Amphipoliin ja Delionin luona[14] pysyin alallani siinä kuin joku
toinenkin ja antauduin kuoleman vaaraan sillä paikalla, minne minut
olivat sijoittaneet ne päälliköt, jotka te olitte valinneet minua
komentamaan, mutta nyt sen sijaan olisin kuoleman tai minkä muun
pelosta hyvänsä väistynyt _siltä paikalta, johon sen mukaan, kuin
luulin ja otaksuin, jumala oli minut asettanut_ määrätessään, että
viettäisin elämäni filosofeeraamalla ja tutkimalla itseäni ja muita.
Tämä olisi kamalaa, ja silloin saattaisi todellakin syystä haastaa
minua oikeuteen sen johdosta, ett'en tunnusta jumalia, koska kerta en
tottele oraakelia, vaan olen peljännyt kuolemaa ja katsonut itseni
viisaaksi, sitä kuitenkaan olematta. Sillä kuoleman pelkääminen,
miehet, ei ole muuta kuin itsensä viisaaksi kuvittelemista, vaikk'ei
sitä olekaan. Ei kukaan nim. tiedä, vaikka kuolema sattuisi olemaan
ihmiselle suurin hyvä, mutta yhtäkaikki ihmiset sitä pelkäävät,
ikäänkuin varmuudella tietäisivät, että se on suurin paha. Eikö tämä
ole tuota samaa moitteellista tietämättömyyttä, joka on siinä, että
kuvittelee tietävänsä, mitä ei tiedä? Minä, Athenalaiset, olen
mahdollisesti juuri tässä kohden useimpia muita ihmisiä edellä ja jos
_jossakin_ suhteessa, niin väittäisin tässä olevani toista viisaamman,
että, koska en varmuudella mitään tiedä Tuonen oloista, en myöskään
kuvittele tietäväni. Mutta vääryydenteon ja tottelemattomuuden
parempaani kohtaan, oli sitten jumalaa tai vain ihmistä kohtaan, tiedän
kyllä olevan pahaa ja häpeällistä. Ennen sitä pahaa, josta tiedän, että
se on pahaa, en sen vuoksi milloinkaan pelkää ja vältä sitä pahaa,
josta en tiedä, vaikkapa sattumalta olisikin hyvää. Sen vuoksi, jos te
nyt tahdottekin vapauttaa minut ettekä kuuntele Anytosta, joka lausui,
että joko minua alusta pitäen ei olisi laisinkaan pitänyt saattaa tänne
tai että, kun se kerta on tapahtunut, myöskin on välttämätöntä määrätä
minut kuolemaan (hän nim. väitti teille, että, jos nyt pääsisin
vapaaksi, niin silloinpa vasta teidän poikanne seuraisivat Sokrateen
oppeja ja sen kautta kaikki perin turmeltuisivat), jos te tähän nähden
sanoisitte: "_Tällä kertaa_, Sokrates, emme aijo noudattaa Anytoksen
mieltä, vaan päästämme sinut vapaaksi, kuitenkin sillä ehdolla, ett'et
enää harjota tätä tutkimistasi ja filosofeeraa; mutta jos sinut
kerrankin tavataan sitä tekemästä, tulee kuolema osaksesi" --: jos
siis, niinkuin sanoin, näillä ehdoilla tahtoisitte päästää minut
menemään, vastaisin teille: "Athenalaiset, minä tosin kunnioitan ja
rakastan teitä, mutta toisaalta tottelen enemmän jumalia kuin teitä ja
niin kauvan kuin ilmaa hengitän ja minulla kykyä on, en milloinkaan
lakkaa filosofeeraamasta enkä kehottamasta ja nuhtelemasta teitä,
kenenkä hyvänsä teistä kulloinkin vaan tapaan, vaan lausun aina
totuttuun tapaani: 'Hyvä mies, sinä, joka olet Athenalainen ja
sellaisena suurimman ja viisauden ynnä voiman puolesta kuuluisimman
valtion kansalainen, eikö sinua hävetä yhtäältä pitää huolta siitä,
miten saada enimmän rahaa, mainetta ja arvoa, mutta toisaalta olla
viisaudesta, totuudesta ja sielusi jalostuksesta välittämättä ja
piittaamatta?'" Ja jos joku teistä kieltää tämän ja väittää näistäkin
kyllä huolehtivansa, en kuitenkaan päästä häntä menemään tai itse hänen
luotaan lähde, vaan alan kysellä häneltä ja tutkia ja kumota häntä ja
jos havaitsen, ett'ei hänellä ole väittämäänsä hyvettä, soimaan häntä
siitä, että hän arvokkainta asiaa pitää vähimmässä arvossa, mutta
vähempiarvoista suuremmassa. Näin olen menettelevä sekä nuorta että
vanhaa kohtaan, kuka hyvänsä tielleni sattuu, sekä muukalaista että
kansalaista kohtaan, kuitenkin etupäässä kansalaisia kohtaan, mikäli he
syntyperältään ovat minua lähempänä. Tähän kehottaa minua nimittäin
jumala, se tietäkää, ja luulenpa, ett'ei teille ja valtiollenne ennen
ole tapahtunut mitään hyvää, joka olisi ollut suuremmassa määrässä sitä
kuin minun jumalalle omistettu työskentelyni. Sillä ympäri kulkiessani
en muuta tee kuin taivutan sekä nuoria että vanhoja teistä siihen,
ett'ette pidä ruumiistanne ja tavaroistanne suurempaa tai yhtä
innokasta huolta kuin sielustanne, sen kasvattamisesta mitä
jaloimmaksi; minä huomautan silloin teille, ett'ei varoista vartu
hyvettä, vaan hyveestä varat ja kaikki muu, mitä ihmisillä on joko
yksityistä tahi yhteiskunnallista hyvää. Jos siis todellakin
tällaisilla puheillani turmelen nuorisoa, niin pitäisi niiden olla
vahingollisia; jos taas joku väittää minun toisenlaisia puheita pitävän
kuin näitä, niin hän valehtelee. Mitä näihin tulee, Athenalaiset, niin,
sen tahdon sanoa, kuulkaa Anytosta tai älkää kuulko, päästäkää minut
vapaaksi tai älkää päästäkö, minä puolestani en aijo missään
tapauksessa toisin menetellä, en, vaikkapa minun pitäisi kolmasti
kuolla.
18. Älkää pitäkö melua, Athenalaiset, vaan pysykää siinä pyynnössäni,
ett'ette pitäisi elämää puheeni johdosta, vaan kuuntelisitte;
luullakseni myös hyödytte kuuntelemisestanne. Aijon nimittäin teille
sanoa vielä yhtä toista muuta, jota kuullessanne mahdollisesti
tahtoisitte huutaa, mutta älkää mitenkään tätä tehkö. Siitä olkaa siis
varmat, että, jos minut kuolemaan tuomitsette, minut miehen sellaisen,
kuin teille olen kuvannut, niin ette minua enemmän vahingota kuin
itseänne. Minua ei nim. saata Meletos eikä Anytos mitenkään
vahingottaa, sillä heillä ei ole siihen _kykyä_; en nimittäin luule
jumalallisen oikeuden sallivan, että parempi mies kärsii vahinkoa
huonomman miehen puolelta. Mahdollisesti voisi hän tuottaa
minulle kuoleman tai ajattaa minut maanpakoon tai tuomituttaa
kansalais-arvoltani pois; mutta vaikkakin _hän_ (ja kaiketi moni
muukin) pitänee niitä suurina onnettomuuksina, niin en silti minä, vaan
paljon pikemmin katson minä onnettomuudeksi tehdä sitä, jota hän nyt
tekee yrittäessään vasten oikeutta riistää mieheltä henkeä. Nyt siis,
Athenalaiset, en pidä puolustuspuhettani likimainkaan itseni takia,
vaan teidän tähtenne, jott'ette minua tuomitsemalla rikollisesti
raiskaisi sitä lahjaa, minkä jumala on teille antanut. Sillä _jos minut
surmaatte_, niin ette hevillä tule löytämään toista sellaista, joka
suoraan sanoen, miten naurettavalta tämä muuten kuuluukin, jumalan
toimesta on valtion kimpussa aivan kuin suuren ja jalorotuisen hevosen
kimpussa, joka suuruuttaan on liiaksi hidasteleva ja jota sen vuoksi on
jonkun paarman tarvis herättää; -- juuri niin näyttää jumala panneen
minut valtion kimppuun, koska kerta olen sen laatuinen mies, etten
herkeä teitä jokaista erikseen herättämästä, taivuttamasta ja
moittimasta kaikkialla kanssanne istuessani päivät pitkään. Ketään
toista sellaista ei teille hevillä ilmesty, miehet; jos siis seuraatte
minun neuvoani, niin säästäkää minut. Mutta tepä pian aikaa saatatte
Anytoksen vaikutuksesta äkeissänne lyödä minua, niinkuin ne tekevät,
joita unestaan herätetään, ja sillä tavoin kevytmielisesti tappaa
minut, mutta sitten herkeämättä nukkua jälellä olevan elon-aikanne,
paitsi jos Jumala teistä huolta pitää ja lähettää jonkun toisen teitä
herättämään. Mutta että minä olen semmoinen mies, että minut voi katsoa
lahjaksi, jonka jumala on valtiolle antanut, sen saatatte seuraavasta
havaita. Ei näytä nim. olevan inhimillistä se, että jo niin monta
vuotta olen laiminlyönyt kaikki omat asiani ja sallinut kotini olla
ilman hoitoa, mutta sen sijaan aina toimin teidän paraaksenne, mikäli
lähestyn jokaista eriksensä kuin isä tai vanhempi veli ja koetan häntä
taivuttaa pitämään hyveestä huolta. Jos minulla tosiaan olisi tästä
jotakin hyötyä ja maksua ottaisin näistä kehotuksistani, niin olisi
työskentelyni selitettävissä; mutta näettehän nyt itsekin, että
kantajani, jotka niin suurella hävyttömyydellä ovat tehneet kaikki muut
syytöksensä, eivät kuitenkaan julkeudessaan ole kyenneet sitä
väittämään ja sitä vieraalla miehellä todistamaan, että jonakuna
kertana olisin saanut rahaa palkakseni tai vaatinut sitä. Että totta
puhun, sen kyllä luulenma riittävästi todistaa -- köyhyyteni.
19. Nyt saattaa mahdollisesti näyttää omituiselta, että yksityisesti
neuvoakseni kuljeksin ympäri ja näen paljon vaivaa, mutta ett'en
sitävastoin uskalla astua teidän kansankokouksiinne valtiota neuvomaan.
Tähäu on, niinkuin monesti ja monessa tilaisuudessa jo olette kuulleet
minun sanovan, syynä se, että minulle ilmenee jotakin jumalallista ja
daimonista -- juuri se, mistä myös Meletos pilkallisesti puhui
kanteessaan. Tämä on ilmennyt minulle aina lapsesta pitäen, ääni, jonka
kuulen ja joka, niin usein kuin sen kuulen, aina kieltää minua
tekemästä sitä, jota aijon tehdä, mutta ei milloinkaan kehota. Tämä se
estää minua toimimasta julkisuudessa; ja varsinpa hyväksi seikaksi
katsonkin, että se estää. Sillä se tietäkää, Athenalaiset, että, jos
olisin ryhtynyt valtion toimiin, niin aikoja sitten olisin joutunut
hukan omaksi enkä olisi voinut hyödyttää teitä enempää kuin
itseänikään. Älkää suuttuko, jos puhun totta! Ei nim. ole ketään, joka
säilyttää henkensä, jos hän kunniallisesti ja miehuullisesti asettautuu
teitä tai jotakuta toista kansanjoukkoa vastaan ja koettaa estää paljon
vääryyttä ja laittomuutta tapahtumasta valtiossa. Sen, joka todellakin
tahtoo taistella oikeuden puolesta, on välttämättä, jos mieli edes
vähän aikaa pysyä hengissä, eläminen yksityisenä henkilönä, ottamatta
osaa julkiseen elämään.
20. Päteviä todistuksia tuon teille tästä, en tyhjiä sanoja, vaan, mitä
pidätte suuremmassa arvossa, tosiasioita. Kuulkaa siis, mitä minulle on
tapahtunut, jotta tietäisitte, ett'en milloinkaan kuoleman pelosta
vastoin oikeutta voi antaa yhdellekään perää, mutta että toisaalta, jos
en anna myötä, samalla saatan menettää henkeni. Vastenmieliseltä ja
ikävältä tulee tosin tuntumaan se, mitä aijon teille sanoa, mutta totta
se kyllä on.
Minä en ole, Athenalaiset, muuten koskaan ollut missään valtionvirassa,
mutta kerran olin neuvoston jäsenenä. Sattuma saattoi meidän
Antiokhis-fyyleemme toimittamaan prytaneiaa silloin, kun tahdoitte
langettaa kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eivät olleet korjuuseen
ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureita, yht'aikaa, vaikka tämä
oli laitonta menetystä, kuten myöhemmin jokainen myönsitte. Sillä
kertaa olin minä ainoa prytaani, joka vastustin laittomuudentekoa ja
äänestin sitä vastaan;[15] ja vaikka puhujat olivat valmiit minua
ilmiantamaan ja korjuuseen saattamaan[16] ja te heitä huudoillanne
kehotitte siihen, katsoin kuitenkin täytyväni ennemmin laki ja oikeus
puolellani antautua vaaran alaiseksi kuin vankilan tai kuoleman pelosta
yhtyä teihin teidän tuumiessanne sellaista, joka ei ollut oikein. Tämä
tapahtui aikana, jolloinka Athena vielä oli kansanvaltana. Kun sen
perästä tuli harvainvalta, niin taas kolmikymmenmiehistö kutsutti minut
neljän muun kera tholokseen ja määräsi meidät Salamiista tuomaan
Salamiilaisen Leonin mestattavaksi. Moisia käskyjä antoi se usein
useille muillekin, koska se tahtoi rikoksilla tahrata mitä useimpia.
Tuonaan minä jälleen teossa, enkä ainoastaan sanoilla, osotin, ett'en
kuolemasta piittaa -- joll'ei vaan ole liian törkeätä sanoa -- niin
tutuistakaan, vaan että sen sijaan olen yksin-omaan siitä huolissani,
miten välttää jokaista rikoksellista ja jumalatonta tekoa. Minua ei
nim. silloinen hallitus, vaikka olikin niin voimakas, kuitenkaan voinut
pelottaa mitään väärää tekemään; vaan kun läksimme raatihuoneelta ja
toiset neljä suuntasivat matkansa Salamiin saarelle sekä noutivat
Leonin, niin minä menin omaa tietäni kotiini. Mahdollisesti olisin myös
tämän johdosta saanut kuoleman osakseni, ell'ei mainittu hallitus kohta
sen perästä olisi kukistunut. Nämät kertomukseni saattaa moni teille
tosiksi vakuuttaa.
21. Luulettekohan minun näin monta vuotta eläneen, jos olisin
antautunut julkisen toiminnan alalle ja toiminut, niinkuin kelpo miehen
arvo vaatii, aina ollut oikeuden puolella ja sitä pitänyt, kuten
tuleekin, kaikkein suurimmassa arvossa? Kaukana se, Athenalaiset; sillä
ei kenellekään toisellekaan tämä olisi ollut mahdollista. Mutta minä
olen, niinkuin tullaan näkemään, läpi koko elämäni (sekä julkisuuden
alalla, jos muuten olen siellä jotakin toimittanut, että yksityisessä
elämässäni) niin menetellyt, ett'en kuuna päivänä ole kenellekään
mitään vastoin oikeutta myöntänyt, en muille enempää kuin kenellekään
niistä, joita panettelijani väittävät "oppilaikseni". Minä en ole
yhtäkaikki ikänäni ollut kenenkään opettajana; mutta jos joku, oli hän
nuori tai vanha, on halunnut kuunnella minua, kun puhun ja toimin
laillani, en ole häneltä milloinkaan sitä kieltänyt. Enkä minä myöskään
keskustele ainoastaan, jos rahaa palkaksi saan, mutta ole
keskustelematta, ell'en sitä saa, vaan samallaisesti suon sekä rikkaan
että köyhän minulta kysyä tai, jos hänellä siihen on mieli, vastata ja
sen ohessa kuulla, mitä minulla olisi sanottavaa. Ja jos joku näistä
tulee kunnon mieheksi tai ei, niin en minä oikeudenmukaisesti saata
olla siitä vastuun-alainen, koska kerta en koskaan kenellekään ole
mitään oppia luvannut tai todellisesti ketään opettanut. Mutta jos joku
väittää, että hän kahdenkeskisessä puhelussa on oppinut tai kuullut
minulta jotakin sellaista, jota eivät myös kaikki muut ole oppineet tai
kuulleet, niin tietäkää, ett'ei hän puhu totta.
22. Mutta miksikä sitten useat niin mielellänsä pitkän aikaa
pysyttäytyvät parissani? Sen olette, Athenalaiset, jo kuulleet; olen
sanonut teille koko totuuden mainitessani, että he ilolla kuuntelevat,
miten niitä tutkitaan, jotka kuvittelevat olevansa viisaita,
vaikk'eivät sitä olekaan; tämä nimittäin ei ole vastenmielistä. Mutta
tämän on minulle, kuten väitän, _jumala toimeksi antanut_ sekä
oraakelinvastausten että unennäköjen kautta ynnä yleensä jokaisella
tavalla, jolla muuten joku jumalallinen tahto joskus on ihmistä
määrännyt jotakin, mitä hyvänsä, tekemään.
Tämä on, Athenalaiset, totta ja helposti toteen näytettävissä. Sillä
jos minä toisia nuorukaisia nyt turmelen ja toisia olen turmellut, niin
pitäisihän toki joidenkuiden heistä, jos he vanhemmiksi vartuttuaan
ovat tulleet huomaamaan, että minä annoin heille heidän nuoruudessaan
mitenkuten huonoja neuvoja, nyt itsensä esiintyä täällä minua
syyttämässä ja vaatimassa minulle rangaistusta; mutta jos he eivät itse
tahtoisikaan sitä tehdä, niin ainakin heidän omaistensa, isäin, veljien
tai muiden sukulaisten, tulisi, jos kerta minä jotenkuten olen heidän
omaisiinsa pahaa vaikuttanut, nyt sitä muistella. Nyt onkin, kuten
näen, monta heistä täällä saapuvilla: ensinnä tämä Kriton,[17] minun
ikä- ja deemos-kumppanini, tämän Kritobuloksen isä; edelleen Lysanias
Sphettolainen,[18] Aiskhineen[19] isä, ja lisäksi Antiphon
Kephisialainen,[20] Epigeneen[21] isä; muita vielä ovat nämät, joiden
veljet ovat tässä työskentelyssäni mukana olleet: Nikostratos,
Theodotoksen veli -- Theodotos on jo manalle mennyt eikä siis ainakaan
hän ole voinut rukoilla tuota pysymään levossaan -- ja Paralos,
Demodokoksen poika, jonka veli Theages[22] oli; edelleen Ademantos,
Aristonin poika, tämän Platonin[23] veli, ja Aiantodoros, tämän
Apollodoroksen[24] veli; ja voisinpa mainita teille useita muitakin.
Näistä olisi Meletoksen pitänyt mainita joku todistajaksi etupäässä
silloin, kun hänellä itsellään oli puhevuoro; mutta jos kuitenkin tämä
tuonaan häneltä unohtui, niin mainitkoon nyt todistajan -- minä kyllä
astun syrjään siksi aikaa -- ja puhukoon, mitä hänellä mahdollisesti on
siihen suuntaan sanottavaa.[25] Mutta päinvastoin huomaatte,
Athenalaiset, kaikkien olevan valmiit minua auttamaan, minua
turmelijaa, joka heidän sukulaisilleen teen pahaa, kuten Meletos ja
Anytos syyttävät. Jos nimittäin "turmellut" itse auttaisivat minua,
olisi se kenties kyllä ymmärrettävissä; mutta kun turmeltumattomat,
jotka jo ovat ijäkkäitä miehiä -- edellisten sukulaiset -- minua
auttavat, niin mikä muu syy saattaa heillä siihen olla kuin se oikea ja
kohtuullinen, että tietävät Meletoksen valehtelevan, mutta minun
puhuvan totta?
23. Kylliksi jo, Athenalaiset! Mitä minä osaisin puolustustani varten
puhua, sisältyy likipitäin siihen, mitä tässä nyt olen puhunut, sekä
mahdollisesti muuhun samallaiseen. Kenties saattaa nyt moniahta teistä
muistellessaan itseään suuttua sen johdosta, että, vaikka hän
oikeudenkäynneissä, jotka ovat olleet paljon vähäpätöisempiä kuin tämä,
on runsain kyynelin anonut ja rukoillut tuomareita ynnä tuonut
mukanansa oikeuteen omat pikkulapsensa, jotta häntä mitä enimmin
säälittäisiin, ja sitä paitsi useita muita sukulaisiaan ja ystäviään,
niin kuitenkaan minä en aijo mitään tämmöistä tehdä, en, vaikkapa
minua, kuten saattaisi luulla, uhkaa suurin vaara. Mahdollisesti käy
siis moni, kun hän tätä ajattelee, ynseämieliseksi minua kohtaan ja
juuri tästä äkeissään antaa vihapäissä äänensä. Jos siis joku teistä on
tällaisella mielellä -- minä nähkääs en pidä sitä tiettynä asiana,
mutta jos sentään siten on, niin luulenpa, että sanani olisivat täysin
oikeutetut, jos sanoisin hänelle seuraavaa: Myöskin minulla, ystävä
kulta, on muutamia sukulaisia; sillä minäkään en ole, käyttääkseni
Homeroksen sanoja, "tammesta alkujani paadesta myös en", vaan polveudun
ihmisistä, ja siksi on minullakin sekä muita sukulaisia että,
Athenalaiset, kolme poikaa, joista yksi jo on nuorukainen, toiset kaksi
vielä pikkulapsia. Mutta kuitenkaan en aijo tuottaa ketäkään heistä
tänne enkä rukoile, että te heidän takiaan minut vapauttaisitte.
Miksikä sitten en tätä tee? Ei syynä ole liikanainen itsetietoisuus,
Athenalaiset, eikä se, että teitä halveksisin; ei, vaan -- toinen asia
on nimittäin, voinko minä rohkeasti katsella kalmaa kasvoihin vai enkö
-- arvelen siihen katsoen, mitä sekä oma arvoni että teidän ja koko
valtion arvo vaatii, ett'ei olisi kaunista, jos minä jotakin tämmöistä
tekisin, koska jo olen näin ijäkäs mies ja minulla on se nimi, joka
minulla on, olkoon se muuten tosi tai valheperäinen; yleisesti
otaksuttua on yhtäkaikki, että Sokrates jossakin suhteessa on useita
muita etevämpi. Jos siis ne teistä, jotka käyvät muita etevämmistä
miehistä joko viisautensa tai urhoollisuutensa tai minkä muun avun
puolesta hyvänsä, menettelisivät sillä tavalla, olisi se häpeällistä --
tarkoitan sillä tavalla, kuin usein olen nähnyt ihmisten menettelevän
silloin, kun he ovat oikeudessa, kun he, vaikkakin käyvät enemmästä
kuin muu yleisö, kuitenkin tekevät kummia, koska luulevat saavansa
kärsiä jotakin hirmuista, jos heiltä riistetään heidän henkensä,
ikäänkuin tulisivat kuolemattomiksi, ell'ette tuomitsisi heitä
hengiltä. Nämät näyttävät minusta tuottavan häpeätä valtiolle, ja tulee
kaiketikin moni muukalainen siihen käsitykseen, että ne, jotka kuntonsa
puolesta ovat muita Athenalaisia etevämmät ja joita nämät katsovat
itseänsä paremmiksi sekä virkamiesten valinnassa että muiden
kunnian-osotusten jaossa, ett'eivät nämät ole akkoja laisinkaan
paremmat. Tätä ei siis, Athenalaiset, meidän tule tehdä, jotka jossakin
suhteessa, missä hyvänsä, käymme enemmästä kum muu yleisö, eikä
toisaalta teidän sitä sallia, jos me niin menettelemme, vaan tulee
teidän osottaa juuri sitä, että paljoa pikemmin tuomitsette sellaisen,
joka ottaa esittääkseen näitä surunäytelmiä ja sen kautta tekee
valtiomme naurettavaksi, kuin sellaisen, joka esiintyy levollisesti.
24. Mutta vaikk'ei katselekaan asiata arvon näkökannalta, Athenalaiset,
niin ei minusta nähden ole oikeinkaan rukoilla tuomareita ja siten
päästä vapaaksi, vaan pitää tuomareita opettamalla taivuttaa. Sillä ei
tuomari istu sitä varten, että hän suosionsa jälkeen jakelisi oikeutta,
vaan sitä varten, että hän ratkaisisi, missä oikeus on, ja on hän
vannonutkin, ett'ei hän käytä oikeutta niiden mieliksi, joille katsoisi
paraaksi sitä tehdä, vaan että hän tuomitsee lakien mukaan. Sen vuoksi
me emme saa totuttaa teitä valapettureiksi enempää kuin te puolestanne
antaa itseänne siihen totuttaa; sillä silloin emme kummatkaan
menettelisi hurskaasti. Älkää siis, Athenalaiset, vaatiko minua
tekemään edessänne sellaista, jota en katso kauniiksi tai oikeaksi tai
hurskaaksi, älkää, kautta Zeuksen, varsinkaan nyt, jolloin tämä Meletos
syyttää minua jumalattomuudesta. Sillä jos koettaisin taivuttaa ja
rukouksilla pakottaa teitä johonkin vastoin valaanne, niin selvästi
opettaisin teitä kieltämään jumalien olemassa-oloa, samalla kuin
puolustuksellani itse itseäni ilmeisesti syyttäisin siitä, ett'en
tunnusta jumalia. Mutta näin ei ole likimainkaan laita; sillä
tunnustan, Athenalaiset, jumalia pikemmin kuin kukaan syyttäjistäni ja
jätän teidän ja jumalan toimeksi antaa minulle sellaisen
oikeudenpäätöksen, joka on sekä minulle itselleni että teille paras.
(Ensimäisea äänestyksen perästä.)
25. Ett'en, Athenalaiset, ole harmissani sen johdosta, mikä tässä on
tapahtunut, että nimittäin olette tuominneet minut syylliseksi, se
johtuu sekä useista muista seikoista että eritenkin siitä, ett'ei se,
mikä nyt on tapahtunut, ollut minulle odottamatonta. Paljoa enemmän
kummastelen sitä äänimäärää, joka kumpaisellakin taholla on annettu. En
nimittäin luullut erotuksen tulevan näin vähäiseksi, vaan päinvastoin
suureksi; mutta nytpä, kuten näkyy, olisin päässyt vapaaksi, jos vain
kolmekymmentä ääntä olisi langennut toisin.[26] Meletoksen syytöksestä
olen ajatukseni mukaan päässyt vapaaksi myöskin nyt; enkä ole
ainoastaan päässyt vapaaksi, vaan on kaikille ilmeistä, että,
joll'eivät Anytos ja Lykon olisi yhdistyneet häneen minua syyttääkseen,
niin olisi hänen täytynyt maksaa sakkoa tuhat drakhmaa, koska hän ei
olisi saanut viidettä osaa äänistä.[27]
26. Mies vaatii nyt minulle kuolemanrangaistusta. No hyvä! mutta minkä
rangaistuksen ehdotan sitten minä osaltani, Athenalaiset? Selvästi sen,
jonka ansaitsen? Mutta minkä siis? Mitä ansaitsen kärsiä tai maksaa sen
johdosta, ett'ei päähäni pälkähtänyt elää rauhassa, vaan olin
välittämättä kaikesta siitä, josta ihmiset yleensä välittävät --
rikkauksien kokoamisesta ja taloudenhoidosta, strateegin ja
kansanpuhujan toimista ynnä johtavista asemista yleensä, valtiollisista
klubeista ja valtiollisista puolueriidoista --, mikäli katsoin itseäni
todellakin liian hyväksi ottaakseni niihin osaa ja siten elossa
säilyäkseni, ja ett'en niinmuodoin kääntynyt sille uralle, missä en
olisi teitä enempää kuin itseänikään mitenkään hyödyttänyt, vaan
suuntasin askeleeni sinne, missä luuloni mukaan yksityisesti saatoin
kullekin tehdä suurimman palveluksen, ja koetin taivuttaa teitä
jokaista siihen, ett'ette pitäisi huolta mistään asiasta, joka koskee
teitä, ennenkuin olisitte pitäneet huolta itsestänne, siitä, miten
tulisitte niin kunnollisiksi ja järkeviksi miehiksi kuin mahdollista,
ettekä niin-ikään mistään asiasta, joka koskee valtiota, ennenkuin
valtiosta itsestään ja että te samalla tavalla pitäisitte kaikesta
muustakin huolen? Kun näin on laitani, niin mitä ansaitsen? Jotakin
hyvää, Athenalaiset, jos yleensä todella tahdotte ansion mukaan
määrätä, ja lisäksi sellaista hyvää, joka soveltuu minulle. Mikä nyt on
sopivaa "hyväntekijälle", köyhälle miehelle, jonka tarvitsee olla
joutilaana voidakseen teitä kehottaa? Ei mikään ole, Athenalaiset,
sopivampaa kuin että tällainen mies saa prytaneionissa syödä.[28]
Hänelle on se paljoa kohtuullisempaa kuin sille teistä, joka yksi-,
kaksi- tai nelivaljakolla on voittanut Olympian kilpaleikeissä; sillä
hän aikaansaa sen, että te näytätte onnellisilta, mutta minä, että
olette onnellisia; toiseksi ei hän ole elatuksen tarpeessa, sen sijaan
kyllä minä. Jos siis minun pitää vuorostani oikeuden mukaan ehdottaa
sitä, mitä ansaitsen, niin ehdotan: syöntiä prytaneionissa.