Saveria viipyi kauvan poissa ja Orson kärsimättömyys oli jo ehtinyt
ylimmillensä, kun hän vihdoinkin palasi kirjeen ja pikku Chilinan
kanssa, joka juuri oli herätetty ensi unestansa ja vielä hieroi
silmiänsä.
-- Lapsi kulta, mikä sinut tänne saattoi näin myöhällä? kysyi Orso.
-- Neiti oli kutsunut minua, vastasi Chilina.
-- Mitä pirua hän tuolla poloisella tekee? mietti Orso; mutta hän
kiirehti avaamaan miss Lyydian kirjeen ja ryhtyi lukemaan. Sillä
välin meni Chilina yläkertaan Colomban puheille.
"Isäni on ollut hieman kipeä, kirjoitti miss Nevil, ja muutenkin
on hän niin laiska kirjoittamaan, että minun täytyy toimittaa
hänelle kirjurin virkaa. Häneltä kastui näet jalat meren
rannikolla sinä samana päivänä, jolloin hän olisi voinut ihailla
maisema-näköalaa kanssamme; eikä tässä teidän viehättävässä
saaressanne tarvita muuta, niin on vilutauti jo ovella. Minä
olen täältä asti jo näkevinäni teidän hahmonne tätä lukiessanne;
te tavoittelette epäilemättä tikarianne, mutta toivottavasti ei
teillä ole sitä enää. No niin, isäni on siis sairastanut hieman
vilutautia ja kuumetta, minua taas on ahdistanut pelko sen
johdosta. Prefekti, joka yhäti mielestäni on sangen rakastettava
mies, toi luoksemme miellyttävän lääkärin, joka parissa päivässä
pelasti meidät pulasta. Kohtaus ei uudistunut ja isäni tahtoisi
jo jälleen lähteä metsästämään, mutta sen huvin olen minä häneltä
vielä kieltänyt. --
Millaiselta näytti teidän vuoristolinnanne kotiin palattuanne?
Oliko pohjoinen torni vielä paikoillansa?... Näkyykö kummituksia?
Kyselen teiltä näitä asioita sen vuoksi, että isäni muistaa
teidän ta'anneen hänelle runsaan saaliin daama-eläimiä,
metsäsikoja ja muhveleja ... vai kuinka tuon ihmeellisen elävän
nimi kuului?... Noustuamme Bastiassa laivaan on tarkoituksemme
saapua Pietraneraan ja pyytää vierasvaraisuuttanne; toivon,
ett'ei della Rebbian linna, jonka kerroitte olevan niin perin
vanhan ja ränsistyneen, kuitenkaan yllemme suistu.
Vaikka prefekti onkin niin miellyttävä mies, ett'ei meiltä
hänen seurassansa koskaan puutu puheenainetta, _by the by_,[25]
luulen sentään panneeni hänen päänsä pyörälle. Puhelimme kerran
teidän jalosukuisuudestannekin: Bastian lakimiehet olivat
lähettäneet hänelle muutamia tietoja eräästä telkimien ta'a
suljetusta veitikasta, jonka tunnustukset ovat sellaiset,
että ne kai karkoittavat tähänastiset epäilyksenne; teidän
vihamielisyytenne (naapurianne kohtaan), joka toisinaan on saanut
minut levottomaksi, lakannee näistä tiedon saatuanne. Ette voi
kuvailla, kuinka tämä minua ilahduttaa!
Kun te lähditte täältä kauniin runolaulajattaren kanssa, pyssy
kädessä ja synkkänä katsannolta, näytitte te minusta tavallista
enemmän ... jopa liiankin ... korsikalaiselta. _Basta!_ Olen
kirjoittanut teille jo näistä asioista niin laajaperäisesti vain
sen vuoksi, että minulla on täällä ikävä.
Sen pahempi, on prefekti jo lähdössä. Me lähetämme teille
sanan, kun rupeamme hommautumaan täältä vuoristoanne kohti ja
erityisesti kirjoitan minä neiti Colomballe pyytääkseni häneltä
yhden bruccion, _ma solenne_. Sillä välin voitte sanoa hänelle
puolestani tuhansia helliä terveisiä. Hänen antamaansa tikaria
käytän minä usein aukileikatessani romaanin lehtiä, jonka onneksi
otin mukaani; mutta tuo hirmuinen teräsase pitää tätä arvottomana
käyttönä ja viiltelee kirjaraukkani säälimättömällä tavalla.
Hyvästi nyt, hra luutnantti; isäni lähettää teille _his best
love_. Ottakaa varteen prefektin puheet, sillä hän on neuvokas
järkimies ja tekee tuon mutkan Pietraneraan luullakseni
ainoastaan teidän vuoksenne. Muuten matkustaa hän Corteen
laskemaan erään julkisen rakennuksen peruskiveä. Kuvittelen tuon
juhlallisuuden suuremmoiseksi ja valitan suuresti, ett'en voi
olla siellä mukana. Herrasmies koruompeluksilla varustetussa
virkapuvussa, silkkisukissa ja valkea nauha yllänsä käsittelee
muurarin lastaa ... ja pitää puheen, jonka jälkeen juhlallisuus
päättyy tuhanten huutaessa: eläköön kuningas!
Olettepas te ollut aika tuhma-Jussi, saadessanne minut
kirjoittamaan neljä kokonaista sivua. Mutta minun on täällä
ikävä, pyydän vielä kerran huomauttaa teille, ja sen vuoksi
näen mielelläni, että tekin vastaatte minulle laajaperäisessä
kirjeessä.
Muuten on minusta hieman omituista, ett'ette ole vieläkään
ilmoittanut minulle onnellista saapumistanne linnaanne
Pietranerassa.
Lyydia.
J. K. Pyydän teitä vielä kerran kuuntelemaan prefektin sanoja ja
tekemään niinkuin hän sanoo. Me olemme täällä yhdessä miettineet,
miten teidän tässä on meneteltävä ... ja minua se erityisesti
ilahduttaisi."
Orso luki kirjeen kolmeen, neljään kertaan säestäen mielessänsä
jokaisen luennan lukemattomilla selityksillä; sitten kirjoitti
hän pitkän vastauksen ja käski Saverian toimittamaan sen eräälle
kyläläiselle, joka vielä samana yönä lähti Ajaccioon. Sisarensa
kanssa ei hän enää aikonut antautua minkäänlaisiin keskusteluihin
Barricinien todellisista tahi valheellisista ilkitöistä, sillä
miss Lyydian kirje oli saattanut hänet näkemään kaiken ruusuisessa
valaistuksessa. Epäilyksiä ei hänellä enää ollut eikä myöskään
vihamielisyyden tunteita.
Jonkun aikaa odotteli hän, että Colomba tulisi alas yläkerrasta,
mutta kun tätä ei näkynyt tulevaksi, meni hän levolle keveämmällä
sydämellä kuin mitä hänellä oli pitkään aikaan ollut.
Kun Colomba oli toimittanut Chilinan matkaan annettuansa hänelle
salaiset määräykset, vietti hän suurimman osan yöstä lukemalla
isänsä vanhoja papereja. Hiukan ennen päivän koittoa viskattiin
muutamia pikkukiviä ikkunaan, jonka merkin kuultuansa hän juoksi alas
puutarhaan, avasi erään salaportin ja saattoi taloon kaksi sangen
epäilyttävän näköistä miestä. Hänen ensimäinen huolensa oli saattaa
heidät keittiöön ja toimittaa heille siellä ruokaa.
Mitä miehiä nämä olivat, sen saamme pian tietää.