Tavatessamme toisemme aamulla sanoi äitini, joksi aion häntä nyt
tästä lähtien sanoa:
-- Tästä tulee, Frank, oikea työpäivä, sillä meillä on majassa paljon
järjestämistä, ennenkuin saamme sen mukavaksi. Tästä lähtien on se
pidettävä siistimpänä ja puhtaampana, mutta se on enemmän minun
tehtäväni kuin sinun. Syökäämme aamiaisemme ja alkakaamme sitten.
-- En tiedä, mitä tahdotte minun tekemään, vastasin, mutta tahdon
tehdä kaikkea, mitä käskette, jos vain osaan.
-- Rakas poikani, -- naisena tarvitsen osan majasta kokonaan
itselleni, sillä ei ole tapana, että naiset asuvat miesten kanssa
samassa huoneessa. Sentähden haluaisin nyt saada haltuuni sen
puolen majasta, jossa säilytit kuivattuja lintujasi. Meillähän
on nyt airoja, joista voimme tehdä kehyksen, mihin naulaamalla
hylkeennahkoja saamme verhon, jolla voimme eristää osan majasta
minulle. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan?
-- Kyllä, mutta airothan ovat pitemmät majan leveyttä, huomautin.
Miten menettelemme?
-- Meillähän on tuo vanha saha, jolla voimme ne kyllä katkaista,
tarvitsematta sitä teroittaa.
-- En ole milloinkaan nähnyt sahaa käytettävän, vastasin, enkä
sentähden ymmärrä, miten sellaista käsitellään.
-- Näytän sinulle heti. Mitatkaamme ensin majan leveys, en tahdo
siitä itselleni enempää kuin kolmannen osan.
Äitini meni majaan ja minä seurasin. Siimankappaleella mitattiin
sitten majan leveys ja korkeus. Menimme sitten ulos ja sahalla,
jota hän opetti minut käyttämään ja jonka vaikutusta suuresti
kummastelin, katkaistiin airot sopivan pituisiksi. Poria oli minulla
jo entuudestaan arkussani -- nauloja ja vasaran olimme äsken saaneet
veneestä, joten jo ennen puoltapäivää saimme kehyksen valmiiksi ja
aloimme kiinnittää siihen nahkoja. Suurikantaiset naulat, jotka sekä
korin, missä niitä säilytettiin, olimme löytäneet kalliolta, olivat
mainioita tähän tarkoitukseen. Koska minulla oli nahkoja riittävästi,
oli maja pian jaettu sillä tavalla, kuin äitini tahtoi. Kiinnitimme
vielä yhden nahan riippumaan oviaukkoon ja kaikki oli valmiina.
-- Mutta, tehän jäätte nyt ihan pimeään, ettekä näe tehdä mitään.
-- Niin, vähäksi aikaa, mutta en kauaksi. Tuo saha tänne, Frank.
Sinun on nyt sahattava majan seinään -- tähän kohtaan, kolmen laudan
levyinen nelisnurkkainen reikä. No, alotapas tästä.
Tein, niinkuin hän käski ja puolessa tunnissa olin sahannut majan
eteläseinään noin kuusikymmentä senttimetriä leveän ja pitkän
akkunan, josta päivän valo oikein tulvimalla virtasi sisään.
-- Mutta, eikö siitä tule kylmää yöllä? kysyin.
-- Voimme estää sen, vastasi hän, ottaen esille valkoisen
palttinakappaleen. Se naulattiin ikkunaan muutamilla isokantaisilla
nauloilla ja samalla kuin se esti ilmaa tunkeutumasta sisään, ei se
pidättänyt päivänvaloa.
-- Kas niin, sanoi hän, tämä on nyt vain sellainen tilapäinen laite,
jonka kyllä vasta korjaan, mutta saahan tuo nyt aluksi kelvata.
-- Kyllä, nyt täällä on niin sievää ja mukavaa, sanoin katsoen
ympärilleni. Mitä tänne nyt on tuotava?
-- Hylkeennahkoja vuoteeksi, vastasi hän; en pidä höyhenistä. Nahat
ovat nyt kyllä kovia, mutta luulen voivamme ne vielä pehmittää.
Arkkusikin, Frank, on parasta siirtää tänne, koska se ei ole
miksikään hyödyksi siellä, missä se nyt on. Teemme siitä oikean
varastohuoneen kalleuksillemme.
-- Mitä, timanteilleko? kysyin.
-- Poika rakas, meillä on sellaisia arkussa säilytettäviä tavaroita,
jotka nykyisessä asemassamme ovat meille paljon arvokkaammat kuin
kaikki maailman timantit. Sano minulle, kummastako enemmän pidät ja
panet suuremman arvon, timanttivyöllesi vai rautakattilalle?
-- Rautakattilalle tietysti, vastasin.
-- Aivan oikein ja meillä on hallussamme paljon muitakin yhtä
arvokkaita esineitä, sen kyllä olet huomaava. Mene nyt sytyttämään
valkea, niin lopetan tämän työni yksinäni. -- Nero, pysy ulkona, sinä
et saa milloinkaan tulla tähän kajuuttaan.
Menin Neron kanssa hakemaan kalaa ja päätin palattuani käyttää
kattilaa. Täytettyäni sen vedellä panin sen tulelle ja keitin kalan,
joka minusta sillä tavalla maistui paljon paremmalta kuin hiilillä
paistettuna, jolloin se oli liian kuivaa.
Istuessamme syömässä, kysyin:
-- Mitä me nyt rupeamme tekemään?
-- Huomenna siistimme koko majan ja panemme kaikki tavaramme talteen,
sen sijaan että jättäisimme ne tänne kentälle. Sitten tarkastan
kaikki, mitä olemme saaneet, ja panen ne arkkuun. En ole vielä
katsonut, mitä se sisältää.
Seuraavana päivänä oli taivas pilvessä ja muutenkin hyvin myrskyinen
ja paha ilma. Aamiaisen jälkeen alotimme työmme. Lakasimme majan
lattian, jolla oli paksulti kaikenlaista roskaa, sillä me Jackson'in
kanssa emme olleet niin turhan tarkkoja. Valaanpyyntinuora
selviteltiin ja pantiin yhteen nurkkaan. Kaikki tuotiin sisään ja
sijoitettiin määrätyille paikoilleen.
-- Meidän on tehtävä muutamia laudakoita, sanoi äitini, voidaksemme
pitää muitakin tavaroita, eikä ainoastaan kirjoja niillä, sillä
muuten emme milloinkaan voi saada majaamme oikein siistiksi. Luulen
voivamme ne laittaa. Meillähän on jäljellä kaksi airoa ja purjetanko.
Naulaamme ne pitkin seinää, noin kolmannesmetrin etäisyydelle siitä,
leikkaamme palasen purjeesta ja naulaamme sen toisen laidan seinään
ja toisen airoon, niin saamme jonkunlaisen laudakon, jolle voimme
panna tavaramme.
Toin airot, jotka mitattiin, sahattiin poikki ja naulattiin seinään
kiinni. Sitten naulattiin purjekangas isokantaisilla nauloilla kiinni
sekä seinään että airoihin ja niin saimme kaksi mainiota laudakkoa
kummallekin puolelle majaa.
-- Kas niin, sanoi äitini, sepä oli hyvä asia. Tarkastakaamme nyt
arkku ja asettakaamme joka esine paikoilleen.
Äitini otti kaikki vaatteet ja pani ne kokoon. Tavattuaan
purjekangaskäärön, joka oli arkun pohjalla, sanoi hän:
-- Olipa hauskaa, että löysin tämän. Nyt voin ommella itselleni
puvun, joka sopii paremmin täällä saarella kuin tämä musta vaatetus,
jota nyt pidän ja jonka aion panna talteen vastaiseksi, jos nyt
jonakin kauniina päivänä pääsisimme täältä lähtemään, sillä täytyyhän
minun olla puettu niinkuin muutkin ihmiset kun taas joudun heidän
seuraansa. Vaatteet riittävät kyllä sinulle pitkäksi aikaa ja minun
ei tarvitse pienentää sinulle kuin parit housut ja pari paitaa koska
kasvat kai sukkelaan. Kuinka vanha luulet nyt olevasi?
-- Noin kuusitoistavuotias tahi vähän vanhempi.
-- Arvasin, että olet suunnilleen sen ikäinen.
Tarkastettuaan joka vaatekappaleen ja pantuaan ne sievästi arkkuun,
sain panna kiikarin ja tarvekalut laudalle, jonka jälkeen tarkastimme
laatikon, joka, sisälsi lankaa, neuloja, koukkuja ja muita esineitä,
niinkuin nappeja ja sen sellaisia.
-- Nämä ovat arvokkaita, sanoi hän. Minullakin on muutamia
hyödyllisiä tavaroita. Mene hakemaan korini, jota minulla ei vielä
ole ollut aikaa tarkastaa, sittenkuin lähdin laivasta.
-- Mitä siinä on?
-- Lukuunottamatta harjoja ja kampoja, en oikein muista, mitä siinä
on. Ollessani matkoilla oli minulla aina kori mukanani ja säilytin
siinä sellaisia tavaroita, joita päivittäin välttämättömästi
tarvitsin. Siihen kätkin myös kaikki sellaisetkin esineet, jotka
tahdoin säilyttää siksi aikaa, kun sain tilaisuuden panna ne muualle.
Tullessani valaanpyytäjään oli kori käsivarrellani, niinkuin
tavallisesti, mutta en ole tarkastanut sitä useampaan kuukauteen,
koska en ole tarvinnut muita kuin harjoja, kampoja ja saksia.
-- Mitä ovat harjat, kammat ja sakset?
-- Näytän sinulle, vastasi hän aukaisten kannen. Nämä ovat harjoja ja
kampoja tukkaa varten ja tässä ovat sakset. Purkakaamme kaikki esille.
Korissa näkyi olevan ihmeteltävän paljon tavaraa, joista useammat
olivat minulle outoja. Siellä oli kaksi harjaa, kaksitoista
kampaa, kolmet sakset, kynäveitsi, pieni mustepullo, muutamia
kyniä, sormustin, vahaa, neulatyyny, lankaa ja silkkiä, palanen
tushia, hiussivellin, lakkaa, iholaastaria, pillerirasia, vähän
nauhaa, nuppineuloja, isonnuslasi, hopeinen kynänvarsi, kukkaro
rahoineen, mustia kengännauhoja ja paljon muita tavaroita, jotka
olen unhoittanut. Tiedän vain, etten ole sittemmin milloinkaan ollut
niin jännityksessä missään näyttelyssä, kuin olin silloin tavaroita
korista purettaessa ja äidin niitä sitä mukaa selittäessä. Korin
pohjalla oli useita pieniä paperikääryjä, joissa hän sanoi olevan
siemeniä. Hän oli aikonut viedä ne Englantiin, mutta kylväisimme ne
nyt tänne. Kopistaessaan tomua pois tyhjästä korista, putosi siitä
kaksi tai kolme valkoista esinettä lattialle. Hän käski minun ottaa
ne ylös ja antaa hänelle.
-- En tiedä, miten ne ovat tänne joutuneet, sanoi hän, mutta nämä
kolme ovat appelsiinin siemeniä, jotka kylvämme huomenna, ja tämä on
herne, mutta en tiedä, mitä lajia. Kylvämme senkin, mutta pelkään,
ettei se idä, koska se näkyy olevan niitä, joita merimiehet söivät
laivalla, ja luultavasti liian vanha itämään. Mutta koettakaamme.
Nyt panemme arkkuun kaikki sellaiset tavarat, joita emme päivittäin
tarvitse ja korini ripustan makuuhuoneeseeni seinälle naulaan.
-- Mutta, sanoin, tämä pyöreä lasi, mihin sitä käytetään?
-- Pane se syrjään, käski hän; jos huomenna on kaunis ilma, niin
näytän sinulle, miten sitä käytetään. Mutta olemmehan unhoittaneet
kaikenlaista, nimittäin vyösi ja ne muut tavarat, jotka annoit
haltuuni, kun luulit lähtevämme saaresta. Ne ovat omaasi vastapäätä
olevassa vuoteessa.
Toin ne ja hän piiloitti perämiehen kellon, hianapit ja muut
pikkutavarat sanoen, että hän lukisi kirjeet ja muut paperit toisella
kerralla. Vyö tarkastettiin myös ja laskettiin, kuinka monta kiviä
sisältävää neliötä siinä oli. Hän avasi saksilla yhden sellaisen ja
otti sieltä jotakin valkoista, kiiltävää, lasinnäköistä, niinkuin
minusta näytti ja katsoi sitä tarkasti.
-- En ymmärrä paljoakaan näitä asioita, sanoi hän, mutta tiedän
kumminkin vähän. Tämä vyö on kai hyvin suuriarvoinen, jos vain kaikki
muutkin kivet ovat tällaisia. Nyt täytyy minun hakea lankaa ja neula,
ommellakseni sen jälleen kiinni.
Ommeltuaan, pani hän vyön arkkuun, muiden tavaroitten joukkoon.
-- Ja nyt, sanoi hän, olemme tehneet hyvän päivätyön, nyt tarvitsemme
jotakin syötävää.