Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen.
min kuulivat paimenet kerran,
min, loistaissa taivahan kirkkauden,
toi heille enkeli Herran.
Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen:
Se rintani riemulla täyttää.
Ja syvyydet Jumalan rakkauden
se mullekin avaa ja näyttää.
Se ei ole unta, se totta on:
On jouluyön lapsessa suotu
myös mullekin aarre arvaamaton,
on autuus ja pelastus tuotu.
Se pyhä on totuus, ei unta vain:
Mull' on sanan todistus siitä,
ja todistus siitä on tunnossain, —
oi, sieluni, Jeesusta kiitä!
Kun syömeni seimehen syntyi hän
ja rakkaudella mun voitti,
niin yöni hän haihdutti synkeän,
ja päivä mun sieluuni koitti.
Sain silloin ma rintaani rauhan sen,
mit' antaa ei maailma voinut.
Ja, oi, ilolaulelo enkelten
on tällöin mun tähteni soinut!
Ja siihen ma lauluhun, virtehen
mun vienoisen ääneni liitin,
ja autuuden ilosta itkien
mun Lunastajaani ma kiitin.
Ja taas pyhän viestin kun kuulen sen
min kuulivat paimenet kerran,
niin huudan: oi, sieluni, riemuiten
sa veisaile kiitosta Herran!