25. Kodin järjestäminen.

Tavatessamme toisemme aamulla sanoi äitini, joksi aion häntä nyt

tästä lähtien sanoa:

-- Tästä tulee, Frank, oikea työpäivä, sillä meillä on majassa paljon

järjestämistä, ennenkuin saamme sen mukavaksi. Tästä lähtien on se

pidettävä siistimpänä ja puhtaampana, mutta se on enemmän minun

tehtäväni kuin sinun. Syökäämme aamiaisemme ja alkakaamme sitten.

-- En tiedä, mitä tahdotte minun tekemään, vastasin, mutta tahdon

tehdä kaikkea, mitä käskette, jos vain osaan.

-- Rakas poikani, -- naisena tarvitsen osan majasta kokonaan

itselleni, sillä ei ole tapana, että naiset asuvat miesten kanssa

samassa huoneessa. Sentähden haluaisin nyt saada haltuuni sen

puolen majasta, jossa säilytit kuivattuja lintujasi. Meillähän

on nyt airoja, joista voimme tehdä kehyksen, mihin naulaamalla

hylkeennahkoja saamme verhon, jolla voimme eristää osan majasta

minulle. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan?

-- Kyllä, mutta airothan ovat pitemmät majan leveyttä, huomautin.

Miten menettelemme?

-- Meillähän on tuo vanha saha, jolla voimme ne kyllä katkaista,

tarvitsematta sitä teroittaa.

-- En ole milloinkaan nähnyt sahaa käytettävän, vastasin, enkä

sentähden ymmärrä, miten sellaista käsitellään.

-- Näytän sinulle heti. Mitatkaamme ensin majan leveys, en tahdo

siitä itselleni enempää kuin kolmannen osan.

Äitini meni majaan ja minä seurasin. Siimankappaleella mitattiin

sitten majan leveys ja korkeus. Menimme sitten ulos ja sahalla,

jota hän opetti minut käyttämään ja jonka vaikutusta suuresti

kummastelin, katkaistiin airot sopivan pituisiksi. Poria oli minulla

jo entuudestaan arkussani -- nauloja ja vasaran olimme äsken saaneet

veneestä, joten jo ennen puoltapäivää saimme kehyksen valmiiksi ja

aloimme kiinnittää siihen nahkoja. Suurikantaiset naulat, jotka sekä

korin, missä niitä säilytettiin, olimme löytäneet kalliolta, olivat

mainioita tähän tarkoitukseen. Koska minulla oli nahkoja riittävästi,

oli maja pian jaettu sillä tavalla, kuin äitini tahtoi. Kiinnitimme

vielä yhden nahan riippumaan oviaukkoon ja kaikki oli valmiina.

-- Mutta, tehän jäätte nyt ihan pimeään, ettekä näe tehdä mitään.

-- Niin, vähäksi aikaa, mutta en kauaksi. Tuo saha tänne, Frank.

Sinun on nyt sahattava majan seinään -- tähän kohtaan, kolmen laudan

levyinen nelisnurkkainen reikä. No, alotapas tästä.

Tein, niinkuin hän käski ja puolessa tunnissa olin sahannut majan

eteläseinään noin kuusikymmentä senttimetriä leveän ja pitkän

akkunan, josta päivän valo oikein tulvimalla virtasi sisään.

-- Mutta, eikö siitä tule kylmää yöllä? kysyin.

-- Voimme estää sen, vastasi hän, ottaen esille valkoisen

palttinakappaleen. Se naulattiin ikkunaan muutamilla isokantaisilla

nauloilla ja samalla kuin se esti ilmaa tunkeutumasta sisään, ei se

pidättänyt päivänvaloa.

-- Kas niin, sanoi hän, tämä on nyt vain sellainen tilapäinen laite,

jonka kyllä vasta korjaan, mutta saahan tuo nyt aluksi kelvata.

-- Kyllä, nyt täällä on niin sievää ja mukavaa, sanoin katsoen

ympärilleni. Mitä tänne nyt on tuotava?

-- Hylkeennahkoja vuoteeksi, vastasi hän; en pidä höyhenistä. Nahat

ovat nyt kyllä kovia, mutta luulen voivamme ne vielä pehmittää.

Arkkusikin, Frank, on parasta siirtää tänne, koska se ei ole

miksikään hyödyksi siellä, missä se nyt on. Teemme siitä oikean

varastohuoneen kalleuksillemme.

-- Mitä, timanteilleko? kysyin.

-- Poika rakas, meillä on sellaisia arkussa säilytettäviä tavaroita,

jotka nykyisessä asemassamme ovat meille paljon arvokkaammat kuin

kaikki maailman timantit. Sano minulle, kummastako enemmän pidät ja

panet suuremman arvon, timanttivyöllesi vai rautakattilalle?

-- Rautakattilalle tietysti, vastasin.

-- Aivan oikein ja meillä on hallussamme paljon muitakin yhtä

arvokkaita esineitä, sen kyllä olet huomaava. Mene nyt sytyttämään

valkea, niin lopetan tämän työni yksinäni. -- Nero, pysy ulkona, sinä

et saa milloinkaan tulla tähän kajuuttaan.

Menin Neron kanssa hakemaan kalaa ja päätin palattuani käyttää

kattilaa. Täytettyäni sen vedellä panin sen tulelle ja keitin kalan,

joka minusta sillä tavalla maistui paljon paremmalta kuin hiilillä

paistettuna, jolloin se oli liian kuivaa.

Istuessamme syömässä, kysyin:

-- Mitä me nyt rupeamme tekemään?

-- Huomenna siistimme koko majan ja panemme kaikki tavaramme talteen,

sen sijaan että jättäisimme ne tänne kentälle. Sitten tarkastan

kaikki, mitä olemme saaneet, ja panen ne arkkuun. En ole vielä

katsonut, mitä se sisältää.

Seuraavana päivänä oli taivas pilvessä ja muutenkin hyvin myrskyinen

ja paha ilma. Aamiaisen jälkeen alotimme työmme. Lakasimme majan

lattian, jolla oli paksulti kaikenlaista roskaa, sillä me Jackson'in

kanssa emme olleet niin turhan tarkkoja. Valaanpyyntinuora

selviteltiin ja pantiin yhteen nurkkaan. Kaikki tuotiin sisään ja

sijoitettiin määrätyille paikoilleen.

-- Meidän on tehtävä muutamia laudakoita, sanoi äitini, voidaksemme

pitää muitakin tavaroita, eikä ainoastaan kirjoja niillä, sillä

muuten emme milloinkaan voi saada majaamme oikein siistiksi. Luulen

voivamme ne laittaa. Meillähän on jäljellä kaksi airoa ja purjetanko.

Naulaamme ne pitkin seinää, noin kolmannesmetrin etäisyydelle siitä,

leikkaamme palasen purjeesta ja naulaamme sen toisen laidan seinään

ja toisen airoon, niin saamme jonkunlaisen laudakon, jolle voimme

panna tavaramme.

Toin airot, jotka mitattiin, sahattiin poikki ja naulattiin seinään

kiinni. Sitten naulattiin purjekangas isokantaisilla nauloilla kiinni

sekä seinään että airoihin ja niin saimme kaksi mainiota laudakkoa

kummallekin puolelle majaa.

-- Kas niin, sanoi äitini, sepä oli hyvä asia. Tarkastakaamme nyt

arkku ja asettakaamme joka esine paikoilleen.

Äitini otti kaikki vaatteet ja pani ne kokoon. Tavattuaan

purjekangaskäärön, joka oli arkun pohjalla, sanoi hän:

-- Olipa hauskaa, että löysin tämän. Nyt voin ommella itselleni

puvun, joka sopii paremmin täällä saarella kuin tämä musta vaatetus,

jota nyt pidän ja jonka aion panna talteen vastaiseksi, jos nyt

jonakin kauniina päivänä pääsisimme täältä lähtemään, sillä täytyyhän

minun olla puettu niinkuin muutkin ihmiset kun taas joudun heidän

seuraansa. Vaatteet riittävät kyllä sinulle pitkäksi aikaa ja minun

ei tarvitse pienentää sinulle kuin parit housut ja pari paitaa koska

kasvat kai sukkelaan. Kuinka vanha luulet nyt olevasi?

-- Noin kuusitoistavuotias tahi vähän vanhempi.

-- Arvasin, että olet suunnilleen sen ikäinen.

Tarkastettuaan joka vaatekappaleen ja pantuaan ne sievästi arkkuun,

sain panna kiikarin ja tarvekalut laudalle, jonka jälkeen tarkastimme

laatikon, joka, sisälsi lankaa, neuloja, koukkuja ja muita esineitä,

niinkuin nappeja ja sen sellaisia.

-- Nämä ovat arvokkaita, sanoi hän. Minullakin on muutamia

hyödyllisiä tavaroita. Mene hakemaan korini, jota minulla ei vielä

ole ollut aikaa tarkastaa, sittenkuin lähdin laivasta.

-- Mitä siinä on?

-- Lukuunottamatta harjoja ja kampoja, en oikein muista, mitä siinä

on. Ollessani matkoilla oli minulla aina kori mukanani ja säilytin

siinä sellaisia tavaroita, joita päivittäin välttämättömästi

tarvitsin. Siihen kätkin myös kaikki sellaisetkin esineet, jotka

tahdoin säilyttää siksi aikaa, kun sain tilaisuuden panna ne muualle.

Tullessani valaanpyytäjään oli kori käsivarrellani, niinkuin

tavallisesti, mutta en ole tarkastanut sitä useampaan kuukauteen,

koska en ole tarvinnut muita kuin harjoja, kampoja ja saksia.

-- Mitä ovat harjat, kammat ja sakset?

-- Näytän sinulle, vastasi hän aukaisten kannen. Nämä ovat harjoja ja

kampoja tukkaa varten ja tässä ovat sakset. Purkakaamme kaikki esille.

Korissa näkyi olevan ihmeteltävän paljon tavaraa, joista useammat

olivat minulle outoja. Siellä oli kaksi harjaa, kaksitoista

kampaa, kolmet sakset, kynäveitsi, pieni mustepullo, muutamia

kyniä, sormustin, vahaa, neulatyyny, lankaa ja silkkiä, palanen

tushia, hiussivellin, lakkaa, iholaastaria, pillerirasia, vähän

nauhaa, nuppineuloja, isonnuslasi, hopeinen kynänvarsi, kukkaro

rahoineen, mustia kengännauhoja ja paljon muita tavaroita, jotka

olen unhoittanut. Tiedän vain, etten ole sittemmin milloinkaan ollut

niin jännityksessä missään näyttelyssä, kuin olin silloin tavaroita

korista purettaessa ja äidin niitä sitä mukaa selittäessä. Korin

pohjalla oli useita pieniä paperikääryjä, joissa hän sanoi olevan

siemeniä. Hän oli aikonut viedä ne Englantiin, mutta kylväisimme ne

nyt tänne. Kopistaessaan tomua pois tyhjästä korista, putosi siitä

kaksi tai kolme valkoista esinettä lattialle. Hän käski minun ottaa

ne ylös ja antaa hänelle.

-- En tiedä, miten ne ovat tänne joutuneet, sanoi hän, mutta nämä

kolme ovat appelsiinin siemeniä, jotka kylvämme huomenna, ja tämä on

herne, mutta en tiedä, mitä lajia. Kylvämme senkin, mutta pelkään,

ettei se idä, koska se näkyy olevan niitä, joita merimiehet söivät

laivalla, ja luultavasti liian vanha itämään. Mutta koettakaamme.

Nyt panemme arkkuun kaikki sellaiset tavarat, joita emme päivittäin

tarvitse ja korini ripustan makuuhuoneeseeni seinälle naulaan.

-- Mutta, sanoin, tämä pyöreä lasi, mihin sitä käytetään?

-- Pane se syrjään, käski hän; jos huomenna on kaunis ilma, niin

näytän sinulle, miten sitä käytetään. Mutta olemmehan unhoittaneet

kaikenlaista, nimittäin vyösi ja ne muut tavarat, jotka annoit

haltuuni, kun luulit lähtevämme saaresta. Ne ovat omaasi vastapäätä

olevassa vuoteessa.

Toin ne ja hän piiloitti perämiehen kellon, hianapit ja muut

pikkutavarat sanoen, että hän lukisi kirjeet ja muut paperit toisella

kerralla. Vyö tarkastettiin myös ja laskettiin, kuinka monta kiviä

sisältävää neliötä siinä oli. Hän avasi saksilla yhden sellaisen ja

otti sieltä jotakin valkoista, kiiltävää, lasinnäköistä, niinkuin

minusta näytti ja katsoi sitä tarkasti.

-- En ymmärrä paljoakaan näitä asioita, sanoi hän, mutta tiedän

kumminkin vähän. Tämä vyö on kai hyvin suuriarvoinen, jos vain kaikki

muutkin kivet ovat tällaisia. Nyt täytyy minun hakea lankaa ja neula,

ommellakseni sen jälleen kiinni.

Ommeltuaan, pani hän vyön arkkuun, muiden tavaroitten joukkoon.

-- Ja nyt, sanoi hän, olemme tehneet hyvän päivätyön, nyt tarvitsemme

jotakin syötävää.

Saaren orvon seikkailut · 第 29 / 50 题