikalla, niin sinusta, Aura, nyt tykkään.
AURA: Herranen aika! Hiljaa! Kas tuossa tulee Vilppukin!
VILPPU (Tulee samassa Auraa kohti ja kumartaa, pyytäen häntä tanssiin).
Saanko luvan?
AURA (Aikoo nousta). Kiitos!
MANU (Pidättää Auraa penkillä. Kovaäänisesti). Ei tule mitään! Minulta
sen nyt on lupa saatava, joka Auran kanssa tanssia tahtoo.
VILPPU: Oho! Mitäs Aura itse siihen sanoo?
AURA: Annetaan olla, Vilppu! Hyvän sovun vuoksi!
MANU: Siinä sen kuulit nyt!
VILPPU: Vai ovat asiat sillä kannalla? Toivotan onnea! Joka nurkkaanpa
Manu jo ehtiikin!
MANU (Ponnahtaa pystyyn). Ainakin tästä nurkasta saat laittaa luusi
pois ja pian!
(Tämän äänekkään puhelun johdosta on tanssi alkanut tauota,
soittokin päättyy ja uteliaita on ryhmittynyt riitelevien
ympärille, joukossa jälleen poliisi ja Laina.)
VILPPU (Lainalle). Parhaaksi tulit, Laina, kuulemaan: tuossa Manu jo
Auraakin niin oman pillinsä mukaan tanssittaa, etteivät muut enää
lähellekään tulla saa.
LAINA (Luo Manuun kysyvän katseen). Vai niin! (Sitte pilkallisesti
Auraan päin naurahtaen.) Ha-ha-ha!
MANU: Pysy loitolla, Vilppu!
POLIISI: (Rauhoittavasti.) Joko taaskin -- hyvät miehet?!
AURA (Joka Lainan naurusta on vihasta punaiseksi sävähtänyt, karkaa
ylös). Mitäs Lainalla siinä asiassa on tekemistä? Minua tanssittaa vain
se, jonka kanssa itse tanssia tahdon.
LAINA: Siinä sen selityksen kuulimme: Manu se Auran pillin mukaan
tanssiikin!
(Yleinen naurunrähäkkä.)
MANU: Älä viitsi, Laina, pitoja pilata, kun ei sulla ole syytä
vähääkään.
LAINA: Pitäisin minä toki mieheni kunniasta paremman huolen, jos kerran
naimisissa olisin.
AURA: Jos en minä taas paremmalla tavalla itselleni miestä saisi, niin
ennemmin jo vanhaksi piiaksi jäisin.
ÄÄNI JOUKOSTA: Noin sitä akat kieltä soittavat!
LAINA: Hyvälläpä tavalla sinä toisen vielä koetat itsellesi saada, kun
ei yksi riitä.
AURA: Pysyisitpä itse ennen valitsemassasi kiinni etkä tielle
heittäisi!
ÄÄNI: Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin!
MANU (Auralle). Jopas te nyt möläkän nostitte. Turhasta ihan.
ÄÄNI: Manu siinä kuin mustalaisen hevonen kahden palavan heinäsuovan
välissä. (Naurua.)
MANU (Lainalle). Puhutaan toiste! Jätä jo!
LAINA: Taitaa jäädä nyt puhumatta. Pidä ottamasi toisen akka, joka
(Auraan päin) näin kaulaasi heittäytyy ja toisten tielle tuppaa!
AURA: Itse sinä tuppaat, senkin narttu.
MANU: Älkää, helkkarissa, hyvät ihmiset.
LAINA (Auralle). Sinä se vasta villikissa oletkin.
AURA (Hyökkää kynsin Lainan hiuksiin). Silmät minä päästäsi revin,
senkin...!
VILPPU (On tunkeutunut väliin ja sysää Auran pois). Pois siitä jo! Ja
jättäkää Laina rauhaan -- te molemmat!
MANU: Kas, kas!
LAINA (Sylkäisee Auraan). Tpfyi!! Tuossa sen näette -- kutaleen!
(Purskahtaa itkuun.)
VILPPU: Tule, Laina hyvä, pois, tule jo! (Vie Lainan syrjään oikealle
ikkunan luo.)
AURA (Lainan jälkeen). Tpfyi itsellesi! (Uhmaavasti nauraen ja
osoittaen sormellaan Lainaan.) Tuossa sen vasta oikean heiskaleen
näette! Täällä muka ei kukaan muu tanssiakaan saisi, kun hän yksin,
mokomakin rusinatötterö! (Naurua.)
MANU (Ottaa Auraa kädestä). Ole jo! Lähde pois, Aura!
POLIISI (Eräälle nuorukaiselle, jolla on rusetti napinlävessä ja joka
nähtävästi on iltaman järjestysmies). Eiköhän olisi parasta riidan
lopettamiseksi soitattaa tanssia?
JÄRJESTYSMIES (Soittajille). Niin! Antaas tulla sitte vaikka valssia.
(Aletaan soittaa valssia ja yleisö hajaantuu mikä minne. Poliisi
poistuu ulos.)
MANU: Tulekin sitte, Aura, jos tullaksesi, niinkuin lupasit, taikka...
AURA: Lähdetään! Nyt en välitä enää kestään!
MANU (Puoleksi käsi Auran vyötäisissä, niinkuin lähtien tanssiin,
kuljettaa Auran salin poikki ulos). Ei tässä pidot parane, ellei
vieraat vähene!
LAINA (Heidän jälkeensä käsiään taputtaen). Tuota! Katsokaa! Enkös
ollut oikeassa? (Itku kurkussa, katkerasti nauraen.) Ha-ha-ha-ha-ha!
(Tanssi alkaa. Useampia paria ilmestyy lattialle.)
VILPPU (Hellästi). Laina hyvä, jätä, unhoita kaikki! Ja tule kanssani
tanssimaan! Tuletko?
LAINA (Pyyhkäisee käden selällä pois hiukset silmiltään ja laskee sitte
käsivartensa Vilpun olkapäälle). Tulen...
VILPPU: Kiitos! (Koppaa Lainan lujasti vyötäisistä ja kiidättää häntä
tanssiin.)
Esirippu.