Mit' aiot, isä, kruunull'? Aikonetko
Sill' itsesi sa tunnetuksi tehdä
Vihollisillemme ja käännyttää
Aseensa kaikki itse puolehes?
Sit' Israeliss' yksikään ei sois.
Ei, isä armas, kruunu jätä pois!
Saul (pannen aseenkantajan tuoman kruunun päähänsä).
Ei vaaraa yhtäkään. Ma toki lien
Jo ennestänsä heille tuttu mies.
Ja nytkin toivon, että miekkani
Mä iskennästä heiltä tunnetaan.
Kuninkahana tahdon heille tuolla
Mä näyttäitä --
(Itsekseen).
Tai, oikeammin, kuolla.
(Syleillen Jonathania).
Sinusta, armas, sua siunaten
Nyt murhemiellä hetkeks' erkanen.
Jonathan (liikutettuna).
Mintähden mieles' on nyt murheinen,
Kun sielus on, sen tiedän, urhoinen.
Pois rientäkäämme sotamelskeesen.
(Menee sotureineen).