Colomba oli niin hengästynyt ja voipunut, ett'ei hän tässä tilassansa
saanut sanaa suustansa. Nojaten päänsä Orson olkapäähän piti
hän tämän toista kättä omiensa välissä. Vaikka hän sisällisesti
paheksuikin sisarensa valituslaulun loppusäkeitä, oli hän sentään
liian liikutettu julki lausuakseen yhtään moitteen sanaa. Äänetönnä
odotti hän tämän hermokohtauksen päätöstä, jonka valtaan hänen
sisarensa oli joutunut, kun samassa heidän ovellensa kolkutettiin.
Pian sen jälkeen astui Saveria sisään aivan peljästyneenä ilmoittaen
-- herra prefektin. Sen kuultuansa nousi Colomba ylös ikäänkuin
häveten heikkouttansa ja pysyttelihe seisoallaan nojautuen tuoliin,
mutta silminnähtävästi vapisi hänen kätensä.
Prefekti aloitti keskustelun pyytelemällä anteeksi, jos hänen
vieraskäyntinsä sattui sopimattomaan aikaan, surkutteli neiti
Colombaa, puhui liiallisten mielenliikutusten vaarallisuudesta,
moitti tätä peijais-viettotapaa, olletikin kun valitus-runoojattaren
kyky teki tilaisuuden sitä kiusallisemmaksi läsnäolijoille, ja
liitti sopivalla tavalla lopuksi lievän moitteen ballatan viimeisten
säkeiden tarkoitusperästä.
Muuttaen sitten äänensä, jatkoi hän:
-- Herra della Rebbia, teidän englantilaiset tuttavanne lähettivät
teille paljo terveisiä minun kauttani; neiti Nevil pyysi minun
vakuuttamaan puolestansa parhainta ystävyyttä teidän arvoisalle
sisarellenne. Sitäpaitse antoi hän minulle kirjeen teille.
-- Kirje minulle neiti Nevileltä? kummasteli Orso.
-- Niin, vaikka se onnettomuudeksi ei ole nyt mukanani; mutta viiden
minuutin kuluttua lähetän minä sen teille. Hänen isänsä ei ole ollut
terve. Pelkäsimme jo kerran, että hän oli saanut kauhean vilutaudin.
Vaan onneksi meni kohtaus ohitse ja hänen tilastansa voitte pian itse
lausua mielipiteenne, sillä ennen pitkää on eversti täällä, ell'en
erehdy.
-- Miss Nevil oli tietysti kovin levoton?
-- Onneksi ei hän tiennyt vaarasta, ennen kuin se oli jo ohitse.
Hra della Rebbia, neiti Nevil on jutellut minulle paljo teistä ja
arvoisasta sisarestanne.
Orso kumarsi.
-- Hän pitää sangen paljo teistä molemmista. Suloisen ulkokuoren ja
keveän perustelutavan alle osaa hän kätkeä mitä terävimmän älyn.
-- Hän on todellakin ihastuttava nainen, myönsi Orso.
-- Minä tulinkin tänne melkeinpä yksinomattain hänen pyynnöstänsä,
hra della Rebbia. Kukaan ei tunne paremmin kuin minä erästä juttua,
jota minun ei suinkaan tekisi mieli johtaa mieleenne. Kun hra
Barricini vielä toistaiseksi on Pietraneran kylävoutina ja minä tämän
läänin kuvernöörinä, niin lienee minun tarpeetonta sanoa, minkä
verran annan arvoa eräille epäilyksille, joita ajattelemattomat
ihmiset ovat, ell'en vallan erehdy, teillekin kuiskineet; nämä olette
te loukattuna torjuneet, kuten teidän asemassanne olevalta ja
teidän laiseltanne luonteelta voikin odottaa.
-- Colomba, sanoi Orso liikahtaen äkkiä tuolillansa, sinä näytät
kovin väsyneeltä. Sinun pitäisi mennä nukkumaan.
Colomba pudisti päätänsä eittävästi. Hän oli voittanut takaisin
tyyneytensä ja kiinnitti tuliset katseensa prefektiin.
-- Hra Barricini, jatkoi tämä, toivoisi kovin, että tämä
vihamielisyys ... tai kuinka sanoisin: tämä epävarma tila, jossa
te elätte keskenänne, päättyisi. Minä puolestani olisin iloinen
nähdessäni teidän rakentavan keskenänne sellaiset sovinnolliset
suhteet, joissa toisiansa arvostamaan luotujen naapurusten tuleekin
elää...
-- Hra kuvernööri, keskeytti Orso hänet liikutetulla äänellä, minä
en ole syyttänyt koskaan hra Barricinia isäni murhasta, mutta hän
on tehnyt itsensä syypääksi erääseen toiseen tekoon, joka tekee
kaikki suhteet meidän välillämme ainaisesti mahdottomiksi. Hän on
näet tuonut esille erään tunnetun ryövärin nimessä kirjoitetun
uhkauskirjeen ... ja ainakin hiljaisuudessa väittänyt isääni sen
kyhääjäksi. Luultavasti on tämä kirje ollutkin välillisesti syypää
hänen kuolemaansa.
Hra kuvernööri mietti hetken, ennenkuin jatkoi:
-- Jos arvoisa isänne niin uskoi, joka vilkkaan luonteensa
kiihoittamana oli laillisessa oikeusriidassakin hra Barricinin
kanssa, on se vielä anteeksi annettavissa. Mutta teidän puolelta
ei tuollainen sokeus ole sallittu. Muistakaahan toki, ett'ei
Barricinilla ollut mitään hyötyä tuon kirjeen julkisuuteen
saattamisesta... Hänen luonteestansa en viitsi keskustella teidän
kanssanne, ettekä te häntä edes tunnekaan... Teillä on vain
ennakkoluuloja häntä vastaan eikö totta?... Mutta ajatelkaahan toki,
että laintunteva mies...
-- Mutta, hra kuvernööri, sanoi Orso nousten ylös, suvaitkaa muistaa,
että joka ei ota uskoakseen Barricinia tuon väärennetyn kirjeen
laatijaksi, samalla syyttää siitä isävainajaani. Hänen kunniansa taas
on minunkin kunniani, niin että...
-- Kukaan ei voi olla enemmän vakuutettu eversti della Rebbian
kunniallisuudesta kuin minä, jatkoi kuvernööri, mutta tuon kirjeen
laatijahan on nyttemmin saatu ilmi, hra luutnantti.
-- Kuka siis? huudahti Colomba astuen prefektiä kohti.
-- Eräs hirtehinen, joka on tehnyt itsensä syypääksi useampiin
rikoksiin, vieläpä sellaisiin, joita te korsikalaiset ette anna
anteeksi, eräs varas nimeltä Tomaso Bianchi ... on äskettäin Bastian
linnassa tunnustanut olevansa tuon katalan kirjeen tekijä.
-- Mies on minulle vallan outo, sanoi Orso. Ja missä tarkoituksessa
olisi hän sen tehnyt?
-- Tämän kylän miehiä hän on, sanoi Colomba, ja meidän entisen
myllärimme veli. Hän on ilkeämielinen valehtelija, jota ei kannata
uskoa.
-- Saattepa vielä nähdä, mikä hyöty hänellä on jutusta ollut, jatkoi
kuvernööri. Mylläri, josta arvoisa sisarenne mainitsi ja jonka nimi
muistaakseni oli Teodor, oli vuokrannut everstiltä myllyn siinä
koskessa, jonka omistusoikeudesta hra Barricini oli alkanut jutun
arvoisaa isävainajaanne vastaan. Everstillä, joka aina oli antelias
luonteeltansa, ei liene ollut mitään etua koko myllystä. Tomaso taas
otaksui, että jos hra Barricini saisi kosken haltuunsa, joutuisi
hän maksamaan tälle melkoista suuremman vuokrasumman, koskapa hra
Barricini tiettävästi on jotenkin ahne. Veljensä etujen takia
väärensi Tomaso siis kirjeen ryöväri Agostinin nimeen, siinä koko
juttu. Niinkuin tiedätte ovat sukusiteet Korsikassa niin voimakkaat,
että ne toisinaan vievät suorastaan rikoksiin... Olkaa hyvä ja
lukekaa tämä kirje, jonka yleinen syyttäjä kirjoitti minulle... Siitä
saatte todistuksen siihen, mitä tässä olen teille kertonut.
Orso silmäili nopeasti kirjeen läpi, joka antoi yksityiskohtaisen
selonteon Tomason tunnustuksista ... ja Colomba seurasi samalla
hänkin kirjeen sisällystä veljensä olan yli.
Luettuansa sen loppuun, huudahti hän:
-- Orlanduccio Barricini matkusti Bastiaan joku kuukausi sitten, kun
tieto veljeni tulosta oli levinnyt Pietranerassa. Hän kai tapasi
Tomason ja -- osti tämän valheen.
-- Arvoisa neiti, sanoi prefekti kärsimättömästi, kaikki selitätte
te vihamieliseen suuntaan. Luuletteko totuuden tulevan ilmi sillä
tavoin? Te olette sen sijaan kylmäverisempi, hra della Rebbia;
sanokaa, mitä te tästä arvelette? Luuletteko tekin, kuten sisarenne,
että mies, jolla on verrattain helppo rangaistus kärsittävänä,
ottaa ilomielellä niskoillensa rikoksen, jota hän ei ole tehnyt, ja
sitoutuu tähän vallan tuntemattoman henkilön takia?
Orso luki uudelleen yleisen syyttäjän kirjeen punniten jokaista sanaa
erityisen tarkkaavasti, sillä nähtyänsä asianajaja Barricinin, tunsi
hän käyvän vielä vaikeammaksi vakiutua siitä, että tämä oli syytön
väärennykseen. Kuitenkin huomasi hän vihdoin täytyvänsä myöntää, että
selitys oli hänestä riittävä.
Colomba sitä vastoin huudahti rajusti:
-- Tomaso Bianchi on petturi. Olen varma siitä, että hän joko
vapautetaan tai pääsee pakenemaan vankeudesta.
Prefekti kohautti olkapäitänsä.
-- Minä olen antanut teille, hra della Rebbia, ne tiedot, jotka olen
asianomaisilta viranomaisilta saanut. Nyt vetäydyn minä pois ja annan
teidän itsenne miettiä asiaa. Toivon, että käytätte selvää järkeänne
ja että se voittaa taistelussa sisarenne epäilyksiä vastaan.
Pyydettyänsä muutamin sanoin anteeksi Colomban käytöstä, uudisti Orso
äskeiset sanansa, että hän nim. uskoi Tomason yksin olevan syypään
rikokseen.
Prefekti oli noussut ylös aikeessa poistua.
-- Ell'ei olisi niin myöhäistä, sanoi hän, ehdottaisin, että tulette
kanssani noutamaan luotani neiti Nevilen kirjeen. Myöskin voisitte
samalla sanoa hra Barricinille, sen mitä juuri olette vakuuttanut
minulle, niin olisi kaikki hyvin.
-- Orso della Rebbia ei ikinä ole astuva Barricinin kynnyksen yli!
huusi Colomba tuimasti.
-- Neiti näkyy olevan perheen _tintinajo_[24] (= kellokas), lausui
prefekti leikillisesti.
-- Hra prefekti, sanoi Colomba päättävästi, teitä on petetty.
Asianajaja Barricinia te ette tunne. Hän on mitä viekkain ja
petollisin ihminen. Minä rukoilen teitä, ett'ette taivuta veljeäni
tekoon, joka kerrassaan häpäisisi hänet.
-- Colomba, tiuskaisi Orso, kiihkosi tekee sinut mielettömäksi.
-- Orso, Orso, sen lippaan nimessä, jonka teille näytin, pyydän teitä
kuulemaan minua. Teidän ja Barricinien välillä on verta; ettehän te
mene heidän luoksensa?
-- Sisko hyvä!
-- Ettehän, rakas veljeni, ettehän mene? Muuten täytyy minun jättää
tämä talo ... enkä minä takaisin palaja... Orso, säälikää minua...
Samassa heittäysi hän polvilleen veljensä eteen.
-- Minä joudun aivan epätoivoon nähdessäni nti della Rebbian noin
mielettömänä. Mutta te saatte hänet vakuutetuksi mielipiteestänne,
siitä olen varma, hra luutnantti.
Prefekti avasi oven, vaan pysähtyi ikäänkuin olisi odottanut, että
Orso seuraisi häntä.
-- Minä en voi jättää häntä nyt, sanoi Orso, mutta huomenna minä
kyllä...
-- Minä matkustan pois jo varhain aamulla -- -- --
-- Veljeni, odottakaa edes huomis-aamuun, huudahti Colomba ristien
kätensä. Sallikaa minun käydä vielä läpi isäni paperit... Sitähän te
ette voine kieltää minulta?
-- Olkoon menneeksi!... Vielä tänä iltana saat sinä ne nähdä,
mutta sen koommin et sinä saa minua kiusata tuolla mielettömällä
vihallasi... Tuhannesti anteeksi, hra prefekti ... Minä tunnen
itsekin voivani hieman pahoin ... Jättäkäämme mieluummin tuo asia
huomiseksi.
-- Uni tuopi uuden neuvon, sanoi prefekti poistuessansa, huomenna
olette te toivoakseni päässyt kaikesta eperoimisesta. Jääkää hyvästi!
-- Saveria, ota lyhty ja saata hra prefekti asuntoonsa, käski
Colomba. Hän antaa sinulle samalla kirjeen, jonka tuot Orso-herralle.
Sitten lisäsi hän vielä pari sanaa, joita eivät kuulleet muut kuin
palvelustyttö.
-- Colomba, lausui Orso prefektin mentyä, sinä olet tuottanut minulle
paljo ikävyyksiä. Kuinka voit sinä kieltäytyä uskomasta sitä, mikä on
silminnähtävästi totta?
-- Te olette antanut minulle harkinta-aikaa huomiseksi, vastasi tämä.
Pitkä aika se ei ole, mutta sittenkin säilytän minä vielä toivoni.
Ottaen samalla avainkimpun juoksi hän suoraa päätä yläkertaan. Siellä
kuulusti hän availevan pöytälaatikoita ja penkovan sen salalaatikon
sisällystä, johon eversti della Rebbia aikoinansa oli kätkenyt
tärkeät paperinsa.