(Ps 30:6.)
»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —
kohtalon arpa niin langeta voi.
Murheeni riemuksi Korkein voi muuttaa,
Hän, joka sieluni, ruumiini loi.
Vaikka nyt, harppuni, suruja soitat,
vaikka nyt iltani itkuinen on,
toivoen, syömeni, sykkäile sentään!
Luottaos aamun, oi, aurinkohon!
»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —
soi, sana kaunis, sa sieluuni, soi!
Vaikkakin itkuinen on mulla ilta,
aamupa riemuinen olla jo voi!