Autuas aika:
Messias meitä
synnist' on tullut
vapahtamaan,
tuomahan turvaa,
riemua, rauhaa,
valoa keskeen
varjojen maan!
Enkel', ah, joulun
kansain nyt kaikkein
riemuksi saattaa
sanoman tän:
»Teille on tänään
syntynyt Kristus:
Seimessä lasna
makaapi hän.»
Herrain siis Herran,
luotujen Luojan
pahnojen päällä
seimessä nään.
Tähtemme tänne
hän — mikä armo! —
etsimään ehti
meit’ elämään.
Täyttämään täällä
Jumalan tahdon,
syntimme synkät
sovittamaan
saapui hän suuri
ruhtinas rauhan, —
kiitosta soikoot
ääret nyt maan!
Voi, miten meitä,
laupias Luoja,
rakastitkaan, kun
Poikasi soit!
Voi, miten Kristus,
kunnian Herra,
tähtemme tuskaan
tulla sa voit!
Kunnia, kiitos
siitä nyt sulle,
kun vapahduksen
vangeille toit!
Kunnia, kiitos,
valtias valon,
yömme kun kolkon
päiväksi loit!
Auetkoot aivan
suuriksi sulle
kaikk' ovet, portit,
jotta sa saat
iloa, rauhaa
tuntoihin luoda,
valaista valjut
varjojen maat!