niistae kaikista mitae olin naehnyt ja kuullut eikae poika hennonnut
haeiritae minua. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka suuri osa kansasta
makaa vielae pitkaeae kansallis-unta ja kuinka he vastustavat omaa
hyvaeaensae. Ajattelin, kuinka he ovat valmiit huutamaan, ettae heille
tehdaeaen vaeaeryyttae, jota he saavat kaersiae -- joka luulo heillae lienee
vaelistae oikeutettua, mutta useinkin tietaemaettoemyydestae syntynyttae
epaeluuloa. Vaan kun heille tarjotaan tilaisuutta tulla tuntemaan
lakinsa ja oikeutensa, ettae voisivat puollustaa niiden turvissa
itseaensae ja ettae he tulisivat tietaemaeaen mitae he ovat velkapaeaet
yhteiskunnalle ja yksityisille, niin silloin he nousevat raivoon omaa
hyvaeaensae vastaan, silloin he tyoentaevaet pois tykoeaensae kaikki mahdolliset
keinot heidaen oman itsensae auttamiseksi, silloin he rupeavat vihaamaan
niitae, jotka heille sydaemestaensae hyvaeae suovat ja tekevaet tyoetae
vaesymaettae heidaen eduksensa, heidaen kohottamiseksensa -- ihmiseksi.
Silloin ajattelin minae: mikae lienee neuvona, ettae kansa tulisi
tuntemaan -- puutoksensa, ettae haenen naeoestaensae kaikki vika loppuisi?
Jos kuinkakin olisin hyviae vastauksia noille kysymyksille hakenut, en
kuitenkaan muuta saanut kuin: "tee tyoetae ja kaersi." Niin, niin,
ajattelin silloin: isaenmaan ystaevien tulee tehdae tyoetae, naeihin aikoihin
ja vastuksiin katsomatta, tehdae tyoetae nurkumatta, vaesymaettae, tehdae
tyoetae silloinkin kuin pilkkanauru, ylenkatse, parjaus, viha ja vaino
ovat palkkana, tehdae semmoista tyoetae, jota tuon tyoen vastustajat
ymmaertaevaet ja kaesittaevaet, sillae he ovat vielae niinkuin pikkulapset,
jonkataehden heille pitaeae antaa pikkulapsen ruokaakin. Tuota tyoetae pitaeae
tehdae varovasti; heille ei saa sanoa: te olette ymmaertaemaettoemiae, sillae
he eivaet usko koska he pitaevaet itsensae hyvin viisaina. Heille ei saa
sanoa, ettae te olette vaeaeraessae, sillae eivaet he sitaekaeaen usko, sillae sen
minkae he kerran ovat kaesittaeneet, pitaevaet he ainoana oikeana. Mutta
tuopa ei tapahdu, jos ei tunkeu itse kansan keskeen, jos ei opi
tuntemaan heidaen tapojansa ja elaemaensae laatua, jos ei koe auttaa heidaen
puutoksiansa ja saattaa heitae oikeuteensa. Kun tuo on tapahtunut, sopii
isaenmaan ystaevaen ruveta kenties paeivaen valoon kaivelemaan kaikki
puutokset ja epaekohdat ja ankarasti moittimaan vaeaeryyttae. Ja kussa
tietaemaettoemyys ja siitae seuraava typeryys paisuu niin isoksi mielessaeaen
ettae se uhkaa kansallisille ja yhteiskunnallisille eduille tulla
vaaralliseksi, sinae taeytyy ottaa lujalle ja peruksellisesti kuvata ja
paljastaa heidaen huonolla pohjalla olevat asiansa, ettae he naehden
naekisivaet ja kuullen kuulisivat asiansa olevan vaeaeraen ja sitenkin
oppisivat jotain ymmaertaemaeaen, jotain kaesittaemaeaen ja pitaemaeaen silmaensae
auki.
Noita minae mietin ja ajattelin, ja kenties olisi syvempikin suru saanut
vallan minussa, mutta tuon kolmannen osan aeaenestaeminen kansakoulun
puolella tuolla kokouksessa oli suurena lohdutuksenani ja poisti
kolmannen osan surustani.
"Jopa se oli riitainen kokous!" sanoi poika yht'aekkiae, kun naeki ettae
minae rupesin huomaamaan itsestaeni ulkona olevia esineitae.
"Niin se oli", sanoin.
"Minae olen naehnyt paljon taellae matkalla, vaikk'ei taemae ole ollut taemaen
pitempi.
"Luultavasti nyt olet tullut vakuutetuksi siinae aamullisessa
mielipiteessaesi, ettae kaikki ihmiset rakastavat toisiansa sillae
rakkaudella, jolla Jumala on heitae rakastanut?"
"Ei niin. Olen ihmisistae saanut aivan paeinvastaisen kaesityksen."
"Minkaelaisen?"
"Ettae suuri osa heistae vihaavat toisiansa, siihen siaan kuin heidaen
pitaeisi rakastaa; mutta miksi he niin tekevaet, sitae en ymmaerrae."
"He eivaet tunne vielae Jumalan rakkautta, sen taehden eivaet he voi
rakastaa laehimmaeistaensaekaeaen."
"Miksi tuo kokous oli noin riitanen?"
"Siksi ettae siinae taisteli valkeus pimeyttae ja totuus valhetta
vastaan."
"Miksi kansakoulua niin kovin kiivaasti ja haevyttoemaesti vastustettiin?
Oppihan olisi kaikille ihmisille tarpeellinen."
"Sentaehden kuin heidaen naeoessaensae on vielae kovin paljon vikaa."
"Ja noita vastustajia oli niin paljon!"
"Kaksi kolmasosaa."
"Se on surullista."
"Se on tosi, ettae asia on surullista laatua, mutta niin se kumminkin
on. Siitae selvaesti naekyy, ettae suuri on vielae pimeyden valta; suuri on
vielae se tyoe-ala, joka jokaisella isaenmaan ystaevaellae on tehtaevaenae ja
suuri on se voitto, jos he kerran voittavat totuuden voiton."
"Eikoe voisi mitenkaeaen saada niin, ettae yksikaeaen kansakoulu olisi joka
pitaejaeaessae?"
"Ei sitae vielae taehaen asti ole saatu. Muutoin ei asia voi semmoiseksi
tulla, kuin saamalla asetus, joka niin maeaeraeisi. Asia onkin ollut
esillae valtiopaeivillaekin, mutta se ei ole mennyt laepi."
"Mikaehaen siinae on ollut syynae?"
"Luultavasti, etteivaet saeaedyt ole katsoneet asiaa niin taerkeaeksi, kuin
monikin sen katsoo. He kammonevat myoes kaikkea pakollista, jonka he
luulevat vaikuttavan vahingollisesti kansaan, vaikka ennestaeaenkin niitae
loeytyy, esimerkiksi lukemiseen oppimisen ja rippikoulun kaeymisen pakot,
eikae suinkaan niistae ole havaittu mitaeaen vahinkoa olevan."
"Miksi joillakin kansakoulun vastustajilla oli niin outo puku,
jommoista en ennen ole naehnyt?"
"Muutamat ihmiset ovat asian kaesittaeneet siltae kannalta uskon asioissa,
ettae heidaen on vaatteensa muuttaminen sen laiseksi, ettae he hyvin
jyrkaesti ja silmaeaenpistaevaesti eroaisivat muista ihmisistae, jos heidaen
on mieli taivaasen paeaestae; siitae ajatustavasta tuokin sinun mielestaesi
niin outo puku on syntynyt".
"Auttaako tuo pu'un muuttaminen sitten ihmisen autuaaksi tulemisessa?"
"Ei, sillae Jumala katsoo sydaemeen, eikae vaatteisin."
"Mutta tuleehan ihmisen vaelttaeae ylpeyttae".
"Kaiketikin, mutta muista eroamaton vaate itsekullakin saeaetynsae ja
arvonsa mukaan ei ole suinkaan mikaeaen ylpeyden merkki. Eikae se ole
mikaeaen ansio Jumalan eikae ihmisten edessae, jos ihminen laittaa
vaatteensa saeaedystaensae eroavaksi, olipa se sitten ylemmaes tai alemmas;
ilman sitae ihminen saattaa ylpeillae missae pukineessa tahansa."
"Mistaehaen tuokin luulo on alkunsa saanut?"
"Ihminen on hyvin herkkae taipumaan siihen luuloon, ettae haenen pitaeisi
jotain semmoista toimia ja tehdae, johon Jumala mielistyisi. Raamatussa
loeytyy paljon esimerkkejae, kuinka Jumala on armahtanut ihmisiae, kun he
ovat itsensae noeyryyttaeneet haenen edessaeaen. Muistathan piplian
historiastasi, miten profeeta Jonan saarnasta Niniven asukkaat
kaeaentyivaet ja katuivat pahoja tekojansa saekissae ja tuhassa. Juuri sitae
noeyryyttae tarkoittavat ihmiset vaatteittensa muuttamisellakin".
"Historian muistan aivan hyvin; mutta siltaehaen se naeyttaeae, ettae vaate
auttaa, koska ninivelaeiset saivat armon, kun he saekissae ja tuhassa
katuivat syntejaeaen".
"Eivaet he sentaehden armoa saaneet, jos he sillae kerralla pitivaet
tuhkaista saekkiae yllaensae, vaan senvuoksi, kun he noeyryyttivaet sydaemensae
Jumalan edessae, sillae haen katsoo sydaemeen, niinkuin aesken jo sanoin.
Tuota luuloa oli juutalaisissakin paljon Vapahtajan aikana
fariseuksissa, sillae he myoes pitivaet muista kansalaisistansa eroavia
vaatteita, josta Kristus heitae usein nuhteli. Raamattu sanoo: 'aelkaeaet
leikatko teidaen vaatteitanne, vaan sydaemenne', osoittaen siten, ett'ei
vaatteitten, vaan sydaemen muutos tekee ihmisen otolliseksi Jumalalle.
Paavin uskoisissa maissa myoes ihmiset kokevat ansaita Jumalan armoa
vaatteittensa muuttamallakin, jopa niinkin ankaroilla, ettae pitaevaet
karva- ja jouhi-paitaakin paljaan ihonsa paeaellae".
"Jouhipaitoja paljaan ihonsa paeaellae!?"
"Niin vielaepae ruoskivat itseaensae veriin asti ja kantavat
vapa-ehtoisesti raskaita kahleita. Tuossa on heidaen mielestaensae kaksi
Jumalalle otollista tyoetae, nimittaein: vaatteitten halventaminen ja
lihan eli ruumiin kurittaminen; tuommoisista alkuperistae laehteneitae
lienevaet kaikki uskonnollisista syistae tulleet vaatteitten
muuttamisetkin nyky-aikana. Muutoin ei ole tarpeellista sekauta
kenenkaeaen vaateparteen; ainoastaan yloellisyyttae tulee vastustaa".
"Olivatko he uskonnon taehden vaatteensa muuttaneet, jotka tuolla
kokouksessa olivat?"
"Luullakseni olivat".
"No, mutta minkaetaehden hekin sotivat kansan valistusta vastaan, vaikka
heidaen pitaeisi edustaa kaikkea hyvaeae ja jaloa taeaellae ja sitten
tulevaista elaemaeae?"
"Sentaehden kun heidaen naeoessaensae on jotakin vikaa".
"Mutta ovathan he useinkin hyvin kiivaita asiaansa puollustamaan".
"Siinaepae se on asia, ettae he pitaevaet oman kaesityskantansa ainoana
oikeana. Muutoin ei ole kiivasteleminen mikaeaen oikean merkki. Uskonnon
kiivastelioissa on monta eri lahkoa, joissa useinkin syntyy eksyttaeviae
ihmisoppeja, ohjelmia ajatus- ja kaesitystapoja, jotka useinkin ovat
tehneet lujinta vastarintaa ihmiskunnan edistymiselle. Ja jos he
olisivat kuinkakin riitaisia keskenaensae oppinsa erinkaltaisista
kappaleista ja tavoista, ovat he siinae kumminkin yksimielisiae, ettae
vihaavat kaikkea maallista oppia ja tieteellisyyttae?"
"Sanoitte: lahko, mikae on lahko?"
"Lahkoksi kutsutaan meillae kaikkia ihmisistae muodostuneita ryhmiae eli
joukkoja, jotka oppinsa ja kaesityksensae kautta eroavat joko asetuksiin
perustetuista yhteiskunnallisista oloista, taikka jotka uskonnossa
poikkeevat opilla ja elaemaellae lutherilaisesta valtiokirkon opista.
Edellisiae sanotaan valtiollisiksi ja jaelkimaeisiae uskonnollisiksi
lahkoiksi; edellisiae ei meillae, Jumalan kiitos! toki ole".
"Onko uskonnon lahkoista koskaan mitaeaen hyvaeae?"
"Kuin ne kumminkin ovat perustetut kristilliselle pohjalle, on niistae
usein paljonkin hyvaeae. Sillae vaikka muutamissa opinkappaleissa ovat
saaneet toisellaisen kaesityksen kuin evankelislutherilaisen
valtiokirkon oppi on, siivoontuu heidaen ulkonainen elaemaensae kuitenkin
ja siitaekin on jo yhteiskunnalliselle elaemaelle suuri voitto. Ja vaikka
he alussa ovatkin vaelistae hyvinkin vaeaeraellae tolalla, tasaantuvat ja
lauhkenevat he ensi kiihon ja hourion sivu mentyae ja usein puhdistuu
heidaen elaemaensae puhtaaksi ja syvaeksi kristillisyydeksi. Pitkaellisen
rauhan aikana veltostuu totisinkin kristillisyys, mutta kun
lahkolaisuus rupee liikkumaan, valpastuvat ihmiset tutkimaan omaa
tilaansa ja sillaekin tavalla on lahkolaisuus hyoedyksi; mutta niin
kauvan kun lahkolaisuus on lahkolaisuutena, ei voi sitae uskonnon
perustuksena pitaeae".
"Mikae on oikea uskonto?
"Se, joka on perustettu pyhaeaen raamattuun ja joka pitaeae sen ytimen eli
hengen kaikkinensa elaemaensae ohjeena ja toivonsa perustuksena, eikae pyri
sitae selittaemaeaen, mestaroimaan, kaeaentelemaeaen ja vaeaentelemaeaen oman
pimeaen lahkolais-mielensae jaelkeen."
"Ovatko uskonto ja tiede yleiseen ristiriidassa?"
"Ei voi kieltaeae, etteivaet ne ole jo ammoisista ajoista olleet toisiansa
vastaan, voimatta kumminkaan toisiansa kumota."
"Miksikaehaen se niin on?"
"Harva ihminen on taeydellisesti kehittynyt sekae uskonnossa ettae
tieteissae ja semmoista kehittymistae voimme pitaeae puolinaisena. Siitae
aivan helposti seuraa, ettae toinen ihminen on enemmaen kehittynyt
uskonnossa, toinen tieteissae. Kun nyt niin kerran on, pitaeae kumpikin
puolue toistensa kaesitystavan tarpeettomana ja omansa semmoisena, johon
ei enaeaen mitaeaen lisiae tarvita. Semmoisessa puolinaisessa kehitystilassa
ollessaan uskonto ei kaersi, ettae tiede pyrkii kaikkialla tutkimaan,
kaesittaemaeaen ja selville saamaan luonnon salatuita ja suuria ihmeitae,
siis Jumalan luomisen viisautta. Semmoinen uskonto luulee siten
ryoestettaevaen Jumalalta kunnian ja halvennettavan Haenen suuruuttansa,
vaikka ihminen senkin kautta oppii vaan enemmaen ja enemmaen tuntemaan
Luojansa ihmeellistae viisautta ja rakkautta ihmisiin, kunnioittamaan
ja rakastamaan Haentae enemmaen ja samassa myoes laehimmaeistaeaen.
Kristillisyydettae kehittynyt tiede ei taas tyydy mihinkaeaen muuhun, kuin
siihen, minkae haen on kaesittaenyt ja katsoo sentaehden yloen kaikki
uskonnolliset pyrinnoet ja harrastukset joutavina ja ahtaina
haaveksimisina."
"Miks'eivaet ne voi toisiansa kumota, vaikka ovat toisiansa vastaan?"
"Siksi eivaet, kun kumpikin on muuttumatoin totuus ja totuutta ei voi
mikaeaen kumota."
"Uskonto vai tiede on enemmaen hyvaeae tehnyt ihmiskunnalle?"
"Vaikka uskonto ja tiede ovat niin kauvan seisoneet toisiansa vastaan
ja vielaekin seisovat, niin kumpikin on tehnyt paljon hyvaeae
ihmiskunnalle, samassa kun ne ovat toisiansa auttaneet tuossa suuressa
tyoessae."
"Kuinka se on ymmaerrettaevae, ettae kaksi vastakkain olevaa asiaa saattaa
toisiansa auttaa yhdessae ja samassa asiassa?"
"Mikae olisi uskonto ilman tiedettae ja mikae olisi tiede ilman
uskonnotta? Mitae olisivat he voineet tehdae ihmiskunnalle yksistaensae,
jos eivaet olisi auttaneet toinen toistansa? Jos ihminen olisi kuinkakin
tieteellisesti oppinut, mistae saisi haen lohdutuksen murheelliselle
sydaemellensae, raskaalle ja polttavalle omalletunnollensa, kun semmoinen
paeaelle tulee, jos ei olisi kristin-uskoa, joka voipi haenelle sitae
tarjota ja antaakin? Uskonnotta olevat oppineetkin ihmiset, semmoisen
haedaen tullessa, lopettavat paeivaensae tavallisesti itsemurhilla --
raukoilla ei ole mihin he turvaisivat --; se on ijankaikkinen ja
ajallinen vahinko. Mutta joka seisoo lujalla uskonnollisella pohjalla,
haen ei horju, vaikka vielae mitaekin tulisi, vaan loeytaeae turvansa
uskonnossa ja haenen sydaemensae noeyrtyy, uskontonsa vahvistuu ja elaemaensae
parantuu ankarassa murheen paetsin koetuksessa ja niin saeilyy haen
siunaukseksi ihmiskunnalle.
"Suuret ja voimalliset valtakunnat muinoin olivat korkealla sivistyksen
kannalla, mutta eivaet voineet pystyssae pysyae, kun eivaet tunteneet
kristin oppia, vaan palvelivat mykkiae epaejumalia, sillae heiltae puuttui
vahvin perustus, nimittaein kolmi-yhteisen Jumaluuden kuva. Jos taas
katsomme nykyaikaa, havaitsemme aivan pian, ettae ne kansat ja
valtakunnat, jotka kristin uskoa tunnustavat, ovat korkeimmalla
tieteittenkin kannalla, jonka vuoksi he ovat etunenaessae astumassa
ja tieteitten valolla ohjaamassa muita pimeydessae vaeltavia
pakana-kansoja. Taestaekin jo naekyy, ettae kristin-oppi on tehnyt
ihmiskunnalle paljon jo uskonnollistakin hyvaeae, puhumattakaan siitae,
mitae se tulevaisessa elaemaessae voi ihmisille antaa. Vahvana totuutena
siis pysyy se, ett'ei mikaeaen ulkonainen oppi, olkoon se kuinka korkea
tahansa, ole taeydellinen sivistys, jos ei se ole kristillisyyteen
perustettu.
"Jos taas katselemme asiaa toiselta kannalta, niin taeytyy kysyae: mikae
olisi ihmiskunta ja itse uskontokin ilman tiedettae? Sillae juuri tiede
on uskonnonkin saattanut siihen valkeuteen, jossa se nykyaeaen on,
samaten kun uskontokin on tiedettae edistaenyt."
"Kuinka se on ymmaerrettaevae?
"Pyhaet kirjat, se on: koko pyhae raamattu on kaeaennetty monelle eri
kansojen kielille, joka on tapahtunut tieteen eli opin avulla, sillae
oppimatoin ihminen ei siihen kykene. Aina jonkun ajan takaa on Jumala
heraettaenyt oppineita miehiae kuulemaan haenen tahtoansa ja naemae ovat
tehneet uudistuksia ja parannuksia kristin-uskoon sekoitettujen
ihmisoppien ja saeaentoejen taehden harhaantuneessa kristin-opissa, ja niin
he ovat kohentaneet ja oikealle saattaneet horjuvan kristin-opin. Sinae
tunnet osaksi Lutheruksen, koska tiedaen ettae olet lukenut haenen
elaemaekertansa. Jos ei haen olisi ollut oppinut mies, ei ikaenae haen olisi
voinut kukistaa paavin valtaa, eikae puhdistaa ihmisopeilla turmeltua
uskoa. Oppineista miehistae on myoes perustettu kristillisen kirkon
hallinto kaikissa kristillisissae maissa; jos sen hoito olisi
oppimattomien kaesissae, niin menisi se pian mullin mallin, juuri sen
vuoksi, kun ei heillae olisi perustettua tietoa missaeaen. Pian alkaisi
silloin ihmisopit ja samassa lahkolaisuuden sairaudet juurtua
kristin-oppiin ja turmelisi sen puhtauden.
"Muutoin jos ei tiedettae olisi, ei meillae olisi jaerjestettyae
valtiolaitosta, ei lakia eikae oikeutta, ei rautateitae, laivakulkua,
sananlennaettimiae, ei koneita eikae tehtaita, sanalla sanoen ei mitaeaen,
vaan me olisimme alkuperaeisessae tilassamme, niinkuin muutkin
villikansat. Mikaeaen kansa kokonaisuudessaan ei ole vielae koskaan
kaeaentynyt totiseen kristillisyyteen, jonka vuoksi pahuus ja vaekivalta
on jaeaenyt enintae osaa ihmisiae hallitsemaan ja noita hillitsemaeaen ja
kurissa pitaemaeaen ovat lait ja oikeudet sekae niiden oppineet hoitajat,
johtajat ja valvojat hyvin tarpeelliset. Mutta lakeja hoitamaan ei
kykene muut kuin tieteellisesti oppineet miehet. Muutoin voipi
ulkonainen oppi ja tiede korjata paljon niitae ihmisiae, jotka eivaet ole
tosi kristityitae, vaan ovat jaeaeneet himojensa valtaan, sillae opin
avulla voivat he tulla jaerkeisopillisesti eroittamaan hyvaen paljasta,
oikean vaeaeraestae, kunniallisen tyoen vaeaeraestae teosta, ja sen avulla
heidaen turmeltunut elaemaensae parantuu yhteis-kunnallisen elaemaen eduksi."
"Miks'eivaet uskonto ja tiede sitten voi hyvaessae sovussa auttaa tuota
yhteistae ja suurta tehtaevaeaensae ihmiskunnan hyvaeksi?"
"Siihen kysymykseen on jo vastattu silloin kun selitettiin: minkaetaehden
uskonto ja tiede ovat ristiriidassa keskenaensae. Kummassakin haarassa
enemmaen kehkeyneet ihmiset tekevaetkin tuota suurta tyoetae hyvaessae
sovussa ja tuo tyoe se on, joka kumpaakin vie enimmaen eteen paein."
"Mikae se arttikuulus on, jota eraes koulun vastustajia niin usein kaeytti
mahti-sananaan?" kysyi poika, kaeaentaeen siten keskustelun pois entiseltae
tolalta.
"Sitae en tiedae. En koskaan ole tieteellisissaekaeaen nimityksissae naehnyt
kaeytettaevaen semmoista sanaa, ennen vanhaan oli Kreikan maalla
Aristoteles niminen viisaus-tieteiliae, jonka nimi vaehaen vivahtaa
yhdenkaltaiselta tuon haenen mielestaeaen niin mahtavan arttikuulus sanan
kanssa, mutta asian luonto jossa haen tuota sanaansa kaeytti ei
osoittanut, ettae haen olisi Aristotelesta tarkoittanut. Joku aika
takaperin, kun suomenkieli oli vielae viljelemaetoentae, kutsuttiin
asetuksien erinaeisiae lukuja: artikkeleiksi, mutta asian luonto ei
osoittanut, ettae haen sitaekaeaen olisi tarkoittanut! Sentaehden ajattelen
minae, ettae haen koki hapuroida jotain tiede-sanaa, osoittaaksensa siten
luultua isoa oppiansa, jota haen sanoi itsellaensae liiaksikin olevan
hakeaksensa siten puolueeltansa kunniaa ja luottamusta, sillae haen on
sen johtaja".
Pojan uteliaisuus olisi noussut hyvinkin korkealle, mutta nyt juuri
loppui taloton taival ja kylae tuli, jonkataehden keskustelumme taeytyi
lopettaa.
Meidaen olikin pysaehtyminen eraeaesen saman pitaejaeaen taloon, jossa tuo
kuntakokouskin oli ollut; siihen taloon matkamme tarkoituskin oli.
Niinkuin ennen olen maininnut, viivyimme siinae useampia viikkoja ja
asiamme loppuun ajettuamme, laehdimme paluu-matkalle kotiin. Tiellae
mennessaemme esittelin pojalle, ettae kaevisimme kuntakokouksen
esimiehellae, jolta luultavasti saisimme lisaetietoja tuosta
merkillisestae kuntakokouksesta. Poika tietysti suostui ehdottomasti
esitykseeni ja niin ruvettiin kyselemaeaen haenen asuntoansa ja sen
tietoon saatuamme, ajoimme sinne. Kun sinne tulimme, otti haen
ystaevaellisesti meidaet vastaan ja kehoitti jaeaemaeaen yoeksi heille. Kun oli
jotenkin iltapaeivae, suostuin minae esitykseen, senkin taehden, ettae olisi
ollut paremmin aikaa puhellaksemme asioita. Isaentae toimitti
hevosellemme ruokaa ja suojaa ja vei meidaet huoneesen, jossa meitae se
yoenseutu vieraanvaraisesti kestittiin. Isaentae naekyi olevan noita niin
kutsutuita sivistyneitae talonpoikia, sillae haenellae oli melkoinen
kirjasto ja useat sanomalehdet, ja haenellae oli runsaasti tietoja
yhteiskunnallisista ja valtiotaloudellisista asioista. Haen harrasti
saada kansallensa valoa, sillae haen kaesitti, ettae kansa vielae enemmaeltae
osalta haparoitsee pimeydessae ja tietaemaettoemyydessae ja ettae on mahdoton
kenenkaeaen paeaestae oikeuksiinsa, jos ei kansaa itseae saada ensin
tuntemaan kuinka paljoa se vielae on vailla, jonka tunnon jaelkeen sille
valo kumminkin kelpaisi.
Puheltiin ensin niitae ja naeitae ja tultiinpa viimein puhelemaan tuosta
viimeisestae kuntakokouksestakin.
"Tuolla kokouksessahan he kaeyttivaet itsensae niin haevyttoemaesti teitae
kohtaan, ettae te voisitte saada heidaet langetetuiksi suuriin
sakkoihin", sanoin haenelle.
"Kyllaehaen se niin olisi, mutta sitae en tee, sillae se on suurin viisaus
kaersiae tyhmiae; tyhmae ihminen ei viisastu rankaisemalla ja sakottamalla,
mutta haenelle pitaeae toimittaa valoa. Minae annan heidaen kirkua ja
kiemuroida omassa tuhmuudessaan ja tuota tehdessaeaen he kietovat itsensae
yhae lujemmalle oman tuhmuutensa verkkoon ja niin he takertuvat omiin
pauloihinsa, joita he ovat muille virittaeneet: siinae on heille sakkoa
kyllaeksi", lausui isaentae jalomielisesti. Vivahtipa tuo puhe mielestaeni
siihen jaloimpaan lauseesen mitae on maailmassa koskaan kuultu
nimittaein: "Isae anna heille anteeksi, sillae eivaet he tiedae mitae he
tekevaet." Tuo isaennaen puhe miellytti minua niin, ettae olin vaehaellae
tarttua haeneen syliksi kiinni.
"Eikoe tuo hyvin harmita teitae, kuin kaikkenne koette panna liikkeelle,
tehdaeksenne hyvaeae heille ja he yhtaekaikki osoittavat kiittaemaettoemyyttae
hyvyytenne edestae ja vielaepae vainoakin?" kysyin haeneltae.
"Ei yhtaeaen, sillae niin on maailman tapa ollut ja on vielae eteenpaeinkin,
ettae he tuolla tavalla ovat palkinneet hyvaentekiaensae. Ei mitenkaeaen saa
ihminen itsellensae sukkelampaa viha- ja vaino-miehiae, kuin tekemaellae
heille jotakin hyvaeae, siis heidaen vihansa ja vainonsa on paeinvastoin
iloni ja lohdutukseni, sillae se osottaa, ettae minaekin olen jo kortta
vetaenyt isaenmaan yhteiseen pesaeaen, kansan eduksi", lausui isaentaeni,
naehtaevaesti liikutettuna.
Kertoelmassani olen unohtanut mainita, ettae olimme olleet yoetae tuossa
talossa ja ettae viimeiset puheemme olivat eineen jaelkeen.
Kun ei meillae ollut enaeaen mitaeaen tekemistae talossa ja kun aamu oli jo
hyvaesti kulunut, laehdimme me pojan kanssa samoamaan kotoamme kohden,
samaa tietae, jota olimme tulleetkin.