Tyhjä kors' on pystöpäinen,
ylpeest’ ylös yllättäin.
Viljantähkä täyteläinen
painuu nöyräst' alaspäin.
Armon Herra, ah, mun anna
nöyrä olla ainiaan,
että voisit minuun panna
armos voiman asumaan!
Tyhjä laiva korkealla
keinuu keskell' aallokon.
Täysi laiva lastin alla
syvään painuneena on.
Suo, oi, Jeesus, nöyryytesi
kaltaisuutta minuss' ois,
että armolahjoillesi
sijaa minuss' olla vois!
Sa, oi, ylpeit' olet vastaan,
mutta nöyrät armos saa.
Heidät, Herra, ainoastaan
voit ja tahdot korottaa.
Alhaisissa voimas näytät,
vaan lyöt alas korskeat.
Köyhät hyvyydelläs täytät,
tyhjiks jätät rikkahat.
Elävästi suo mun syvä
kurjuuteni tuntea.
sinuun yksin, Jeesus hyvä,
toivoa ja uskoa!
Sinä aina aarteenani,
voimanani ollos vaan,
sinä kaikki kaikessani,
Jeesus, nyt ja ainiaan!