Mun laulavan leivosen lailla
syy ylistää Luojaan' on ain,
ja huomenen huolia vailla
kaikk' uskoa hoitoonsa vain.
Ma vahvasti uskoa saan:
Ken pukevi kukkaset maan,
ken hoitavi lintuset nuo,
Hän mullekin tarpeeni suo.
Maast' etsiä eineensä saapi
yhä liitävä leivokin tuo,
vaan lentoon se taas kohoaapi,
ylistyksensä helkkyä suo.
Maan mullasta, sieluni, näin
myös liitäös ain' ylöspäin!
Oi, liidä kuin leivonen tuo
ja kiitokses kaikua suo!
Ei huomista huolta mun kantaa
ole tarvis, ois turhaakin tuo.
Jos Jumala huomenen antaa,
kyll' avun Hän silloinkin suo.
Siis uskossa laulelen vaan:
Ken pukevi kukkaset maan,
ken hoitavi lintuset nuo,
Hän mullekin tarpeeni suo.
Saan rauhassa nukkua yöni,
surut joutavat torjua pois.
Saan iloiten tehdä mä työni, —
mitä auttaa mun murheeni vois?
Kaikk' eloni kohtalot mun
saan heittää mä huomahan sun,
Oi, Isä, ja ylistää vain
Sua, niin kuni leivonen ain.
Sa pidät ain' eloni yllä,
Sa, joka mun lapsekses loit.
Kaikk' asiat parhaaksein kyllä
Sa ohjata tiedät ja voit.
Mitä suotkin, se onneksen' on, —
miks' oisin ma siis levoton? —
Oi, sieluni, kiitosta vain
sa laula kuin leivonen ain!