Jos hevoset ja lehmät olisivat eläneet, olisi ne täytynyt jättää
laivaan, koska emme olisi voineet kuljettaa niitä pois, mutta nuo
pienet eläimet saimme vähällä vaivalla kannelle ja veneeseen. Otimme
mukaamme muutamia esineitä, jotka olivat siinä lähettyvillä, ja
ajoimme muutamien minuuttien kuluttua nauraen ja leikkiä laskien
nelijalkaiset aarteemme maihin, suureksi kummastukseksi linnuille,
jotka eivät ollenkaan tahtoneet lakata siipiään räpyttämästä, kun
ajoimme niitten uudet toverit majalle.
Samalla tavalla kuljetimme maihin keveimmät maanviljelyskalut,
sängyt ja sänkyvaatteet, kojut ja riippumatot, huonekalut, huoneen
rungon, kaikenlaiset säilykkeet, lääkelaatikon, kirjat, lasit ja
porsliinit, kaikenlaiset hyödylliset tarve- ja talouskalut, lyhyesti
sanoen, seuraavina kahtena kolmena viikkona täytimme pelastamillamme
tavaroilla, joita alituisesti kävimme noutamassa, kaikki vapaat
paikat, joita vain voimme löytää.
Sitten puhkesi toinen, hirveä myrsky, joka kesti kaksi päivää,
jolloin hylky särkyi ja kappaleet ajautuivat kaikille tahoille.
Onnistuin kumminkin korjaamaan ajopuita, tynnyreitä, piiroja ja
arkkuja, jotka kaikki toin maihin ja olivat ne minulle suureksi
hyödyksi.
Vaikka olimmekin tällä tavalla hankkineet itsellemme paljon tavaraa,
olisimme molemmat olleet paljon iloisemmat, jos olisimme voineet
pelastaa jonkun noista onnettomista ihmisistä, joille tavarat ennen
olivat kuuluneet. Mutta ei yksikään heistä ollut pelastunut ja
ainoastaan yksi ruumis tuli maihin. Se oli muutaman nuoren naisen.
Löysimme sen makaamasta vatsallaan, märät vaatteet kietoutuneina
kiinteästi ruumiin ympärille. Kääntäessämme hänet varovaisesti
selälleen näin kasvot, jotka olivat minusta ihmeellisen kauniit.
Haikalat eivät olleet häntä huomanneet, ja hän oli ollut kuolleena
monta tuntia. Aallot olivat varmaan heittäneet hänet maihin heti
sen jälkeen kuin laiva oli törmännyt karille, sillä hän ei ollut
musertunut kallioihinkaan, jotka muussa tapauksessa olisivat
jättäneet kauheita jälkiä hänen hentoon ruumiiseensa.
Hänen ruumiinsa näkeminen herätti minussa joukon surullisia ajatuksia.
Nostimme hänet niin huolellisesti ja hellästi kuin hän olisi ollut
läheisin ja kallein sukulaisemme, ja kannoimme hänet kotiin, laskien
hänet rouva Reichardt'in vuoteelle. Sen jälkeen valmistin laudoista
jonkunlaisen laatikon, jota rouva Reichardt sanoi ruumisarkuksi, ja
kaivoin hänelle syvän haudan guanoon.
Ja koko ajan itkin niin, etten ennen milloinkaan. Mieleni oli
alakuloinen ja sydämeni tuntui väsyneeltä. Vakavina kannoimme
hänet hautaan ja luimme rukouskirjasta hautaussanat hänelle.
Polvistuneina rukoilimme tämän nimettömän olennon puolesta, jota
emme olleet milloinkaan nähneet elävänä, vuodattaen kyyneliä hänen
kovan kohtalonsa tähden, ikäänkuin hän olisi ollut toverinamme monta
vuotta. Ja luotuamme haudan umpeen ja tultuamme kotiin, tunsimme
itsemme alakuloisiksi ja surullisiksi, niinkuin rakkaan sisaren
kuoleman jälkeen.
Minulla oli nyt paljon hommia, jotka pitivät minua ahkerassa työssä.
Mutta vähän väliä palasi mieleeni aina muisto noista kalpeista ja
suloisista kasvoista. Tein jonkunlaisen ristin paikalle, missä
hän oli haudattuna, ja istutin kummulle kauniimmat kukkamme. En
milloinkaan lähestynyt paikkaa rukoilematta, sillä tuntui siltä kuin
olisin tullut johonkin pyhään huoneeseen.
Olen melkein unhottanut kertoa, että muutamien päivien kuluttua
haaksirikosta muutamat odottamattomat, mutta erittäin tervetulleet
vieraat meidät yllättivät. Olin jo useina päivinä huomannut vieraita
lintuja saarella kuljeskelemassa. Kun toverini ne näki, tunsi hän ne
heti ankoiksi ja kanoiksi, jotka epäilemättä olivat paenneet laivasta.
Voimme siis nyt perustaa pienen siirtolan, jonka välittöminä
hallitsijoina olivat rouva Reichardt ja minä ja asukkaina vasikat,
lampaat, siat ja siipikarja, jotka kaikki elivät hyvässä sovussa
keskenään.
Myrsky oli runnellut vanhaa majaamme niin, että päätin rakentaa
uuden paremmalle paikalle. Otin sentähden katseltavakseni tuon
huoneenkehyksen, jonka olimme tuoneet hylystä. Oli vähän hankalaa
saada eri kappaleet sovitetuiksi yhteen, mutta kerran siinä
onnistuttuani, saimme tosin pienen, mutta mukavan majan omaksemme.
Laitoin sen ympärille uuden kasvitarhan, johon istutimme kaikki
kasvattamamme appelsiinipuut ja paljon siemeniä ja juuria, joita
olimme saaneet hylystä. Huoneen taakse aitasin pienen tilkun,
jonne istutin ne taimet, jotka olimme löytäneet ruukuista ja jotka
näyttivät olevan hedelmäpuitten alkuja.
Ajattelin sitten maanviljelystyökalujani ja halusin mielelläni
koettaa erästä niitten joukossa olevaa kevyttä auraa, kuultuani
sen maanviljelykselle tuottamasta hyödystä. Rupesin ensin itse
airoihin ja rouva Reichardt alkoi ohjata, mutta se näkyi olevan niin
kovaa ja raskasta työtä, että minun täytyi keksiä joku keino sitä
helpoittamaan. Käytännöllisimmäksi huomasin vasikoiden käyttämisen
siihen tarkoitukseen ja valjastinkin ne auran eteen. Mutta se oli
helpommin sanottu kuin tehty. Eläimet eivät näyttäneet olevan juuri
oppivaisia, mutta aikojen kuluessa, suurella kärsivällisyydellä ja
lempeydellä, onnistuin lopuksi saamaan ne tekemään työn, jota niiltä
vaadittiin.
Niin kului aika hupaisesti rakennus- ja puutarhatöissä. Tämän
vuoden kuluessa oli paikan ulkomuoto kokonaan muuttunut. Guano
teki maan hedelmälliseksi ja pani kaikki kasvit kasvamaan
ihmeteltävän nopeasti. Meillä oli mukava asunto, jota toiselta
puolen viiniköynnökset, toiselta päärynäpuut varjostivat. Meillä
oli mitä parhaimpia appelsiini- ja omenapuita, jotka pian
kantaisivat hedelmiä, runsaasti talouskaluja ja tyhjentymätön
varasto elintarpeita. Meillä oli useita lampaita ja karitsoita,
uusi kasvitarhamme oli täynnä hyödyllisiä kasviksia, kanamme ja
ankkamme olivat lisääntyneet enemmällä kuin puolella, vasikat olivat
melkoisesti kasvaneet ja siat olivat suuresti lisääntyneet. Vilja ja
perunat olivat kasvaneet ja korjatut.
Pienestä metsäläisestä oli nyt kaksikymmenvuotiaana tullut oikea
maanviljelijä. Talon ja eläinten hoidosta ei jäänyt enää aikaa
hyödyttömään suruun ja turhaan toivoon saada lähteä saaresta.
Kaksi vuotta sen jälkeen oli vielä suurempia parannuksia ja lisäyksiä
huomattavissa. Laitoimme pienen meijerin, ja koska nautakarjamme,
siat ja linnut pian lisääntyivät, niin kai me muutamissa vuosissa
tulisimme niin varakkaiksi maanviljelijöiksi, kuin mitä milloinkaan
on tässä maailman osassa elänyt.