(Limingan kansanopiston avajaisissa 1.XI.1909.)
Jumala, oi, kaikkivoipa
kuningasten kuningas,
kaikkein valtain valtaherra,
valkeuden valtias!
Sinuun työmme alkaessa
nostamme nyt katsehen.
Rukouksen siivin luokses
käymme, siunaust’ anoen
Tiedämme, oi, ett' on turhaa
kaikki työ ja ponnistus,
turhaa ihmisvoimin tehty
ihaninkin istutus,
jollet Sinä, Herra, siunaa,
jollet anna apuas,
jollet alle armosiipeis
kätke meitä armossas.
Tuhannethan turmat, vaarat
täällä meitä vaanivat,
joilt' ei suojaa oppi suurin,
eikä voimat parahat:
joilt' ei suojaa kilvet, keihäät,
eikä suurin sankaruus,
eikä linnat lujimmatkaan,
eikä mainen mahtavuus.
Jollet siunais, suojais, Herra,
kenpä kompastukset vois
välttää, kenpä kovan onnen
iskuilt' aina suojass' ois?
Kenpä murheet, pettymykset
torjua vois konsanaan?
Kenpä karttaa taudin kourat
taikka kuolon kuninkaan?
Katso, Herra, — näin on laita
kaiken heikon ihmistyön!
Itse emme ehtimistä
estä minkään murheenyön.
Jollet Sinä siunaustas.
suojelustas meille suo.
kaikk' on silloin turhaa aivan,
minkä oma työmme luo.
Kaikki kaunein, ihaninkin,
minkä luoda voimme me,
rakentamist', oi, on silloin
aalloille tai hiedalle:
Ensimäisen myrsky-ilman
tullen kaikki hajoaa:
pohja pettää, seinät sortuu,
katto kaatuu, vajoaa.
Siispä, Herra, silmät luomme
ikikukkuloihis päin.
Siispä nytkin mielin nöyrin
huokajamme Sulle näin:
Herra, siunaa Sinä työmme,
armokatsees meihin luo!
Kalliolle kestävälle
työmme tehdyks tulla suo!
Anna armos, tääll’ ett' aina
henki hyvä hallitseis,
rauhan, sopusoinnun henki
välillämme vallitseis!
Anna armos, että täällä
syttyis nuoret sydämet,
syttyis kaikki, valtais kaikki
jalot aatteet, aikehet!
Anna armos, ett’ei konsaan
synti, mielen irstaus
viihtyis temppelissä tässä,
jok' on valon asumus,
vaan ett' ahkeruus ja hyveet
täällä asuis alati, —
kruununa ja seppeleenä
kaiken ois sun pelkosi!
Ylös, ylös suuntaa, Herra,
aina meidän katseemme,
yli ajan hiedan, tomun
ikirauhan rannalle!
Unhoittaa äl' anna meidän,
miss' on meidän määrämaa,
missä täyden tyydykkeensä
valon-jano saavuttaa!
Ylös, ylös suuntaa, Herra,
aina meidän katseemme!
Armos ikiauringolle
sydämemme aukaise!
Kautta Henkes sisimpämme
valontemppeliksi tee, —
silloin myös kaikk' elämämme
kirkastuu ja valkenee!
Mutta, Herra, suojelukses
suo myös, — vaarat torju pois!
Kun sen teet, — oi, kenpä silloin
vahingoittaa meitä vois?
Turvanamme, linnanamme
kun Sa armossas oot vaan,
silloin käymme turvallisna
taivalta taas kulkemaan.
Mutta Herra kaikkivoipa,
armorikas, laupias
katso myöskin isänmaamme
puolehen Sa armossasi
Anna Henkes herätellä
maassamme uutt’ elämää,
anna pyhää tulta uutta
sydämissä sytyttää!
Anna kallihin tään kansan
teiltä synnin kääntyä,
ett'ei alla tuomioittes
tarvitseis sen nääntyä!
Anna, Herra, armossasi
meillen vielä aika uus!
Poista aika ahdinkojen,
valoisa suo vastaisuus!