"Aivan justiin, kuten ilmajokelainen kertoi", vastasi Iiska.
"Näytäppäs sormea!" vaati toinen härmäläinen ottaen omanpaikkasen
käteen kiinni.
"Ai, ai, älä niin kovaa, se on kipeä!" pyysi tämä kun matkatoverinsa
piteli häntä liian kovakouraisesti.
"Ja todellakin, sormi poikki, kuten ilmajokelainen kertoi!" ihmetteli
Piltti.
"Ilmajokelainen on siis noussut kuolemanvarjon maasta kertomaan meille
kokemuksistaan, se meidän täytyy tunnustaa", ihmetteli laihialainen.
"Tämä on niin yliluonnollista, että minä pelkään ilmajokelaisen
vieläkin olevan kuolleen ja kummittelevan tässä meille", lausui
latvaheikkoolainen luoden aran katseen ilmajokelaiseen.
"Nyt hän on omassa hahmossaan, mutta kun olimme Romulassa, niin siellä
hän tuli vastaamme pukin muodossa", lisäsi karstulainen.
"Miehet, kuinka te olette noin taikauskoisia! Se pukkihan seisoi vielä
nytkin kuin lähdin siellä Romulan takapihalla. Sehän on sen parturin
pukki, joka asuu siinä takapihalla", koetti ilmajokelainen selvittää.
"Jaa, mutta nyt minäkin vasta muistan, että se tosiaankin oli se
parturin pukki, joka usein on oleillut siellä miesten mukana, ja jonka
me kerran juotimme pöhnään", muisteli raumalainenkin.
"Tuoppas karstulainen se raamattu tänne! Jos ilmajokelainen pystyy
siitä lukemaan, niin sitten minä vasta uskon ettei hän kummittele, vaan
on todellakin elävä ihminen", pyysi latvaheikkoolainen.
"Raamattu! Sehän jäi sinne Romulan lattialle", vastasi karstulainen.
"Mitä te nyt turhia epäilette! Näettehän, että ilmajokelainen on
valveilla ja on lihaa, verta ja luuta käsittävä syntinen ihminen
niinkuin mekin. Mutta nyt otamme joka mies ryypyt ja hyvät!" lausui
Iiska ja ryhtyi täyttämään laseja.
"Hei pojat! Minä en ole muistanut ensinkään ilmoittaa, että 'Hyvä
Toivo' raittiusseuralle on saapunut kirje Suomesta. Olenpa varma, että
se koskee meidän odotettua kupparia", lausui Teemu ojentaen kirjeen
Iiskalle.
"Hulttiinin pilettitoimisto", luki Iiska kirjekuoren ylänurkasta.
"No, annappas kuulua, mitä siinä sanotaan", kehoitti latvaheikkoolainen.
"Vaasa, Suomi.
"Hyvä Toivo raittiusseura, Ashtabula Harbor, O.
"K. Herrat: —
"Meillä on kunnia ilmoittaa, että Ylistaron pitäjän paras kuppari
Kreeta Tuppela on tänään lähtenyt matkalle Harboriin mukanaan
toistasataa isoa kokoa kuppisarvia ja kaksi Eskeltuunan kuppirautaa.
Toivomme, että hän saapuu onnellisesti perille.
"Kunnioituksella,
"Hulttiinin pilettitoimisto."
"Hurraa pojat, kuppari tulee!" huusivat miehet riemastuneina.
"Nyt on alettava rakentamaan saunaa, jossa saa kupita", selitti Piltti.
"Kukas menee vihtametsään?" kysyi Iiska "Kun isokyröläiset kerran ovat
luutamestareita, niin tottapa he osaavat tehdä vihtojakin'', vastasi
vähäkyröläinen.
"Joka meinaa kylpeä, niin laittakoon myös vihdan itselleen. Mitä tulee
saunaan, niin tästä keittiöstähän me sen saamme. Tuosta pöydästä
tulee lava, jonka päällä saa seisoa ja kylpeä. Ja tuosta uunista me
saamme hyvän kiukaan. Sen päälle vaan vettä, niin kyllä löylyä tulee!"
esitteli isokyröläinen.
"Kuppari voi olla täällä jo huomenna, kun kerran kirje jo tuli.
Siinähän sanotaan, että hän lähti tänään matkalle", sanoi Teemu.
"Ainakin ensi viikon alusta" arveli Iiska.
"Nyt pojat on aika lähteä työhön, jos kerran tänä päivänä mennään. Vai
ollaanko pois, kun huomennakin on pyhä?" huomautti latvaheikkoolainen.
"Kuka sitä kohmeloisella päällä viitsii työhön mennä. Joutaa se laiva
odottaa maanantaihinkin", vastasi raumalainen täyttäessään lasiaan
oluella.
"Työhön ei mennä! Odottakoon laiva. Minä, teen esityksen, että haetaan
nyt seuran rahoilla pari 'käkeä' olutta", ehdotti Piltti.
"Kannatusta Piltille! Haetaan vaan seuran rahoilla!" huudahti Teemu.
"Hei pojat, Stenroos tulee! Pankaa 'piirikäki' piiloon, ja vikkelästi
niinkuin se olisi jo tapahtunut!" ärähti latvaheikkoolainen.
"Mitä sitä piiloon panette, kyllä hän kumminkin huomaa, että olemme
kaikin pätikässä", vastusti laihialainen.
Teemu työnsi "piirikäkeä" sängyn alle ja oli lattialla kontallaan kun
Stenroos astui sisälle.
"Mutta nythän pitäisi olla jo työmaalla! Mitä te laiskottelette
täällä!" tiuskasi Stenroos huomattuaan miesten vehkeet. "Mitä!" jatkoi
hän. "Tehän olette kaikki pöhnässä! Noin hetken lapsiko tämä meidän
raittiusseuramme olikin?" Stenroosin kasvoille ilmestyi ankara ilme
huomattuaan "piirikäen" sängyn alla. Kenenkään vastustamatta hän
pyöritti sen ulos ja potkasi kadun vieressä olevaan rotkoon. "Joka ei
nyt tahdo heti lähteä työhön, niin seuratkoon tuota tynnyriä tuonne
rotkoon", uhkasi Stenroos.
"Se päätös vetää vertoja Salomonin tuomiolle", sanoi Iiska pahaa
omaatuntoansa puolustaaksensa.
Miehet katselivat kysyvästi toisiaan silmiin. Vihdoin
latvaheikkoolainen sanoi: "Tehkäämme kuten Stenroos käskee ja menkäämme
työhön."
"Minä olen samaa mielipidettä, että menkäämme työhön ja juhlikaamme
sitten kun kupparimme saapuu", kannatti laihialainen.
"Ja olkaamme huomenna kaikin raittiita!" lisäsi Iiska.
Miehet suostuivat menemään työhön ja pian olivat he laivassa. Työtä
tehtiin yhtämittaa seuraava yö ja vielä sunnuntaina puoleen päivään
saakka, jolloin laiva vasta tuli tyhjäksi.
Sunnuntai-iltana oli joka mies selvillä päin. Tavallisuuden mukaan
pidettiin raittiuskokous. Kun pöytäkirja oli luettu, lausui Stenroos
ihmeissään: "Mitä ihmeitä siinä mainittiinkaan! Ettäkö seura on pantu
oikein istumaan kokouksen päätöksellä. Tämähän on hävyttömyyden huippu,
että seura pannaan istumaan, kuten joku jauhomylly!"
"Minä esitän että pöytäkirja hyväksytään!" kiirehti Iiska.
"Minä kannatan!" vahvisti Teemu toivoen päästävän keskustelematta
kiusallisen jutun johdosta.
"Seura sunnuntaihin saakka istumaan! Tämä on kummallisin päätös, mitä
vielä eläissäni olen kuullut tehtävän. Panna raittiusseura istumaan
määrätyksi ajaksi, että jäsenet saavat sillä aikaa juopotella!"
ihmetteli Stenroos yhä.
Se kiusasi seuran jäseniä. Äänettöminä he silmiään mulkoillen
kuuntelivat Stenroosin ripitystä.
"Tosiaankin, se on suurimman tyhmyyden todistus", sanoi Stenroos ja
lisäsi: "Koska pöytäkirja on esitetty hyväksyttäväksi, niin olkoon
sitten hyväksytty, mutta häpeällistä se on jälkeentuleville näyttää
tällaista raittiusseuran pöytäkirjaa."
"Viisas esimerkki tulevalle polvelle!" sanoi Piltti.
"Ja hyvin opettavainen", tuumi Iiska.
"Herra armahda 'Hyvä Toivo' raittiusseuran jäseniä ja salli heidän
kupparinsa onnellisesti saapua perille!" rukoili latvaheikkoolainen.
"Ja ettei hänen sarviansa matkalla kukaan varastaisi", lisäsi Teemu.
"Olkoonpa nyt kuppari sarvineen missä tahansa, mutta huomen aamulla on
joka miehen mentävä työhön", sanoi Stenroos, sekä jatkoi: "Yöllä tulee
sellainen laiva, jossa on kuusi lastireikää. Mitä minä tulin huomaamaan
tokkaherrain puheesta, niin he tulevat koettelemaan sen laivan
purkauksessa mikä kansallisuus on paras työnteossa. Me suomalaiset
tulemme kahdelle peräreijälle. Sitä seuraaville kahdelle ruotsalaiset
ja irlantilaiset kahdelle keulareijälle. Sitten nähdään kutka sitä ovat
työmiehiä.
"Annetaanko voittajille mitään palkintoa?" kysyi Piltti.
"Niin, ja miten käy hävinneille, saavatko he lähdön tokalta, vai
kuinka?" kysyi raumalainen.
"Heistä tehdään paaseja", selitti Iiska.
"Minä olen jo kauan toivonut sitä, että tulisi tilaisuus koetella
varsinkin ruotsalaisten kanssa miesten kuntoa. Nyt se tilaisuus sitte
vihdoinkin tuli", sanoi laihialainen.
"Mahtaakohan siinä laivassa olla kuinka pitkä perä?" kysyi Teemu.
"Minä en tiedä sanoa, kun en tiedä laivan nimeä. Mutta perässä on aina
tavallisesti enempi lastia", vastasi Stenroos.
"Olkoon pitkä tai lyhyt, kyllä me puolemme ruotsalaisilta pidämme, jos
vaan yhtä monta miestä on joka reijällä", vakuutti kuurtanelainen.
"Jos saisi juoda 'piiriä' kuten ennenkin, niin sitten me varmasti
pärjäisimme", sanoi Teemu ja lisäsi: "mutta kun meidän pitää juoda
ryynivettä sensijaan kun toiset litkovat 'piiriä', niin se panee vähän
epäilemään voittoamme."
"Niin, jos me emme pärjää siinä laivassa, niin sitten on juotavissa
syy!" sanoi Iiska.
Tällä loppukeskustelulla oli vähällä kokous tulla päätetyksi. Stenroos
ei järjestyksen miehenä sitä sallinut, vaan vaati hiljaisuutta, niin
että kokous lopetettiin hyvässä järjestyksessä.
Seuraavana aamuna kun miehet menivät laivaan, huomasivat he heti
tokan paasien hommista mitä oli tekeillä. Ensiksi olivat he jakaneet
jokaiselle reiälle osansa siten, että liidulla oli merkitty kunkin
joukkueen työosa.
"Te arvattavasti huomaatte, mitä on tekeillä ja käsitätte, että nyt
on kysymyksessä kansallisuusmaine, jonkatähden minä kehoitan teitä
jokaista viimeiseen asti ponnistelemaan. Jos me nyt voitamme tai
häviämme, niin siitä riippuu tulevaisuutemme Ashtabula Harborissa",
selitti Stenroos miehille ennenkuin työ alettiin.
"Suomalaisten on täytynyt vuosisatoja niittää ruotsalaisille mainetta,
mutta nyt koettakoot hankkia sitä itse itselleen", puheli Piltti.
"Huomatkaa pojat, ettei ruveta ollenkaan hätäilemään, vaan pidetään
tasaista ja yhtämittaista painostusta tämä päivä. Huomenna kun
toiset ovat tehneet itsensä väsyksiin, niin me vain pykäämme. Sinä
laihialainen rupeat koukkumieheksi tälle puolelle ja ilmajokelainen
toiselle puolelle", kehoitti Mäki-Töyli.
"Sinä Teemu rupeat kohta kaivamaan pohjaan, että saadaan ruveta luomaan
lattialta", ehdotti Piltti.
Äkäisesti alkoi "paketit" kohta alusta liikkumaan nostokraanain
selillä. Koneenkäyttäjille oli myöskin annettu tietää, että on kysymys
kilpailusta, ja että heistä riippui yhtä paljon kuin miehistökin
joukkueiden (gänkien) ja heidän oma työkuntoisuutensa.
Puolisen aikana ei voitu vielä sanoa mikä joukkue oli edellä tai
jälessä, sillä multakasat tokalla olivat silmällä katsottuna saman
kokoisia. Miehet myöskin joka reijällä olivat hyvässä kunnossa.
Iltapäivällä työ oli jo kehittynyt suoranaiseksi kilpajuoksuksi.
Ruotsalaiset ja irlantilaiset pitivät kovaa elämää yllä sillä he
olivat pikku pöhnässä yhtämittaisesta "piirin" juonnista, jotavastoin
suomalaisten ryynivesi ei ollut suomalaisissa tehnyt mitään muutosta.
Jo vaihtuu ruotsalaisten reijällä mies! Yksi väsyi ja toinen astui
tilalle. Suomalaiset päästivät kovan ivahuudon tästä, johon myöskin
irlantilaiset yhtyivät, vaikkakin hyvin laimeasti, sillä heitäkin alkoi
väsyttämään. Kun tultiin illalliselta, niin ruotsalaisille ilmestyi
kolme uutta miestä ja irlantilaisille kaksi. Suomalaiset pysyivät joka
mies paikoillansa. Aamupuoleen yötä kun koneita öljyttiin, huomasivat
suomalaiset, että heidän oorikasansa tokalla oli tuntuvasti suurempi
kuin toisten, mutta he eivät siitä mitään virkkaneet.
"Nyt on muutettava koukkumiestä!" vaati ilmajokelainen astuen väsyneenä
syrjään. Piltti oli heti valmis ottamaan hänen paikkansa.
"Nyt ei ole kysymyksessä ainoastaan kansallisuusmaine, mutta myöskin
oluen ja ryyniveden maine", puheli Stenroos tuodessaan uutta raitista
vettä miehille.
"Kyllä minä nyt jo toivoisin, että meidän raittiusseura istuisi, että
saisimme edes yhden 'piirikäen'", tuumi Teemu.
Aamulla varhain saapui tokan supitentti ja pääpaasi laivan kannelle
katsomaan kuinka työ oli edistynyt.
"Kuinka monta miestä on tähän mennessä pitänyt vaihtaa?" kysyttiin
Stenroosilta.
"Kunhan nyt edes saataisiin yksi viikko yhtämittaa työntää, niin sitten
vasta tulisi kysymykseen miesten vaihto", vastasi Stenroos melkein
loukkaantuneena.
"Minä olen veikannut teidän miestenne puolesta sata dollaria ja minä
tiedän, että myös sen voitan. Puolet siitä saatte tasata miestenne
kanssa", kuiskasi tokan pääpaasi Stenroosille.
"Minä luulen, että me saamme osamme lastista eineeseen mennessä
tyhjäksi ja nostamme kraanamme pystyyn", vastasi Stenroos.
Ruotsalaisille oli vaihtunut jo seitsemän miestä. Suomalaisilla oli
yhä samat miehet. Ilmajokelainenkin kun sai puoli tuntia istahtaa,
oli taas kuin uusi mies. Yksi tunti on enää eineeseen ja suomalaiset
jo puhdistivat lattiaa. Ruotsalaiset ovat hiljaisia, sillä heillä on
pelkona jos irlantilaisetkin voittavat heidät.
"Hurraa for Finland!" huusi raumalainen kun "paketit" nousivat ylös.
Suomalaiset voittivat irlantilaiset kolmella tunnilla ja ruotsalaiset,
joitten päältä tokan supi oli veikannut lähes neljällä tunnilla.
"Me voitimme, mutta jos me olisimme juoneet olutta, kuten toiset, niin
emme ainakaan olisi voittanut näin loistavasti", selitti Stenroos
miehille.
"Siis tässä kilpailussa sai mainetta 'Hyvä Toivo' raittiusseurakin",
sanoi Teemu.
"Se onkin ollut hullu usko, ettei tokkatyötä voi tehdä ilman oluen
voimaa", lisäsi Piltti.
Kilpailu ei vielä päättynyt tähän, sillä tokkaherrain välillä oli
tullut väitös mistä kansallisuudesta löytyy väkevin mies. Supitentti
oli luvannut panna taas yhden ison ruotsalaisen puolesta veikkaa
kaksisataa dollaria, ja tokan paasi vastasi suomalaisten puolesta
mainittua summaa. Ashtabulan rautatieasemalla oli puntari, jota sai
nostaa. Sinne lähdettiin koettelemaan voimia. Suomalaiset saivat itse
valita väkevimmän miehen joukostaan. He valitsivat kälviäläisen. Hän
ei ollut kovinkaan kookas mies, mutta hän oli miestä maasta asti ja
tunnettu suurista voimistaan. Karstulainen, joka oli jättiläinen
kälviäläisen rinnalla, otettiin varamieheksi, kun lähdettiin matkalle.
Ensiksi nosti irlantilainen seitsemänsataa paunaa. Ruotsalainen nosti
vähän yli kahdeksansataa ja kaikki olivat sitä mieltä, että tuo pieni
suomalainen ei voi nostaa niin paljoa. Hämmästys kuitenkin oli suuri
kun hän nosti viisarit pystyyn. Tuhat paunaa! Sen enempää ei puntari
voinut merkitäkään, joten ei kukaan tullut tietämään kuinka paljon
suomalainen todellisuudessa olisi nostanut.
Tokan pääpaasi, joka veikkasi suomalaisen puolesta, sanoi: "Jos minä
annan tuon ison suomalaisen nostaa, niin se nostaa koko puntarin
tilaltaan pois."
Tokan supitentti, huomattuaan ettei suomalaista voita kukaan missään
koetuksessa, tuli kädestä puristaen tervehtimään ensiksi kälviäläistä
ja sitten Stenroosia lausuen: "Nyt minä, uskon, että suomalaiset ovat
voittamattomia kaikessa."
Siitä päivästä lähtien on suomalaisten maine tokkatyössä ollut edellä
muita.
* * * * *
Seuraavana aamuna kun suomalaiset olivat lähdössä työhön, ilmestyi
Castle Cartin edustalle omituinen joukkio.
"Katsokaas ketä nuo ovat!" huomautti Teemu osoittaen kadulle.
"Eikö ne ole suomalaisia?" arveli Piltti.
"Varmasti ovat suomalaisia, ja katsokaas yhdellä on hevosen silat
olkapäillä!" selitti kuurtanelainen.
"Katsokaas, tuo pieni vaimo, joka nyt tulee sisään, on vissiin se
meidän tohtori ja kuppari!" ehätti Iiska selittämään.
Miehet ryntäsivät kaikin pihalle tervehtimään tulijoita.
"Asuuko tässä se 'Hyvä Toivo' raittiusseura?" kuului kimeä ääni
joukosta.
"Kyllä se tässä asuu. Mutta eikö se ole Tuppelan Kreeta?" kysyi
latvaheikkoolainen ja ojensi kätensä tervehtiäkseen Kreetaa.
"Kreetahan minä olen. Mutta kuka te olette, joka minut tunnette?"
ihmetteli Kreeta.
"No, eikö Kreeta enää latvaheikkoolaisia tunne?"
"Voi hyvänen aika! Mehän olemme vanhoja tuttuja", lausui Kreeta ja
pudotti likaisen pussin selästään, josta kuului kummallista kalinaa.
Kreetan ja latvaheikkoolaisen keskustellessa vanhoista asioista,
marssivat toisetkin matkamiehet Castle Cartin pihaan.
"Mitäs te noilla siloilla meinaatte, vai onko hevonen matkalla
kuollut?" kysyi raumalainen siloja kantavalta mieheltä.
"Ei ole ollut hevosta, mutta minä olen kuullut, ettei täällä saa
oikeita siloja ollenkaan. Tuumasin lähteissäni, että jos tulisi täällä
joskus hevosen omistajaksi, niin olisi panna silat selkään", vastasi
mies.
"Teidän lyhdyssä palaa tuli keskellä päivää", huomautti Piltti eräälle
tulijoista, joka hajalla säärin seisoa töllisteli toisten takana palava
lyhty kädessä.
"Miksikäs ei se palaisi kun se kerran on palamaan pantu", vastasi mies
vähän loukkaantuneena nokkaviisaasta huomautuksesta.
"On tainnut palaa Suomesta saakka?" kysyi Piltti.
"Jos olette lukeneet kreikkalaisista, niin tiedätte, että he
vieraille maille matkustaessaan veivät tulen mukanaan. Vieraalla
maallakin ollessaan tahtoivat he aina olla omasta kotimaasta tuodun
tulen lämmittämiä. Niinpä minäkin otin suomalaisen tulen mukaani
tänne länteen. Toivon, että voin tällä kotimaan tulella kuvata sitä
kansallisen hengen tulta maamiehillemme täällä, jonka lämmittävää
voimaa he tarvitsevat yhteispyrinnöissänsä", selitti mies.
"Hän on pappi", kuiskasi Teemu Iiskan korvaan.
"Olette vissiin käynyt paljon kouluja, kun olette lukenut
kreikkalaisistakin?" kysyi Piltti häneltä.
"Paljon olen käynyt koulua, neljä vuotta rippikouluakin, niin että on
tarpeeksi talonpojan osalle", vastasi mies.
"No, hyvää päivää!" sanoi Iiska Kreetalle ja tervehti häntä kädestä
sekä kysyi: "Tekös se sitte olette meidän odotettu tohtori?"
"Minähän se olen", vastasi Kreeta ja tarttui ojennettuun käteen.
"Muistitteko ottaa edes tarpeeksi sarvia mukaanne?" kysyi Iiska.
"Kaksisataa sarvea on minulla tuolla pussissa. Vaikka mä sen itse
sanon, niin ne on parasta sorttia, mitä lehmän päässä voi kasvaa.
Mutta kylläpä siinä sain kulkea ympäri pitäjää ennenkuin sain pussini
täyteen. Nähkääs, nyt on sarvet hyvin lujassa, kun ovat ruvenneet
joka talossa kasvattamaan niitä nutipäitä holsteini lehmiä, jotka
ovat niin kelvottomia, ettei niille edes sarvet päähän kasva. Mutta
kun se on kerran tullut tavaksi, niin holsteini se olla pitää, saipa
kuppari-parka sarvia tai ei", selitti Kreeta.
Eräs joukkueeseen kuuluva nuori mies, joka vaatteistaan päättäen oli
kaupunkilainen, istuutui tyhjän oluttynnyrin päälle ja alkoi haikeasti
vedellä harmonikalla, jonka soittokoneen hän oli tuonut Suomesta.
Soitto vaikutti repäisevästi mieliin ja karkoitti ujouden tulokkaista.
"Olipas vaan vähältä etteivät ne herrat siellä New Yorkissa vieneet
minun sarvipussiani. Pussi tyhjennettiin pöydälle ja sitten niitä
syynättiin ja mitattiin. Minä jo sanoin heille, ettei tarvitse parempia
sarvia mistään hakea", selitti Kreeta kokemuksiaan Ellis-saarella ja
moitiskeli amerikalaisia herroja.
"Niin, nähkääs, ne oli tullimiehiä, jotka meinasivat tullata Kreetan
sarvet, mutta siellä oli joku suomalainen, joka osasi selittää ettei
Kreeta tuo niitä tänne myytäväksi, vaan omia tarpeita varten", selitti
eräs samassa matkassa saapunut mies.
"Tulkaapas nyt Suomi-vieraat kaikki sisälle. Teillä taitaa olla
kaikilla kova nälkäkin kun olette pitkästi matkustaneet", kehoitti
Mäki-Töyli vieraita.
"Näillä on niin, että oikein näköä haittaa", vastasi Kreeta, ottaen
pussinsa ja astuen sisään, toisten seuratessa häntä.
"Jos oikein muistan, niin meillä oli sellainen välipuhe, että kun
meidän arvoisa kuppari ja tohtori saapuu, niin siitä päivästä tehdään
kansallinen juhlapäivä, ja että seura pannaan sinä päivänä istumaan",
muisteli raumalainen.
"Sellainen se oli puhe, ja sitä päätöstä ei toiseksi muuteta", sanoi
Teemu ja lisäsi: "Sinä Iiska menet puheenjohtajan paikalle heti, sillä
me pidämme väliaikaisen kokouksen ennenkuin Stenroos kerkiää takaisin
tokalta."
Iiska meni pöydän taakse ja kopautettuaan isolla lusikalla pöytään,
lausui: "Kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että seura pannaan kahdeksi
päiväksi istumaan, nostakoot kätensä ylös!"
Jokaisen käsi nousi nopeassa tahdissa ylös.
"Vastustajat tekevät samoin! — Ei yhtään vastustajaa, joten 'Hyvä
Toivo' raittiusseura ei ole toiminnassa kahteen päivään. Kirjuri
merkitköön seuran pöytäkirjaan tehdyn päätöksen, lausui Iiska lyöden
taas lusikalla pöytään päätöksen vahvistukseksi, ja ilmoitti että
väliaikainen kokous oli päättynyt.
"Sinä Teemu menet nyt hakemaan yhden ison tynnyrin olutta ja yhden
pullon jotain makeampaa ainetta tälle meidän kupparille", määräsi
Piltti.
"Sinä latvaheikkoolainen saisit avustaa minua, että saadaan näille
vieraille kunnollinen ateria", pyysi ilmajokelainen latvaheikkoolaista.
"Kyllähän minä, mutta tottapa sitä ensin tarjotaan vieraille ryypyt",
selitti latvaheikkoolainen ja toi juomalaseja pöydälle.
"Se ei saakkaan olla mikään poikanen, joka 'tuplakäen' jaksaa kantaa
Rengaskorvan kapakasta tänne asti", sanoi Teemu laskiessaan 'piirikäen'
olaltaan lattialle.
"Nämä kuuluu kupparille!" selitti Teemu, ottaen taskustaan kaksi pulloa
"rokkelraita".
"Sinä latvaheikkoolainen tapat 'käen' ja tarjoat vieraille
amerikalaista olutta", määräsi Teemu.
"Ensin tietysti tarjotaan meidän arvoisalle henkilääkärille ryyppy
ja sitten vasta miehille", sanoi latvaheikkoolainen kaataessaan
'rokelraita' juomalasiin ja kehoitti Kreetaa: "No, maistappas nyt
tästä!"
Kreeta otti lasin käteensä ja maistoi ensin hyvin vähän.
"No, ei täällä sillä tavalla maistella kuin siellä Suomessa. Lasi
tyhjäksi!" kehoitti latvaheikkoolainen.
"Mutta kylläpä se olikin hyvää! En vielä eläissäni ole saanut noin
hyvää viiniä. Kyllä herroilla tapasi Suomessakin olla toisinaan
hyvääkin viinaa", puheli Kreeta ja kiitteli niijaten.
"Kas sillä tavalla! Täältä nyt vielä 'piirilasi' päälle! Sitten vasta
istutaan pöytään", kehoitti tarjoilija.
"Mutta eiköhän se ole viisainta, että panen jo sarvet likoon, niin saan
alkaa jo tänään kupittelemisen?" kysyi Kreeta.
"Aivan oikein, sarvet likoon ja miesten selät esille. Kyllä tässä on jo
kipuja kärsittykin", kehoitti Piltti ja haki Kreetalle ison vesiämpärin.
"Kas täällä Kreetalle vielä toinenkin ryyppy!" kehoitti Teemu ojentaen
lasin hänelle.
"En tiedä tohtiiko sitä ottaa toista kun tuo ensimäinen tuntuu jo
kulmissani", esteli Kreeta, mutta tyhjensi kumminkin lasin yhdellä
siemauksella.
Kun oli jo juotu oluttynnyri melkein tyhjäksi, pyysi ilmajokelainen
vieraita syömään.
Minä en välitä nyt mistään muusta, pistelenhän vain tuon vellin tuosta
poskeeni sanoi Kreeta, ja otti kastikupin eteensä ja alkoi lusikalla
sitä lipiköidä suuhunsa. "Kylläpä se olikin hyvää ja rasvaista!" tuumi
Kreeta pyyhkiessään lusikkaa alushameensa liepeeseen.
"Nyt on kysymys, missä sitä kupitaan, kun ei ole saunaa", tuskitteli
raumalainen, kun oli syöty.
"No, eikös puhe ollut sellainen, että tästä keittiöstä tehdään
väliaikaisesti sauna", huomautti Piltti.
"Niinhän se oli puhe, mutta luuleeko Kreeta, että tässä voisi kupita?"
kysyi raumalainen.
"Miksikäs ei voi kun niikseen on, mutta pitäisihän sitä saada ensin
kylpeä, että veri paremmin liikkuisi", vastasi Kreeta.
"Nyt kaikki miehet tuonne toiseen huoneeseen, niin minä näytän kuinka
tästä saadaan hyvä sauna", komensi Mäki-Töyli miehiä.
"Ja sinä Piltti menet hakemaan tuolta mäen päältä 'meepulin' oksia,
että saadaan kylpeä oikein vihdalla", määräsi Iiska.
"Ikkunaverhot kiinni, ettei näy kadulle", komensi Mäki-Töyli, saatuaan
kaikki kuntoon. "Stouvi" oli melkein punainen kuumuudesta, jonka päälle
hän heitti vettä näyttääkseen, että siitä tulee löylyä. Kuuma höyry
nousi sakeana höyrynä kattoon ja osottautui mainion hyvästi ajavan
löylyn tointa. "Ketä ensimäiseksi kupitaan?" kysyi Iiska.
"Kreeta syynätköön miehet ja kenessä hän huomaa olevan enimmän pahaa
verta, niin se menköön ensimäiseksi kupittavaksi", vastasi Piltti
tullessaan sisään "meepulin" oksia iso kantamus kainalossa.
Kreeta syynäsi miehet ja valitsi neljä joukosta. Teemu, joka tuli
ensimäiseksi, tarjosi ensin Kreetalle hyvän ryypyn ja sitte järjesti
penkit, niin että niille sopi kolme miestä, yksi istui pöydälle.