Oi, saavu, sadepilvi!
Jo kuihtuu kukat, puut
ja lakastuvi laihot
ja kaatuu kasvit muut.
Maamiehen miel' on raskas,
hän huokaa huolissaan:
»Voi, jospa sataa, sataa
nyt Luoja soisi vaan!»
Oi, saavu, sadepilvi!
Ja tuoreutta tuo
ja vilvakkuutta uutta
taas Pohjan luontoon luo!
Oi, saavu, sadepilvi
Jos vielä viivyt vaan,
niin kato viljat viepi
ja raukee ruohot maan.
Oi, saavu, sadepilvi!
Maa huokaa janoaan,
ja kauan, raukka, kauan
jo huokas — turhaan vaan
Oi, saavu, sadepilvi!
Kuin sairas, kuumeinen,
maa vettä rukoelee, —
oi, kuule ääntä sen!
Oi, kuule ruohoin rukous
ja kukkain kujerrus
ja laihoin pyhä pyyntö
ja harras halaus!
Oi, pilvi, sadepilvi!
Jo saavu, pisaroi!
Tuhannet tuloasi
ah, vartoo, vartioi.
Oi, saavu, sadepilvi!
Nyt kiire, kiire on.
Kaikk, kaikki kärsii, poutii
nyt helteess' auringon.
Oi, saavu! Viileätä
jo salli vihmontaasi
Ja toiveet ihmistenkin
ja luonto elpyy taas.
Taas elpyy luonto kaikki,
ja koivut, tuomet nuo
ja pihan pihlajatkin
taas tuoksuansa luo.
Ja lemu lehdot täyttää,
ja kukat kukoistaa,
ja luomisvoimaa uutta
taas uhkuu manner, maa.
Oi, saavu, sadepilvi!
Kun virvoitat taas maat,
sua siunaa laihot, lehdot
ja nurmet, niityt, haat.
Sun kiitostas puut, pensaat
ja kukat kuiskinoi,
ja laulaa lintusetkin,
ja ihmisrinnat soi.