Niin pian kuin olin saanut siimani irti, käännyin kotiin päin ja
aloin uida voimakkaasti rantaa kohti; haikalojakaan ei onneksi
näkynyt. Saavuttuani maihin sen enemmittä seikkailuitta, etsin
heti hyvän ystäväni ja toverini, joka, niinkuin tavallista, oli
ahkerassa työssä kasvitarhassamme. Se oli ihmeellisesti elpynyt hänen
hoidossaan. Siinä kasvoi nyt paljon kaikenlaisia kasveja, joiden
arvoa en tuntenut enempää kuin niitten oikeata hoitamistapaakaan.
Pensaat ja kauniit kukat rehoittivat ympärillämme niin että paikan
näkö pian kokonaan muuttui.
Rouva Reichardt kuunteli kertomustani hyvin tarkkaavaisesti ja
moitti minua ainoastaan varomattomuudestani. Hän huomautti niistä
onnettomista seurauksista, joita hukkumiseni, kallioilta putoamiseni
tahi joku muu minua kohtaan sattunut onnettomuus olisi hänelle
tuottanut.
-- Rakas poikani, sanoi hän hyvin totisena; voit sanoa olleesi
Jumalan turvissa. On selvää, että viisas ja hyvä Jumala suojelee
alituisesti meitä luotuja olentoja, kun joudumme tavattomiin ja
vaarallisiin tilanteisiin.
-- Mutta, väitin minä, jos olisin ollut sellaisen Jumalan
suojeluksessa kuin sanotte, niin en kai olisi ollut pakotettu
jättämään tuollaista kaunista kalaa, jonka pyydystämisessä minulla
oli niin paljon vaivaa ja jonka omistaminen oli niin välttämätöntä
hyvinvoinnillemme, jopa elämällemmekin?
-- Jo tuollaisen raskaan kalan jättäminen on kumoamaton todistus
Jumalan väliintulosta eduksesi, sillä jos olisit pysynyt
aikomuksessasi tuoda se rantaan, niin ei ole epäilemistäkään, ettei
sen paino olisi tullut sinulle liian raskaaksi, jolloin olisit
hukkunut. Mihinkä silloin olisin joutunut? Nainen, joka jäisi omin
neuvoin elämään tällaiselle karulle paikalle, olisi pian pakotettu
voimain puutteessa antamaan perään taistelussaan toimeentulonsa
puolesta ja kuolisi.
Lupasin, etten vastaisuudessa antautuisi tuollaisiin vaaroihin
ja vakuutin monella tavalla pitäväni hänestä huolta. -- Vaikka
en ollut olevinani millänikään koko kalasta, niin ajattelin
kumminkin alituisesti sen suuruutta ja valitin, että olin ollut
pakotettu jättämään sen syvyyden ahneimmille tovereille. Nämä
ajatukset askaroivat siihen määrään mielessäni, että yölläkin
uneksin tuosta tapauksesta. -- Se alkoi onkimisellani kalliolla
ja loppui lohduttomaan uintiini rannalle. Olin tappelevinani
suomuisen vastustajani kanssa yhtä kovasti unissa kuin olin tehnyt
hereillänikin.
Nousin kerran aikaisin sellaisen levottoman yön perästä ja läksin
Neron tavalliseen olinpaikkaan -- kalliolahteen, missä näinkin sen
sukeltelevan ja tekevän kaikenlaisia hullunkurisia hyppyjä jonkun
vedessä kelluvan esineen ympärillä.
Käskin Neron tulla pois tarkastaakseni sen huomion esinettä ja
kuviteltakoon kummastustani, kun tunsin sen vastustajani suureksi
ruumiiksi. Riemuhuutoni houkuttelivat pian rouva Reichardt'in
paikalle ja nähtyään tämän tavattoman suuren kalan, ei hänen
kummastuksensa ollut pienempi.
"Miten saisimme sen maalle", oli ensimmäinen ajatuksemme. Hetken
suunniteltuamme tartuin muutamaan köyteen ja kahlasin veteen. Tein
silmukan ja pujoteltuani sen kalan kiduskansien taakse, kahlasin
rantaan ja niin koetimme sitten yhdistetyin voimin vetää sitä maalle.
Hilasimme ja vedimme voimaimme takaa kauan aikaa suurestikaan
edistymättä, sillä se oli liian raskas nostettavaksi suoraan ylös.
Vihdoin onnistuimme vetämään sen muutamalle matalalle kalliolle,
jossa paloittelin sen useampaan kappaleeseen, jotka rouva Reichardt
aikoi kuivata ja säilyttää sillä tavalla, että saisimme siitä
erinomaista ruokaa kauaksi aikaa.
Hänen valmistamansa ruoka siitä oli hyvin maukasta ja koska hän
osasi muutella valmistustapoja, en siihen milloinkaan kyllästynyt.
Mausta päättäen oli kala, niinkuin sittemmin olen saanut kuulla,
jonkunlainen sampi, mutta sen oikeata nimeä en ole koskaan saanut
tietää. Sen jälkeen en milloinkaan onnistunut saamaan toista, joten
otaksun sen olleen vieraan näissä vesissä. Se tuli meille kumminkin
oikein hyvään tarpeeseen, koska muuten olisimme saaneet kärsiä suurta
puutetta kauan aikaa.
Sitten eräänä iltapäivänä, syötyämme suuresta kalasta valmistetun
hyvän päivällisen, käänsin puheen taasen siihen rouva Reichardt'in
kertomuksen paikkaan, johon hän oli lopettanut puheensa itsestään ja
tuosta köyhästä saksalaisesta pojasta. -- Vähän vastustettuaan rupesi
hän jatkamaan.