Teemu ja alkoi heittämään vettä "stouvin päälle", josta nousi kuuma
höyry kihisten huoneeseen. Kymmenen sarvea Kreeta imi ensiksi jokaisen
selkään ja sitten vähitellen lisäsi niin, että niitä tuli jokaisen
selkään neljäkymmentä. "Kyllä pitää olla miesraukkain selässä pahaa
verta!" surkutteli Kreeta ottaessaan sarvia irti.
"Kylläpä sitä on ollut kestämistä, eikä se ole ollut ihme, vaikka sitä
toisinaan on otettukin ryyppyjä", vastasi isokyröläinen.
"Kaadappas nyt sinä kuurtanelainen jokaiselle 'piirilasit', ja heitä
vähän sinne kiukaallekin, että saamme oikein herraslöylyä", komensi
Teemu.
"Jo vain", vastasi kuurtanelainen ja kaatoi jokaiselle lasit olutta
sekä läikäytti uuninkin päälle. Paha katku tuli huoneeseen, mutta
miehet eivät siitä välittäneet. Se tuntui heistä, juhlalliselta kun
saivat oikeata olutlöylyä.
"Kas kuinka mustaa verta! Minä ihmettelen, kuinka te miespoloiset
olette kestäneet tällaista verta selässänne", ihmetteli Kreeta.
Kuuma löyly ja olut meni Kreetan päähän, niin että häntä jo pakkasi
heikottamaan. Epätasaisina satelivat iskut, joita hän hakkaili sarvien
jälkiin miesten selissä.
"Vaikka mä sen itse sanon, niin kyllä minä otan veren pois vaikka
kynnen alta", kerskui Kreeta ja kaatoi itse itselleen toisen lasin
olutta.
"Kuinkas Teemun selästä veri heltii, kun se on noin lihava?" kysyi
Kreeta Teemulta, "Kah, aivan sarvi täynnä, mutta ei ole niin mustaa
kuin oli tuon joka tuossa penkillä makaa, en minä muista nyt mikä sen
nimi oli."
"Matti Pöyli on hänen nimesä, mutta me olemme kutsuneet häntä vaan
'kuurtanelaiseksi' kotipitäjänsä mukaan", esitti Teemu.
"Niinhän täällä on verta kun lahtihuoneen lattialla", sanoi Iiska
kurkistaen oven raosta sisälle.
"Verta on ja toista tulee. Kyllä on ihme, ettei miesparat ole kuolleet,
kun tuommoinen verenpaljous on jokaisen selässä ollut", vastasi Kreeta.
"Vaikka ei sitä joka kuppari verta saa tulemaan, vaikka olisi niin,
että nahan läpi tihkuisi", jatkoi Kreeta ja kaatoi olutta lasiin.
"Eipä tietenkään. Sanotaanhan se jo kirkkoherra Hirvisen Kreetalle
antamassa todistuksessa, että kyllä Kreeta veren imee, jos sitä vaan
vähänkin on", myönsi Iiska ja veti oven kiinni.
Kun huoneesta ei tuokioon aikaan kuulunut ääntä, niin Piltti, aavistaen
pahaa, aukaisi oven ja vitkasi sisään.
"Tulkaas miehet nyt tänne, täällä ei taida kaikki olla niinkuin olla
pitäisi", huusi Piltti toisille miehille.
"Mässähryksissä jokainen vissiin!" sanoi latvaheikkoolainen.
"Ei olisi ihme, vaikka olisivat jo kuolleet, kun tuommoinen sarvien
paljous on joka miehen selässä!" lisäsi laihialainen.
"Mutta jo siinä Kreeta-raukalla on ohut imemistä!" säälitteli Talso.
"Minä luulen, että miehillä on huonommin asiat kuin tavallinen
mässähtäminen, niin luulen", sanoi Iiska ravistaen Teemua tukasta.
"Viisi huolii miehistä, kyllä täällä niitä on. Mutta nyt on
pelastettava meidän kuppari", lausui Piltti pitäen kupparin päätä
ylhäällä.
"Kantakaa se tänne ruumaan, ojentakoon tuohon sänkyyn selälleen, ei
siellä tuommoisessa katkussa henkiin tule", sanoi kyröläinen toisille,
jotka seisoivat Kreetan ympärillä.
"On selvin, että mennään heti hakemaan tohtoria, sillä ei tämä muuten
tule henkiin" sanoi Piltti, kun huomasi että olut, jota hän lusikalla
sipoi Kreetan suuhun, juoksi samaa tietä pois.
"Aivan oikein. Tohtori on heti haettava. Ei se mihinkään sovi, että
raittiusseuran kuppari viinaan kuolee", lisäsi Iiska ja lähti hakemaan
tohtoria.
Juuri kun tohtori saapui, niin Kreetakin alkoi aivastelemaan, ja
saatuaan jotain lääkettä tohtorilta, aukaisi hän jo silmänsä, mutta
vaipui uudelleen pökerryksiin.
"Kun se saa hetken rauhassa nukkua ja katsotte, ettei se heti saa
olutta tahi viskiä, niin kyllä se siitä virkoaa", sanoi tohtori ja
aikoi lähteä. Piltti otti tohtoria takin hihasta kiinni ja veti toiseen
huoneeseen koettaen selittää tilannetta: "Foor moor sik män."
Tohtori astuessaan toiseen huoneeseen ja nähtyään kolme miestä
pitkällään pöydällä ja yhden penkillä, kaikki ylt'yleensä verissään
ja sarvet selässä, oli vähällä pyörtyä. Laukku, joka oli hänen
kädessään, putosi lattialle ja hän itse seisoi ovipielessä vaaleana
kuin marmoripatsas. Hän olisi mielellään lähtenyt livistämään, mutta
jalkansa eivät totelleet häntä.
"Ota sarvet pois niiden selästä, ei ne nyt enää mitään hyödytä", käski
kyröläinen Pilttiä.
"Paras se onkin ", vastasi Piltti ja alkoi kiskomaan ensiksi Teemun
selästä sarvia..
Tohtori nähtyään miten jokainen sarvi oli täynnä verta ja aina sarven
tilalla haavoja, kauhistui ja luhistui läjään lattialle.
"Nyt pojat se vasta peli alkaa, kun tohtorikin kuolee!" huudahti
Piltti, tarttuen tohtoriin kiinni.
"Ja vielä paikkakunnan ainoa tohtori", lisäsi Iiska.
"Nyt on paras että kannamme hänetkin tuonne sänkyyn Kreetan seinälle",
esitti kyröläinen, tarttuen samassa tohtorin jalkoihin kiinni ja
alkoi kantaa Piltin kanssa häntä sänkyyn. Sattumalta tuli Iso-Liisa
myös kylään ja hänen neuvostaan kaadettiin jääkylmää vettä miesten
niskaan ja valeltiin ruumiit, joka vaikutti, että he tulivat tajulleen.
Saatuaan vielä olutta, voivat he nousta ylös. Tohtorin päähän valeltiin
myös jäävettä ja kun hän vihdoin tuli tajulleen ja näki makaavansa
alastomana Kreetan vieressä, niin hän hyppäsi kuin vimmattu suoraan
kadulle, jättäen lakkinsa ja laukkunsa Castle Cartiin.
Pian oli ympäri kaupungin puhe, että Castle Cartissa on tapettu
neljä miestä imemällä, niistä veri kuiviin. Kansanjoukko ja poliisit
kiersivät Castle Cartia, mutta eivät uskaltaneet mennä sisälle
tekemään tutkimusta. Seuraavana päivänä saapui sheriffi apulaistensa
kanssa ja piti kuulustelun ilmisaannin johdosta. Vasta kun jokainen
miehistä näytti selkänsä ja Kreetan sarvet oli tutkittu, niin sheriffi
tuli vakuutetuksi, että miestapoista ei ole kysymystä. Irlantilaiset
kumminkin vielä kauan jälkeenpäinkin pitivät totena, että suomalaiset
olivat tappaneet neljä omaa kansalaistaan imemällä luusta tehdyillä
putkilla niistä veren kuiviin ja ruumiit haudattiin Castle Cartin
kellariin ja että sheriffi lahjottiin olemaan hiljaa.
Ilman suurempia tapahtumia tuli sunnuntai, jolloin Hyvä Toivo
raittiusseura oli päätetty panna taasen käyntiin. Useat olivat kyllä
sitä mieltä, että annetaan se istua vielä viikko, mutta enemmistö
päätti, että seura on pantava heti käyntiin täydellä voimalla.
Stenroos oli päättänyt, että seura saa aina istua, mutta pelastaakseen
juuri Suomesta tulleet, myöntyi hänkin olemaan edelleen mukana.
Pöytäkirja, jossa oli päätetty seuran istumaan panosta, luettiin ja
myöskin Stenroosin nuhtelevan puheen perästä hyväksyttiin. Kaikki,
jotka juuri olivat saapuneet Suomesta, otettiin seuraan jäseniksi.
"Mutta", sanoi Teemu, "eikö olisi edullista, että annettaisiin
Kreetalle, meidän tohtorille, oikeus antaa taudin sattuessa olutta
taikka viskiä niin paljon kuin Kreeta näkee hyväksi sairaalle antaa?
"Se on mainio esitys, sillä onhan Kreeta meidän todellinen, oikea
henkilääkäri", myönsi latvaheikkoolainen.
"Mitä se Kreeta itse tästä ajattelee?" kysyi Piltti.
"Aina se Hirvinen tapasi, ennenkuin kupittelemaan ruvettiin, ottaa pari
hyvää ryyppyä, ja antoi se kupparillekin", vastasi Kreeta.
"Tästä asiasta ei pitemmältä keskustella, joka ei tahdo olla
ehdottomalla kannalla, niin hän olkoon ulkona seurasta", lausui
Stenroos ja löi päätöksen vahvisteeksi vasaralla pöytään.
Kukaan ei kumminkaan tahtonut erota seurasta, vaan yksimielisesti
rehellisellä tavalla jatkettiin seuran toimintaa monta aikaa.
Huolimatta kapakoitsijain monista kätyreistä, rikkoneita ei ollut,
uusia jäseniä vain tuli seuraan ja tämä suututti viinaporvareita
siinä määrin, että he lähettivät erikoisen komitean tokkakomppanian
offiisiin Clevelandiin pyytämään, että komppania erottaisi Stenroosin
työstä pois. "Sillä ajalla kun Harborissa on ollut raittiusseura
toiminnassa, on työ siellä sujunut paljon paremmin kuin silloin
kun raittiusseuraa ei ollut olemassa. Näinollen me toivomme, että
ruotsalaisten ja irlantilaisten keskuudesta nousisi samanlainen mies
kun on Stenroos, silloin työ vasta menisi hyvin", vastattiin yhtiön
taholta kapakoitsijoitten komitealle.
Jokainen voi kuvitella, minkä vaikutuksen se teki kapakkapuolueessa.
Ihmeellistä oli kyllä, että eivät he panneet käytäntöön tehtyjä
suunnitelmiaan Stenroosia kohtaan. Suomalaisten elämä näytti nyt
Harborissa valoisalta. Juopuneita ei tavattu ollenkaan. Suomessa
oleviin omaisiin se vaikutti vielä suuremmasti, sillä joka maksupäivänä
lähettivät miehet ylijääneet rahat Suomeen.
"Vielä meiltä puuttuu jotain", lausui Stenroos eräässä kokouksessa.
"Nähkääs, joukkoomme on ilmestynyt useita nuoria, jotka ovat
rippikouluijällä, ja kun ei heidän vanhempansa katso asiaa vakavammalta
kannalta, niin on meidän velvollisuus hankkia tänne pappi pitämään
näille nuorille rippikoulua ja päästämään heidät Herranehtoolliselle."
Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin heti kutsua eräästä
lännen valtiosta pappi.
Jonkun ajan kuluttua pappi saapuikin, ja jo seuraavana päivänä
alotti hän koulunpidon viidelle oppilaalle. Iltaisin piti pastori
raamatunselityksiä, joissa hän toisinaan ankaralla tavalla
tuomitsi raittiusseuraa. "Jumalan lapsi", hän sanoi, "ei tarvitse
raittiusseuraa, sillä Jumalan käsi pitää hänet kapakasta pois, mutta
jotka perkeleen kanssa ovat liitossa, heille kuuluu raittiusseura,
ja te kaikki harborilaiset raittiusseuroinenne menette alimpaan
helvettiin, ellette ajoissa tee parannusta. Jos te tahdotte nöyrtyä ja
nauttia Herran pyhää ehtoollista, niin se on teille ainoa pelastus.
Kuinka monta teistä, jotka olette täällä, tahdotte tulla pyhälle
ehtoolliselle?" kysyi pastori.
Jokainen lupasi olla halukas siihen. Latvaheikkoolaisen, joka koko
saarnan ajan oli itkenyt, nimitti pastori ikäänkuin seurakunnan
esimieheksi ja käski hänen hankkia viinin ja leivän.
Seuraavana päivänä haki heikkoolainen yhden pullon portviiniä, ja kun
leipää ei ollut sopivampaa, niin toi hän kaksi tusinaa "fraikeekiä",
jotka leikkeli palasiksi.
"Luuletko sinä, että yksi pullo viiniä piisaa tämmöiselle joukolle?"
kysyi Piltti, nähdessään heikkoolaisella yhden pullon.
"Jos ei sitä juomalla ruveta nauttimaan, niin tässäkin on liikaa",
vastasi heikkoolainen.
"Vaikka ei muuta kun suun täysi mieheen, niin sittenkin saa olla jo
ainakin neljä pulloa näin suurelle joukolle", selitti Iiska.
"No pianhan sitä lisää saadaan", myönsi latvaheikkoolainen ja lähti
hakemaan viisi pulloa lisää.
"Mutta mistä sitä tarjotaan, kun ei ole hopeapokaalia?" tiedusteli
vähäkyröläinen.
"Eikös Teemulla ole juotinvehkeet mukana että saa tehdä pläkkituopin.
Sehän ajaa saman asian", vastasi Iiska.
"Kun panee vaan kaksi korvaa", lisäsi raumalainen.
"Älkää nyt taasen turhia höpiskö! Täällä on minun 'tinerpeili'. Tätä
voi vähän puhdistaa ja ottaa kantimen pois, niin se ajaa saman asian",
ehdotti Piltti ja näytti tinerpeiliään.
"Se on yhtä hyvä, kuin jos se olisi hopeapokaali", myönsi Teemu.
"Niin, ja tämän maan tinerpeilit, nehän on tehty Vähän-Kyrön hopeasta.
Mutta, mikä se tinerpeili olisi suomeksi?" ivasi laihialainen.
"Mitäs ne 'skisas skotit' olis suomeks?" kysyi Teemu.
"Kas tässä on, tottapa nämä piisaa, vaikka jokainen ottaisi kaksi
suullista", sanoi latvaheikkoolainen astuessaan sisään mukanaan viisi
pulloa viiniä.
"Kyllä synnillä lähdettiin, kun nuokin juodaan!" ilkamoi Iiska,
viitaten raumalaista kanssaan ulos.
"Ei tiedä kuinka suuret synnit tuolla kupparilla on, sattuu, niin menee
yksi pullo tykkänään sille", sanoi kuortanelainen.
"Ja ne synnit, joita latvaheikkoolainen te Mikkoskan kanssa, niihin
menee toinen pullo", jatkoi laihialainen.
"Hiljaa Mikkoskasta! Hän oli tosiuskovainen nainen. Paha vain, että hän
täältä lähti pois", nuhteli latvaheikkoolainen laihialaista.
"Kuuleppas mitä sanon sinulle. Minulla on esitettävänä sinulle pieni
kepponen tässä ehtoollisjutussa", lausui Iiska ulkona raumalaiselle.
"Näetkös", jatkoi hän, "me haemme kuusi pulloa hyvää wiskiä, ja yöllä
kun kaikki nukkuu, tyhjäämme nuo heikkoolaisen hakemat viinipullot ja
täytämme wiskillä, nähdäksemme minkä vaikutuksen ehtoollinen tekee."
"Sen totisesti teemme. Minä menen illalla hakemaan wiskin ja yöllä
vaihdetaan se viinipulloihin", vastasi raumalainen.
Kun ehtoollispäivä tuli, laittoi latvaheikkoolainen rippihuoneen
kuntoon. Pieni pöytä toisella puolella huonetta, jolla oli lautanen
kukkurapäässä 'fraikeekin' palasia ja Piltin tinerpeili niin kirkkaana,
että sen kupeilla helposti näki kuvansa.
Rippisaarnassa ei pastori ollut huomauttamatta, miten Suomessa usein
mentiin ripille viinanhimossa, ja kun viiniastia saatiin huulille, niin
sitä piti saada juoda niinkun kaljaa.
"Mutta", jatkoi hän ottaessaan tinerpeilin käteensä, "älkää te ottako
enempää suun täyttä."
Kuurtanelainen oli ensimäinen rivissä, jolle pastori tarjosi viiniä,
ja luullen sitä viiniksi puhalsi tämä henkeään ulos ja sitten imasi
suuhunsa tinerpeilistä täyden suullisen. Seuraavana oli Teemu. Hän
tarttui käsin tinerpeiliin kiinni ja imasi kolme vankkaa härppäystä
ennenkuin hellitti siitä. Samalla mitalla härppi joka mies, kirpelästi
vääntäen naamaansa. Mäki-Töyli joukossa oli ainoa kohtuullinen, tyytyen
hän yhteen suulliseen.
Viidelle miehelle oli vasta tarjottu, kun tinerpeili oli tyhjä.
Latvaheikkoolainen otti tinerpeilin ja tyhjensi sinne kaksi pullollista
lisää ja ojensi sen papille. Pappi koetti nyt pitää määrää, mutta
sittenkään ei se piisannut, vaan oli lisättävä yksi pullollinen.
Lopuksi piti pappi ankaran nuhdesaarnan rippivieraille heidän
himojensa tähden kun olivat häpäisseet ehtoollisen pyhyyttä. Varsinkin
raumalainen sai hengemnieheltä kuulla ankarat tuomionsanat. Papille
selvisi, että tämä oli osallisena ruman juonen toimeenpanossa.
"Minä taisin vähän myöhästyä, kun lähdin viemään kirjettä postiin",
lausui kuppari-Kreeta astuessaan sisään hengästyneenä.
"Olisiko Kreeta todellisesti tahtonut sovittaa syntinsä, nauttimalla
Herranehtoollista, vai kuinka?" tiedusteli pastori Kreetalta.
"Kyllähän se olisi ollut hyvää, kun on tuo vatsakin koko viikon pitänyt
semmoista jyrinää, että — ei ole auttanut, vaikka olen melkein koko
pullollisen juonut koliikki troppia. Ajattelin, että kun saisi vaikka
ei muuta kuin puoli suullista vähän parempaa ainetta, niin ehkä se
jyrinä lakkaisi", vastasi Kreeta.
"Voi Kreeta-raukka! Minä surkuttelen sinua vanha, paatunut ihminen.
Sinä olet menossa suoraan helvettiin näitten toisten kanssa. Sinun
pitäisi tehdä ajoissa parannus. Jos teet pikaisen kääntymyksen ja kadut
syntejäsi, niin sitten vasta puhutaan ehtoollisesta, mutta ei ennen",
vastasi pastori ja läksi.
"Senkin mokoma, kun uskaltaakin lausua, että minä olen suoraan menossa
helvettiin! Niin, kun hän nyt sen tietäisi. Hyi olkoon! Enpä vaan
kupittasi tuommoista pappia, ei-ih!" kivahti Kreeta kun pappi oli
poistunut.
"Älä ole Kreeta milläsikään, kyllä tässä muutkin sen verran ehtoollista
voi antaa, että ainakin vatsasta jyrinä loppuu", lohdutti Iiska ja veti
esille pullon vaatekaapista.
"Niin, enhän minä! Ajattelin vain, että jos hän antaisi vaikka edes
vähän maistaa, niin olisin ilmaiseksi imenyt selkänsä sarvia täyteen",
vastasi Kreeta lipoen huuliaan nähdessään pullon väkevää.
"Mutta mitenkä ihmeellisesti tuo latvaheikkoolaisen viini oli niin
voimakasta? Se oli kuin väkevää wiskiä", ihmetteli kuurtanelainen.
"Se ei muuta ollutkaan", vakuutti laihialainen.
"Oli nyt mitä oli, mutta täällä on ryyppy vielä joka miehelle ja
Kreetalle kaksi! Kas tässä Kreetalle!" sanoi Iiska tarjoten Kreetalle
tinerpeiliä.
"Ääh! Jopas se olikin väkevää rippiviiniä", ihmetteli Kreeta.
"No toinen kerta vielä! Ei se jyrinä sieltä vatsasta niin vähällä
lähde", kehoitti Iiska.
"Yh, hyh, hyh, kun on väkevää! Kyllä tuolla luulisi vatsan paranevan",
lausui Kreeta hytkähdellen koko ruumiiltaan.
"Mutta, mitä se olisi miehet, jos pantaisiin taasen raittiusseura
viikoksi istumaan, kun Stenrooskin on Eriessä, ja haettaisiin muutama
pullo lisää tuota rippiviiniä", esitti raumalainen.
"Hiljaa semmoisista! Tässä on menty jo liiankin pitkälle. Kyllä tämä
vielä on edessämme", vastasi Mäki-Töyli.
"Latvaheikkoolainen tästä on edesvastuussa. Hän se viinin asemasta
hankki wiskiä ehtoollistarpeiksi", selitti Iiska.
"Näissä pulloissa selvästi sanotaan 'Port viin', mutta tehtaassa
arvattavasti on tullut erehdys. Se ei ole minun syyni", puolusti
latvaheikkoolainen itseään ja näytti pullon kyljessä olevaa leimaa.
"Ei siinä mitään vahinkoa ole tullut. Viini oli kerrassaan hyvää, mutta
se vain oli pahinta kun se tuskin riitti pyhän toimituksen tarpeeksi.
Olisi kai hankittava uutta", puolusteli laihialainen latvaheikkoolaista.
"Uutta ei hankita! Stenroos kun viikon kuluttua lähtee Suomeen, niin
sitten panemme vaikka kuukaudeksi rattaat taasen pysähtymään", vastasi
yksi joukosta.
"Kannatusta sille puheelle!" kuului monesta suusta.
"Nyt pojat kuuluu hyviä uutisia", sanoi isokyröläinen tullessaan
sisälle.
"No, mitä sitten? Eihän vaan Romulainen ole kuollut ja Anna jäänyt
leskeksi?" tiedusti raumalainen.
"Viisi Annasta, mutta tänne on saapunut neljä tyttöä ja komeita tyttöjä
ovatkin. Nyt vaan pitäisi saada tanssit pystyyn", selitti kyröläinen.
"Ihanko totta?" kysyi latvaheikkoolainen ja nahkasi mällin suustaan
nurkkaan.
"Mistähän päin Suomesta tytöt on kotoisin?" tiedusteli kuurtanelainen.
"Kolme ainakin on Karstulasta, sitä yhtä en tiedä. Mutta se oli niin
tervatynnyrin näköinen, että luulen sen olevan Kuurtaneelta", vastasi
kyröläinen.
"Vähätpä siitä, mistä he ovat kotoisin. Mutta nyt pojat Castle Carti
kuntoon! Sinä, heikkoolainen ota ja lakaise lattia, toiset järjestävät
muita paikkoja ja Kreeta pesee silmänsä. Minä käyn haastamassa heitä
tänne", puheli Iiska ottaessaan puhdistushomman johtonsa alle.
"Aivan oikein, minä tulen mukaasi. Mutta ensin pitää saada raakoottaa
partansa, ettei mies näytä kovin vanhalta", puheli raumalainen sangen
ketterästi liikkuen.
"So pojat! Nyt ei mennä mihinkään! Stenroos tulee tuolla kotiin",
keskeytti laihialainen ja osotti ikkunasta ulos.
"Mitä me sitä Stenroosia niin orjailemme, aivan kuin hän olisi meidän
isäntämme", ihmetteli Iiska.
"Meidän elämä olisi hyvin kurjalla kannalla, ellei olisi häntä",
vastasi Piltti.
"Kurjalla kannalla! Juopotellut hänkin on joskus", sanoi Iiska.
"Niin on, mutta hän on sen huomannut paheeksi ja heittänyt pois. Sitä
hän odottaa meiltäkin. Hän ei katso ainoastaan omaansa ja meidän etua,
mutta hän pitää silmällä koko kansallisuutemme mainetta. Siinä hän on
oikeassa", puolusti Piltti edelleen.
"No, niinhän täällä pestään ja puhdistetaan kuin jos olisi häät
tulossa", sanoi Stenroos tullessaan sisään.
"Kuka sen tietää, vaikka häät tulisikin, kun kuuluu tulleen neljä
tyttöä kylään", vastasi Kreeta.
"Kunpa heistä nyt yksikään olisi niin aimo, että osaisi kupita, että
minä vanhoilla päivilläni saisin sen jo heittää pois", jatkoi Kreeta.
"Ei tämän ajan nuoret pysty semmoisiin, enkä minä ainakaan uskaltaisi
antaa semmoisten hutikkain kupitakaan itseäni", sanoi kuurtanelainen.
"Eivät pysty, ja jos sarven pystyisivät imemäänkin, niin eivätpä saisi
verta", vakuutti Kreeta.
"Vai on tullut neljä tyttöä Harboriin", ihmetteli Stenroos sekä jatkoi:
"kunpa ne nyt yhtyisivät kohta raittiusseuraan, etteivät houkuttelisi
ketään kapakkaan tai kapakkatansseihin, joita nyt luulen, on alettu
pitää joka kapakan takanurkassa."
"Jottako oikein on tehty tanssihuoneet?" tiedusti raumalainen.
"Niinhän ne kuuluvat. Aikovat kai sillä tavalla särkeä seuramme. Mutta
muistakaa miehet, että nyt kun minä huomen iltana lähden käymään
Suomessa ja viivyn siellä jonkun kuukauden, niin älköön kukaan teistä
erotko seurasta, vaan koettakaa sillä aikaa saada jäsenluku puolta
suuremmaksi. Jos me suomalaiset tahdomme kuulua sivistyneitten
kansallisuuksien joukkoon, niin meidän on mentävä raittiusseuran
kautta. Se on epäämätöin totuus", puhui Stenroos.
"Se on tosi. Nyt jo voi sanoa, vaikka seura on näin vähän aikaa
vaikuttanut, että meidän suomalaisten elämä on mallikelpoisinta
Harborissa", jatkoi Mäki-Töyli.
Seuraavana iltana oli kaikki raittiusseuran jäsenet asemalla
saattamassa Stenroosia Suomi-matkalle. Ikävältä tuntui ero, mutta
olihan Stenroos luvannut tulla muutaman kuukauden päästä takaisin.
"Muista nyt vaan tuoda sieltä tullessasi hyvä kuppirauta!" huusi Kreeta
vielä kun juna jo oli liikkeellä.
Toisten lähtiessä asemalta takaisin Harboriin, jäi Iiska ja raumalainen
Ashtabulaan ja illalla kun he olivat kotiin tulossa oli Ashtabulan ja
Harborin välillä olevan kapakan kohdalla hyökännyt joukko irlantilaisia
heidän päälleen sekä vieden kellot ja rahat.
Verisinä saapuivat he Castle Cartiin toisten suureksi hämmästykseksi.
Kun raumalainen oli kertonut miten heille oli käynyt, nousi kostonhimo
kaikille.
"Nyt pojat ei muuta kuin lähdetään joukolla hakemaan rahat ja kellot
pois", esitti vähänkyröläinen.
"Poispa tietenkin!" lisäsi kuurtanelainen.
"Nyt tulee kysymys mennäänkö selvinä miehinä vai otetaanko ensin
ryypyt, että paremmin viittitään tapella, sillä ei he suosiosta niitä
anna", sanoi latvaheikkoolainen.
"On se kyllä kummaa mennä selvinä miehinä tappelemaan, mutta yhtä
kummaa se on selvinä miehinä ruveta juopottelemaan, sanoi Piltti.
"Se tosiaan rupeaa nyt jo tuntumaan ihan hassulta, että aina kaikissa
olemattomissakin asioissa panna seura istumaan. Mutta ennemmin sekin
tehdään, kuin että suoranaisesti erottaisiin seurasta", sanoi Teemu.
"Minä ainakin olen sitä mielipidettä, että jos kerran mennään sinne,
niin selvinä miehinä ei mennä. Pannaan seura istumaan viikoksi, vaikka
se olisikin rumaa, kun se yhtämittaa istuu', esitti raumalainen.
"Minä kannatan sitä!" lisäsi Iiska.
"Emme välitä enää koko seurasta; haetaan vain muutama pullo viinaa ja
ei puhuta koko rikkomisesta mitään", esitti kyröläinen.
"Sitä minäkin kannatan, että olkoon nyt jo koko seura vaikka missä",
myönsi isokyröläinen.
"Ei vielä. Meidän on toimittava järkevästi. Nähkääs, jos me nyt ilman
mitään alamme juomaan, niin se meinaa meidän raittiusseuran kuolemaa:
kaikki ovat silloin rikkoneet lupauksensa. Meidän on pidettävä
virallinen kokous, jossa keskustellaan sekä tästä ryöstöstä että seuran
toiminnan lopettamisesta määrätyksi ajaksi. Me emme tahdo nähdä, että
kohta kun Stenroos on lähtenyt, kuolisi meidän seura", selitti Piltti.
"Piltti puhui aivan oikein. Minä yhdyn häneen, sekä samalla teen
esityksen, että me valitsemme Piltistä seurallemme puheenjohtajan
Stenroosin tilalle", lausui vähänkyröläinen.
"Minä kannatan sitä, että teemme Piltistä puheenjohtajan", lisäsi Teemu.
"Kukas siihen muu pystyisi", jatkoi Kreeta.
"Minä kehoitan, että te kaikki järjestytte paikoillenne ja aletaan
kokous", kehoitti Piltti.
Kokouksen tulos oli, että Piltti valittiin puheenjohtajaksi sekä
samalla koko joukon johtajaksi.