MANU (kävelee vihellellen lattialla. Kalle tulee).
MANU (Kallelle). Mitäs töitä minä nyt tekisin?
KALLE. Ota tuo ruuanlaitto huoleksesi ja pane pataan riisiryyniä. Hoida
sitten tulta, niin että pian kiehuu.
MANU. Kyllä minä puita panen, että on tuli kuin juhannuskokko. --
Kuinka paljon niitä ryynejä pannaan?
KALLE. En minä tiedä. Pane nyt arviokaupalla.
MANU (hakee pöytäkaapista ryynipussin ja kaataa pataan sekä korjailee
tulta).
ANTTI (syöksyy sisään suuri, mustaksi palanut leipä kädessä). Kuulehan
naapuri! Mitä minä nyt teen, kun nämä leivät paloivat aivan karrelle?
KALLE. Kuinka sinä sillä tavalla?...
ANTTI. No, kun minä paistoin niitä ensin kolme tuntia, eikä ottanut
ollenkaan kuorta tullakseen, niin lämmitin uunin uudelleen vähän
pontevammin, ja nyt ne eivät ehtineet olla kuin kymmenen minuttia, kun
korventuivat, peevelit, tuon näköisiksi.
KALLE. Ovatpa nyt sitten ainakin kypsiä.
ANTTI. Ovat, ja niin perinpohjaisesti, että sisältäkin näyttävät kuin
sysihauta. Mitä minä nyt Maijalle sanon, kun hän kotia tulee?
KALLE. Sano, että palanut on terveellistä vatsalle.
ANTTI. Ei näitä voi laskea hampaidenkaan lävitse. Hulluinta vain on,
että meillä ei ole leipää ollenkaan. Etkö sinä voisi lainata edes
päivälliseksi.
KALLE. Lainaan kyllä ja annan vielä hyvän neuvonkin. Hautaa palaneet
leipäsi jonnekin ja laita taikina uudelleen. Sano sitten Maijalle,
ettet ole ehtinyt leipoa vielä ollenkaan.
ANTTI (lyö Kallea olalle). Kiitos, naapuri! Sinä olet aina hyvä
auttamaan.
KALLE. Ei kestä, ei kestä. Ainahan sitä lähimäistä niin paljon
autetaan. Tule mukana aittaan, niin saat leivät. (Menevät.)
MANU (hämmentelee pataa ja laulelee):
"Keitä sä kultani kahvia,
ja keitä kattilalla;
viimeisen kerran astelen
sun kamarisi lattialla."
(Puhuu.)
Kylläpä tämä on sakeaa.
KALLE (kurkistaa ikkunasta sisälle). Kuinka puuro joutuu?
MANU. Hyvin, mutta tulee niin kovaa, ettei upottaisi, vaikka hevonen
päällä seisoisi. (Hämmentää voimainsa takaa.)
KALLE. Lyö vettä sekaan, että löysenee.
MANU. Eikös siihen pitäisi panna maitoakin?
KALLE. Mistä sitä panee? Tuota -- tarkoitan -- että tuleehan
riisiryyneistä valkoista muutenkin. Vai mitä sinä luulet?
MANU. Enhän minä tiedä, mutta kyllä Reeta pani aina maitoakin.
KALLE. Ne naiset ovat aina sellaisia tuhlareita. Näytetään niille nyt,
että saa sitä hyvää vähemmälläkin. (Poistuu.)
MANU. Niin kyllä, kun taitaa. (Panee vettä pataan.) Mikähän ihmeellinen
soppa tästä mahtaa tulla?
KALLE (tulee puita sylissä). Pane vain runsaasti puita hellaan, että
joutuu. Tässä on.