Oi, mitkä on ruususet punaset nuo,
joit' eessäni hangella nään mä?
Miten talvinen tanner noin kukkia luo?
Sitä mielessäin miettimään jään mä.
Miten hangella kylmällä nähdä mä voin
suven kauneutta kuihtumatonta?
Äh, taivasko talveen on kylvänyt noin
punaruusuja monta, niin monta?
Ei, rakkaus suuri ne kukkaset tais
lumen, hankien keskehen luoda.
Sadun kaunihin ruusuista niistä, oi, sais,
mikä kyynelet silmiin vois tuoda.
Pyhät ruusut ne Suomeni hangilla, oi, —
ne on urhojen sankariverta!
Ja ne lemmestä kertoo, mi kaikkensa toi
maan vapauden lunnaiksi kerta.
Oi, hankien hehkuvat ruususet, te!
Satu suuri on kertoa teillä.
Satu kaunis ja kallis on säilyvä se,
se on säilyvä mielessä meillä!