Se, Doeg, valhe on.
Senlaist' ei vielä ole toivotusta
Saul kunkaan kuullen koskaan lausunut.
Se itseltäs on juonta perkeleistä,
Jonk' kautta kavalasti Davidin
Sa surman suuhun syöstä tahtoisit;
Kun hurskaampaa et miestä sallisi,
Kuin itse olet, täällä löytyvän.
Doeg.
Niin kauheaa en epäluuloa
Ma, ruhtinaani, sulta ansainnut.
Todistajaksi, että totta on
Puheeni, saatte itsen kuninkaan.
En täällä käskyläisnä kuninkaan
Sit' ilmoittanut; siinä David saa
Vapaata tahtoansa noudattaa.
David.
Tuost' ällös kiivastuko, Jonathan.
Kenties se toimi Herralt' itseltä
On lähetetty mulle tehtäväksi.
Ja jonkunlainen ääni sielussain
Mun työhön siihen käskee ryhtymään.
Käy kuninkaalle, Doeg, sanomaan,
Ett'en mä ennen katso kasvoihinsa,
Kuin täytetty on toivo kuninkaan,
Jos Herra suo, tai tahtoessa Herran
Mä manalahan lähden vierahaksi.
Doeg.
Mi urhoisuus ja mikä miehen into
On nähtävänä täällä. Seuraajaksi
Ma toivon onnen sulle matkallas.
(Menee).
Jonathan.
En ymmärtää voi, mikä saatti sun
Näin pettäväiseen työhön pyrkimään,
Kun kunniaa sull' on jo yltäkyllin.
Sinusta kuitenkaan en luulla voi,
Ett' ainoastaan himo kunniaan
Sun tielle saattais epätietoiselle,
Miss' yhtä varma voitto on, kuin kuolo.
Mi kummempaa, ja tullaksesi kielsit
Vävyksi Saulin, mutta tarjout
Nyt huomenlahjaa hälle hankkimaan,
Jonk' alttiiks annat vielä henkesi.
David.
Mun henkeni on Herran hallussa
Ja synnyinmaani palvelukseen valmis.
Pois alituista poistaa ahdistusta
Ma tahtoisin, jot' ainiahan kärsi
Kansalta Filistean Israel --
Ja kuitenkin nyt, armas Jonathan,
Kun olemme me hetken viimeisen
Ehk' yhdessä, mun anna au'aista
Sun nähdäksesi kaikki sydämeni,
Jot' ennen viel' et tarkoin tuntenut.
Jos muuttaa voisit siihen sijahan,
Miss' on nyt Merab, Mikal sisares,
Niin kaiken alhaisuuten' unhottaisin
Ja elämäni sulle hinnaksi
Edestä kunnian ma tarjoisin
Sun langoksesi silloin tullaksein.
Jonathan.
Vai niin on sinun laitas; sopivampi
Siis mielestäs on Mikal kumppanina
Tiell' elämäsi sua seuraamaan.
Mut Mikal itse onko suostuvampi
Kuin Merab seurahasi lähtemään?
David.
Jos saisin sydämensä suostumusta
Ma tutkia ja hälle ilmoittaa,
Kuink' ääretön on rakkauteni --
Jonathan.
"Jos saisin tutkia ja ilmoittaa"
Niin lausut teeskennellyn muotoisena
Kuin veitikka se, joka varkahin
On naapurinsa kukkatarhass' ollut,
Ja, kukkakimppu huostassaan jo, sitte,
Havaittuansa tarhan haltijan,
Suin anovaisin hälle lausuisi:
"Suo kukkais tuoksua mun aistia
Ja hajuansa hiukan haistella,
Ett' oppisin mä niitä tuntemaan".
Vaan turha lienee tuota tutkistella,
Oletko käynyt kukkatarhassamme
Sen kukkasia varkain poimimassa,
Kun tuntumaton, lausuu sananlasku,
On nuorukaisen jälki neitsen luo.
Mä, ystäväni, vannon koittaakseni,
Mi mahdollist' on, jotta Mikalin
Sa puolisoksi saisit arnahaksi.
Ei vaarahan sentähden syöksyä
Sun tarvinne.
David.
Oi, jalo Jonathan!
Suo lujana mun olla päätöksessä,
Jonk' äsken Doegille julkasin,
Se lempenikin näytteeks olkohon.
Mä miesten kanssa, joiden päälliköksi
On kuningas mun pannut, vihamiesten
Käyn kimppuhun nyt --
Jonathan.
Sua seuraisin
Mä mielelläin.
David.
Ei käy se laatuhun.