Lapin tunturein, soitten yli
kesäyön aurinko hohtaa.
Lapin suurilla, suurilla soilla
jänkälintusen kohtaa.
Jänkälintu se liikuttavasti
valittaa yksinäisyyttä.
Eikä se surujaan soittele suotta,
valita varsin syyttä.
Jänkälinnun, sen Lapin linnun,
laulun kulkija kuuli,
kyynel silmiinsä sirahti, vaiko
oisi sen tuonut tuuli?