(Joululaulu.)
Sanoma, oi, suuri, lennä,
riennä, ennä
yli maitten, mannerten:
Armo suur' on meille suotu,
autuus tuotu
kautta Herran Kristuksen!
Lapsi pyhä, ihanainen,
kaunokainen
Betlehemin seimess' on.
Kauan, kauan kaipaeltu,
ennusteltu
jouluvieras verraton.
Salaisuus, oi, suuri aivan:
Herra taivaan
on nyt orjan muodossa!
Itsens' uhras, meitä säästi,
meidät päästi
synnin, kuolon kahleista.
Itsens' uhras, jätti taivaan,
astui vaivaan,
kuoli meidän kuoleman.
Verellänsä meidät osti,
yöstä nosti
valoon päivän kirkkahan.
Kallihisti, oi, hän meille,
langenneille,
hankki Isän suosion.
Maailmaan siis tulostansa,
armostansa
ikikiitos soikohon!
Soikoon kiitos, Jeesus, sulle,
että mulle
vapahduksen varman toit;
että tähten' itses annoit,
synnit kannoit,
yöhön armaan päivän loit!
Päällä maan, ah, myrskyt pauhaa
mutta rauhaa
sulta, Jeesus rakas, saan.
Sinä hoidat, tuet, kannat,
anteeks' annat, —
sua kiitän ainiaan.
Rauhan Herra, rauha luo’os,
sopu tuo'os
myöskin keskeen ihmisten!
Poista maasta sodan kauhut,
taistoin pauhut,
anna rauha kansoillen!
Anna, Jeesus, loistaa jalon
armos valon
yli kaikkein kansojen!
Pakanainkin yöhön asti
kirkkahasti
anna, Jeesus, loistaa sen!
Vihdoin meitä armos kautta
sinne auta
isänmaahan oikeaan,
minne pyhäis polut veivät,
missä eivät
jouluvalot sammukaan!