Viel' eilen kulki Akiksen hän kanssa,
Mut sen hän teki siihen pakotettu.
Vaan myöhemmiltä tiedustelijoilta
Ma varmaan tiedän hänen luopuneen
Vihollis-joukosta, kun joutunut
Päämiesten hän ol' epäluulohon.
Ja ehdollansa itsensä, mä luulen,
Hän saatti heille arveluttavaksi,
Näin päästäksensä miekkaa kantamasta
Isäinsä maata vastaan kansan kanssa,
Jok' ain' on hälle inhottava ollut;
Pakosta vaikka tämän suosiota
Hän etsi äsken. Joka Davidin
Ja rakkauden hänen sielussansa
Isäinsä maata kohtaan tuntee vaan,
Ei usko, että koskaan vihamiesnä
Hän lähetä vois Israelia.
Saul.
Jaa, maassa muita hurskaampi hän on.
Hänt' Israelin Herra siunatkoon.
(Sota-ääniä ja meteliä alkaa kuulua).
Haa, kuuletteko? Abner joukkoneen
Vihollisen kanss' on jo ottelussa.
Nyt rientäkäämme sinne, Jonathan.
(Aseenkantajalleen).
Käy telttihini kruunu kultainen
Minulle ensin sieltä noutamaan.