Noin klo 6 aamulla kolkutti eräs prefektin palvelija della Rebbian
talon ovelle. Colomballe, joka tuli avaamaan, sanoi hän prefektin
olevan lähtö-aikeissa, ja odottavan saavansa sitä ennen tavata hra
della Rebbiaa. Empimättä vastasi Colomba, että hänen veljensä oli
langennut rappusissa ja nyrjäyttänyt jalkansa eikä voinut astua
askeltakaan. Sen vuoksi pyysi hän hra prefektin suomaan anteeksi,
ett'ei hän voinut tulla sinne, mutta olisi hän sangen kiitollinen,
jos prefekti suvaitsisi nähdä vaivan pistäytyä täällä. Heti viestin
poistuttua tuli Orso alas huoneestansa ja kysyi eikö prefekti ollut
lähettänyt ketään häntä noutamaan.
-- Hän pyysi teitä odottamaan häntä täällä, vastasi Colomba
vakuuttavasti.
Puoli tuntia kului eikä mitään elonmerkkiä näkynyt Barricinien
talossa. Orsolle juolahti mieleen kysyä Colombalta, oliko hän
löytänyt mitään erikoista, johon tämä vastasi antavansa selityksen
niin pian kuin prefekti saapuu. Muuten näytti hän tyyneltä, mutta
ihon väri ja katse ilmaisivat kuumeentapaista levottomuutta.
Vihdoinkin avausi Barricinien talon ovi ja ensimmäisenä tuli sieltä
ulos prefekti matkapuvussaan; häntä seurasi kylävouti molempien
poikiensa keralla. Pietraneran asukkaat, jotka jo päivän koittaessa
olivat laittautuneet tähystys-sijoillensa katsellaksensa läänin
ensimäisen virkamiehen lähtöä, hämmästyivät suuresti nähdessänsä,
että tämä kolmen Barricinin seurassa tuli suoraan torin poikki ja
hävisi della Rebbian taloon.
-- Siellä tehdään sopuisa rauha, huusivat kylän politikoitsijat.
-- Sanoinhan minä teille, lisäsi eräs vanhus, että Ors' Antonio on
elänyt liian kauvan mantereella ottaaksensa asiat sydämen kannalta.
-- Huomatkaa sentään, vastasi eräs rebbialainen, että Barricinit
etsivät häntä ... ja pyytävät tietysti anteeksi.
-- Tietysti on prefekti narrannut heidät kaikki tyyni, arveli ukko;
nykyajan ihmiset ovat kaikki vailla miehuutta eivätkä nuoret miehet
enää välitä isänsä verestä enempää kuin -- äpärät!
Prefekti hämmästyi kovin nähdessänsä Orson seisoallansa ja kävelevän
vallan vaivatta. Parilla sanalla ilmaisi Colomba valheensa pyytäen
sitä anteeksi:
-- Jos te olisitte asunut jossakin muualla, olisi veljeni vastannut
käyntiinne jo eilen, sanoi hän.
Orso pyyteli niinikään useampia kertoja anteeksi väittäen, ett'ei hän
ollut tiennyt mitään tästä naurettavasta valheesta, josta hän oli
aivan suutuksissansa. Prefekti ja ukko Barricini näyttivät uskovan
hänen vakuutustensa vilpittömyyttä, jotka oikeiksi todisti sekä hänen
hämmentynyt esiytymisensä että nuhteensa Colomballe; mutta kylävoudin
pojat eivät näyttäneet tyytyvän näihin selityksiin.
-- Hän pitää meitä pilkkanansa, sanoi Orlanduccio niin kovalla
äänellä että talonväenkin piti se kuuleman.
-- Jos minun sisareni tekisi minulle moisen kepposen, lisäsi
Vincentello, niin kyllä minä ottaisin häneltä halun tehdä sitä
toistamiseen.
Nämä sanat ja se ääni, millä ne lausuttiin, eivät miellyttäneet
Orsoa, jonka hyväntahtoisuutta ne loukkasivat. Hän heitti molempiin
Barricineihin silmäyksiä, joissa ei enää äskeistä hyväntahtoisuutta
ollut.
Kun kaikki muut tällä välin olivat istuutuneet, paitse Colomba, joka
seisoi kyökin ovella, koroitti prefekti äänensä ja lausui ensin
muutamia jokapäiväisyyksiä maan ennakkoluuloista, muistuttaen sitten
läsnäolijoille, että useimmat ikivanhat vihamielisyydet perustuivat
vain väärinkäsityksiin. Kääntyen sitten kylävoutiin sanoi hän,
ett'ei hra della Rebbia ollut koskaan uskonut Barricinin perheen
suoranaisesti tahi epäsuorasti vaikuttaneen siihen valitettavaan
tapahtumaan, jonka uhriksi hänen isänsä oli joutunut. Tosin oli hän
säilyttänyt joitakin epäilyksiä yksityiskohtien johdosta, jotka
aiheutuivat molempien perheiden välisestä oikeusjutusta, mutta
näihin oli syynä niin hyvin hra Orson monivuotinen poissaolo kuin
ne tiedonannot, jotka hän oli kotiseudultansa saanut. Nyt, kun
uusia asioita oli äskettäin ilmi tullut, katsoi hän olevansa täysin
tyydytetty ja halusi ystävällisiä suhteita ja hyvää naapuruutta hra
Barricinin ja hänen molempien poikiensa kanssa.
Orso kumarsi hajamielisenä. Hra Barricini sopersi muutamia sanoja,
joita kukaan ei voinut kuulla, ja nuoret Barricinit katselivat
katto-orsia. Jatkaen puhettansa kääntyi prefekti Orson puoleen
antaaksensa Barricinien puolesta hänelle yhtäläisen selvityksen, kun
Colomba samassa veti muutamia papereita esiliinansa alta ja astui
juhlallisena rauhaa hierovien riitapuolten väliin sanoen:
-- Tosin näkisin erittäin mielelläni, että sota kahden naapuriperheen
välillä päättyisi. Mutta että rauhanteko olisi vilpitön, ovat
keskinäiset suhteet selvitettävät eikä mitään epäilyksen alaista saa
välillemme jäädä. Hra prefekti, Tomaso Bianchin tekemä tunnustus
tuntui minusta heti epäilyttävältä, koska hän tiettävästi on
huonomaineinen mies. Mainitsin jo teille, että nuori Barricini ehkä
on tavannut hänet Bastian vankilassa...
-- Se ei ole totta, keskeytti Orlanduccio, Tomaso Bianchia en minä
ole ikinä nähnyt.
Colomba heitti häneen halveksivan katseen ja jatkoi sitten
näennäisesti aivan tyyneenä:
-- Te olette selittänyt, mitä etuja Tomasolla oli uhata hra
Barricinia yleisesti peljätyn ryövärin nimessä, ja huomauttanut hänen
halunneen varata veljellensä Teodorille sen myllyn, jonka isäni oli
vuokrannut hänelle vähäistä maksua vastaan?
-- Sehän on päivänselvää, sanoi prefekti.
-- Sellaiseen kurjaan nähden, mikä Bianchi näyttää olevan, riittää se
selitykseksi, sanoi Orso erehtyen sisarensa maltillisen ulkomuodon
suhteen.
-- Väärennetty kirje, jatkoi Colomba, jonka silmät alkoivat loistaa
vilkkaammin, on päivätty 11 p. heinäkuuta. Silloin oli Tomaso
veljensä myllärin luona.
-- Aivan niin, sanoi kylävouti hieman levottomasti.
-- Mitä hyötyä olisi Tomaso Bianchilla siis tuosta ollut? huudahti
Colomba voitonriemulla. Hänen veljensä vuokra-aika oli jo mennyt
umpeen; isäni oli sanonut hänet irti jo 1 p. heinäkuuta. Kas, tässä
isäni päiväkirja, johon irtisanominen on merkitty ... ja tässä kirje
eräältä asiamieheltämme Ajacciossa, joka oli hankkinut meille uuden
mylläri-ehdokkaan.
Näin sanoessaan antoi hän prefektille paperit, jotka olivat hänellä
kädessä.
Seurasi yleinen hämmästys. Kylävouti kalpeni huomattavasti. Orso
rypisti kulmiansa ja lähestyi ottaaksensa selkoa papereista, joita
prefekti luki tarkkaavasti tutkien.
-- Meitä pidetään täällä pilkkanaan! huudahti Orlanduccio
toistamiseen nousten vihaisena tuoliltansa. Menkäämme tiehemme
täältä, minne meidän ei olisi ensinkään pitänyt tulla!
Hetken kuluttua oli hra Barricini jo ehtinyt saada takaisin
kylmäverisyytensä. Hän pyysi saada tutkia noita papereita, jotka
prefekti ojensi hänelle sanaakaan virkkamatta. Nostaen sitten vihreät
silmälasit otsallensa, silmäili hän niitä sangen välinpitämättömänä,
sillä aikaa kuin Colomba tarkasti häntä naarastiikerin katseilla,
joka näkee daamahirven lähestyvän pesäluolassa olevia penikoitansa.
-- Mutta, sanoi hra Barricini laskien silmälasinsa nenälleen ja
antaen paperit prefektille takaisin, onhan Tomaso tuntien eversti
vainajan hyväntahtoisuuden, voinut ajatella ... ja niin on hänen
täytynyt ajatella ... että eversti peruuttaisi irtisanomista koskevan
päätöksensä... Jäihän mylly hänen omaksensa, niin että...
-- Myllyn vuokrasin minä sittemmin hänelle, sanoi Colomba
halveksivasti. Isäni oli jo silloin kuollut ja sen vuoksi olin minä
pakotettu pitämään huolta talon suojateista.
-- Tomaso on kuitenkin itse tunnustanut kirjoittaneensa tuon kirjeen,
sanoi prefekti, sehän on selvää.
-- Selvää on minusta tässä se, keskeytti Orso, että koko tämä juttu
on täynnä selittämättömiä hävyttömyyksiä.
-- Vielä täytyy minun vastustaa eräitä noiden herrain väitteitä,
sanoi Colomba. Samassa avasi hän kyökin oven ja heti astuivat sieltä
saliin Brandolaccio ja teoloogi koiransa Bruscon kanssa. Molemmat
ryövärit olivat aseettomia; ainakaan ei heillä sellaisia näkynyt.
Patruunavyö heillä tosin oli yllänsä, mutta siihen tavallisesti
kuuluva täydennys -- pistooli -- puuttui. Saliin tultuansa ottivat he
kunnioittaen lakit päästänsä.
Voitte aavistaa, millaisen vaikutuksen heidän äkillinen
ilmestymisensä aikaansai! Kylävouti oli horjahtaa kumoon ja hänen
molemmat poikansa asettuivat rohkeina hänen eteensä haparoiden
tikaria taskustansa. Prefekti yritti ovelle päin, mutta Orso kiristi
Brandolacciota kaulasta ärjäisten:
-- Mitä sinulla on täällä tekemistä, lurjus?
-- Tämä on sala-ansa! huudahti kylävouti koettaen avata oven, jonka
Saveria ryövärein käskystä oli vääntänyt lukkoon, kuten myöhemmin
saatiin tietää.
-- Hyvä herrasväki, sanoi Brandolaccio, elkää minua peljätkö. En minä
ole niin suuri piru, miksi minut on mustattu. Mitään pahoja aikeita
ei meillä ole. Palvelijanne, hra prefekti, ... hieman malttia, hra
luutnantti, tehän vallan kuristatte minut!...
Me tulimme tänne kutsuttuina todistajina. No, puhu sinä pastori,
jolla on kieli paremmassa kantimessa.
-- Hra prefekti, aloitti teoloogi, minulla ei ole ollut kunnia
tutustua teihin tätä ennen. Nimeni on Giocanto Castriconi, mutta
paremmin tunnetaan minut nimellä: pastori ... kas, te tunnette minut
sillä nimellä! Niin, neiti della Rebbia, jota minulla myöskään ei ole
ollut kunnia ennen tavata, on pyytänyt minulta tietoja eräästä Tomaso
Bianchista, jonka kanssa minä, kolme viikkoa sitten, istuin Bastian
vankilassa. Kas tässä, mitä minä hänestä tiedän...
-- Elkää vaivatko itseänne, sanoi prefekti, teidänlaiseltanne
mieheltä minä en tahdo mitään tietoja. Hra della Rebbia, toivoakseni
ette te ole mitenkään osallinen tähän katalaan salajuoneen. Mutta
oletteko myöskin isäntä talossanne? Käskekää siinä tapauksessa avata
tämä ovi. Sisarenne saa ehkä vielä vastata oikeudessa suhteistansa
ryöväreihin.
-- Hra prefekti, suvaitkaa kuulla, mitä tuolla miehellä on
sanottavaa. Te olette täällä jakamassa oikeutta kaikille ja
velvollisuutenne on koettaa saada totuutta ilmi. Puhukaa, Giocanto
Castriconi.
-- Elkää kuunnelko häntä, huusivat kaikki kolme Barricinia kuorossa.
-- Jos kaikki puhuvat yht'aikaa, sanoi ryöväri hymyillen, niin
on mahdoton kuunnella ketään. Niin, vankeudessa oli minulla
huonetoverina, vaan ei ystävänä, kysymyksessä oleva Tomaso Bianchi.
Hra Orlanduccio kävi usein hänen puheillansa ja...
-- Se ei ole totta, huusivat veljekset yht'aikaa.
-- Kaksi kieltoa on sama kuin myönnytys, huomautti Castriconi
kylmästi. Tomasolla oli aina rahaa; hän söi ja joi mitä parhaiten.
Minäkin olen aina pitänyt hyvästä ruo'asta (se on pienimpiä vikojani)
ja huolimatta vastenmielisyydestäni tuota vintiötä kohtaan,
suostuin minä sentään syömään monta päivällistä hänen kanssansa.
Kiitollisuudesta ehdotin hänelle, että salaa pakenisimme yhdessä...
Eräs hempu ... jota kohtaan olin ollut vähän ystävällisempi ... oli
neuvonut minulle keinon siihen... Mutta minä en tahdo epäillyksi
saattaa ketään, ymmärrättekö? Tomaso kieltäysikin sanoen olevansa
varma asiastansa, koska asianajaja Barricini oli suositellut häntä
kaikille tuomareille, ja vakuutti pääsevänsä vankilasta valkeana kuin
lumi ja ... vieläpä rahat taskussa. Minä puolestani luulin terveyteni
kaipaavan vapaampaa ilmaa. _Dixi_.
-- Kaikki tuon miehen puheet ovat pelkkää valhetta, sanoi Orlanduccio
päättävästi. Jos olisimme avonaisella salolla ja pyssy kädessä
molemmilla, niin ei tuo lurjus sanojansa toistaisi.
-- Nyt te teette tuhmuuden, huusi Brandolaccio, elkää haastako riitaa
pastorin kanssa, Orlanduccio.
-- Sallitteko minun vihdoinkin poistua, hra della Rebhia? kysyi
prefekti polkien jalkaa levottomuudesta.
-- Avatkaa ovi, Saveria, huusi Orso, avatkaa ovi tai vie teidät
perkele!
-- Silmänräpäys vielä, sanoi Brandolaccio. Meidän on täältä ensin
pujahdettava tiehemme ... jonnekin päin. Hra prefekti, kun yhteisten
tuttavien luona yhdytään, on tapana myöntää erotessa toisillensa
puolen tunnin aselepo...
Prefekti heitti häneen ylenkatseellisen silmäyksen.
-- Palvelijanne, hyvä herrasväki, sanoi Brandolaccio. Joudu, Brusco,
jatkoi hän koiraansa puhutellen ja kätensä vaakasuoraan asentoon
nostaen, teepäs juhlahyppy hra prefektille!
Koira teki käskyn mukaan, ryövärit poistuivat keittiöön, ottivat
siellä aseensa ja pakenivat puutarhan kautta, mutta vasta kun ulkoa
kuului heidän kimeä vihellyksensä, avausi salin ovi kuin taikaiskusta.
-- Hra Barricini, sanoi Orso pidätetyllä kiivastuksella, mielestäni
olette te tuon kirjeen väärentänyt. Vielä tänään jätän minä yleiselle
syyttäjälle syytöskirjeen sekä väärennyksestä että seurustelusta
Bianchin kanssa. Mutta ehkä on minun tehtävä vielä kolmaskin
kauheampi syytös teitä kohtaan.
-- Ja minä puolestani, sanoi kylävouti, syytän teitä, hra della
Rebbia, sala-ansan virittämisestä ja kanssakäymisestä ryövärein
kanssa. Sillä välin suvainnee hra prefekti suositella teitä
santarmeille.
-- Prefekti tietää tehdä velvollisuutensa, sanoi tämä ankarasti. Hän
on pitävä huolen siitä, ett'ei Pietranerassa yleistä turvallisuutta
häiritä. Tämän sanon minä teille kaikille.
Kylävouti ja Vincentello olivat jo poistuneet salista ja Orlanduccio
seurasi heitä takaperin, kun Orso hänelle kuiskasi:
-- Isänne on ukkorahjus, jonka voin murjoa korvapuustilla. Mutta
teidät vaadin minä tilille ... ja veljenne.
Vastaukseksi paljasti Orlanduccio äkkiä tikarinsa ja karkasi hurjana
Orson kimppuun; mutta ennenkuin hän ehti käyttää asettansa, tarttui
Colomba hänen käsivarteensa ja väänsi sitä voimakkaasti, samalla kun
Orso, lyöden nyrkillä häntä kasvoihin, pakotti hänet peräytymään
muutamia askelia ja horjahtamaan oven pieltä vastaan. Tikari lensi
Orlanduccion kädestä, mutta samalla astui Vincentello sisään ase
kädessä, jolloin Colomba tempasi pyssyn nurkasta näyttäen tulijalle,
että voitto oli ehdottomasti hänen.
Prefektikin ehätti samassa taistelevien väliin.
-- Näkemiin asti, Ors' Anton', huusi Orlanduccio ja avasi rajusti
oven, jonka hän sulki jälkeensä saadakseen aikaa paeta tiehensä.
Orso ja prefekti pysyivät neljännestunnin ajan aivan sanattomina,
kumpikin omalla puolellansa salia. Voitonylpeys otsallansa katseli
Colomba heitä kumpaakin vuorotellen nojautuneena pyssyyn, joka oli
voiton ratkaissut.
-- Oi, mikä maa ja mitkä hurjat tavat, huudahti prefekti nousten
rajusti istualta. Te teitte väärin, hra della Rebbia, ja minä
vaadin teiltä kunniasananne, ett'ette ryhdy minkäänlaisiin
väkivaltaisuuksiin, vaan odotatte siksi, kunnes oikeus on ratkaissut
tämän kirotun jutun.
-- Siinä olette oikeassa, hra prefekti, ett'ei minun olisi pitänyt
satuttaa kättäni tuohon kurjaan. Mutta kun minä kerran tulin
lyöneeksi, niin en myöskään kieltäydy antamasta hänelle sitä
hyvitystä, jota hän voi vaatia.
-- Mitä vielä! Ei hän antau kaksintaisteluun kanssanne!... Mutta jos
hän murhaa teidät salaa, niin... Ainakin olette te antanut hänelle
kyllin aihetta siihen.
-- Mepä osaamme puolustautua, sanoi Colomba.
-- Orlanduccio näyttää minusta uljaalta mieheltä ja minä ennustan
parasta hänestä, hra prefekti. Arvelematta paljasti hän tikarinsa,
mutta ehkäpä olisin minä tehnyt hänen sijassansa aivan samalla
tavoin. Onneksi oli sisarellani lujemmat kädet kuin salonkinaisilla.
-- Mutta te ette saa suostua kaksintaisteluun! Minä kiellän sen,
huusi prefekti.
-- Suokaa minun huomauttaa, hra prefekti, ett'en kunnian asioissa
hyväksy muuta käskijää kuin omantuntoni.
-- Mutta minäpä vakuutan teille, ett'ei siitä taistelusta tule mitään!
-- Tosin voitte te vangita minut, hra prefekti, jos minä antaun
vangittavaksi. Mutta jos sen teette, ette te sillä muuta voi kuin
lykätä hieman tuonnemmaksi nyttemmin välttämättömän asian. Olettehan
te itse kunnian mies, hra prefekti, ja tiedätte hyvin kyllä, ett'ei
tällaista tapausta muuten voi ratkaista.
-- Jos te käytte vangitsemaan veljeäni, sanoi Colomba, niin puoli
kylää asettuu hänen puolellensa; ja silloin saamme me nähdä kauniin
ottelun.
-- Niin, minä varoitan teitä ennakolta, hra prefekti, ja pyydän teitä
uskomaan, ett'en minä turhia kerskaa, sanoi Orso. Minä sanon sen
teille jo ennakolta, että jos hra Barricini väärinkäyttää valtaansa
kylävoutina ja ryhtyy vangitsemaan minua, niin minä puolustaudun.
-- Tästä päivästä alkaen, sanoi prefekti, on hra Barricini erotettu
virastansa ... toistaiseksi. Toivoakseni puhdistaa hän itsensä. Mutta
teidän kohtalonne ei ole minulle yhdentekevä, hra della Rebbia.
Toistaiseksi en pyydä teiltä muuta kuin että pysytte levollisena,
kunnes palajan Cortesta. Minä viivyn poissa ainoastaan kolme päivää.
Silloin palaan minä takaisin viskaalin kanssa ja yhdessä selvitämme
me sitten täydellisesti tämän surullisen jutun. Mutta lupaatteko te
sillä aikaa pysyä rauhallisena?
-- Minä en voi sitä luvata, jos Orlanduccio, kuten luulen, vaatii
saada tavata minua.
-- Kuinka? Voitteko te, hra della Rebbia, ranskalaisena upseerina
taistella miehen kanssa, jota te epäilette väärennyksestä?
-- Minä olen lyönyt häntä, hra prefekti.
-- Mutta jos olisitte lyönyt jotakin kaleriorjaa ja tämä vaatisi
teiltä hyvitystä, niin suostuisitteko te kaksintaisteluun hänen
kanssansa? Kas niin, hra Orso! Minä en pyydä teiltä muuta kuin
ett'ette te etsi Orlanducciota... Myönnyn näette siihen, että
taistelette, jos hän vaatii teidät.
-- Ja sen hän tekee, sitä en epäilekään. Mutta sen minä voin luvata,
ett'en tällä välin uusilla korvapuusteilla anna hänelle taistelun
aihetta.
-- Mikä kauhea maa! toisteli prefekti itseksensä kävellen
edestakaisin pitkillä askelilla. Milloin päässen täältä Ranskaan
takaisin!
-- Hra prefekti, sanoi Colomba vienoimmalla äänellänsä, nyt on jo
myöhäistä lähteä taipaleelle, ettekö tekisi meille sitä kunniaa että
söisitte aamiaista kanssamme?
Prefekti ei voinut olla naurahtamatta.
-- Minä olen viipynyt täällä jo liian kauvan... Tämä voi näyttää
jo puolueelliselta... Ja entäs se kirottu perustuskivi?... Ei,
kyllä minun täytyy nyt matkaan... Neiti della Rebbia ... mitähän
onnettomuuksia te lienettekään valmistanut täksi päiväksi?
-- Ainakin myöntänette sisarestani sen, hra prefekti, että hänen
vakaumuksensa ovat syvät. Ja olenpa varma siitä, että te nyt itsekin
uskotte ne täysin perustelluiksi.
-- Jääkää hyvästi, sanoi prefekti tehden kädenliikkeellä merkin
hänelle. Tahdon ilmoittaa teille rientäväni heti antamaan käskyn
santarmieverstille, että hän valvoo kaikkia teidän kävelyretkiänne.
Prefektin mentyä sanoi Colomba:
-- Orso, Korsikassa ette te ole mantereella. Orlanduccio ei ymmärrä
teidän kaksintaistelujanne eikä sen kurjan anneta kuolla sankarin
lailla.
-- Sinä olet luja nainen, Colomba. Minä olen sinulle suuressa
kiitollisuuden velassa siitä, että pelastit minut tikarin iskusta.
Salli minun suudella pientä kättäsi. Mutta anna minun hoitaa tämä
juttu, siskoseni. Löytyy asioita, joita sinä et ymmärrä. Ja nyt,
toimita minulle aamiainen. Chilinan voit kutsua puheilleni niin
pian kuin prefekti on lähtenyt taipaleelle. Hän näyttää soveltuvan
hyvin toimittamaan hänelle uskottuja asioita. Minä tarvitsen näet
kirjeenkantajaa.
Sillä välin kuin Colomba valvoi aamiaisvalmistuksia, meni Orso
huoneeseensa ja kirjoitti seuraavan kirjeen:
"Luultavasti on teillä kiire saada tavata minua. Samoin haluan
minä yhtymystä teidän kanssanne. Huomen-aamulla klo 6 voisimme
yhtyä Acqvavivan laaksossa. Pistoolia minä en ole tottunut
käsittelemään; sen vuoksi en sitä asetta teille ehdotakaan. Olen
kuullut kiitettävän teitä hyväksi pyssymieheksi; ottakaamme
kaksipiippuinen kivääri mukaamme kumpikin. Minä saavun sinne
erään tämän kylän miehen kanssa. Jos veljenne seuraa teitä, niin
ottakaa sitä paitse toinenkin todistaja ja ilmoittakaa minulle
asiasta. Ainoastaan siinä tapauksessa tuon kaksi todistajaa.