— Mikähän kumma minulle nyt tapahtuu? virkkoi Äimäjärven Iivana eräänä
aikaisena alkukesän aamuna, noustuaan vuoteeltaan.
— Miksikä niin? kysyi joku talonväestä.
— Ka kun näin niin ihmeellisen unen.
— Minkä?
— Voinenko tuota edes selittää. Se oli olevinaan korkea vaara, jolle
näkyi koko maailma. Sillä kasvoi eräitä honkia, kohtitaivasta kohoavia,
ja niiden juurilla istuin minä ja tuo Shemeikan Petri ja Läskelän ja
Muuannon Iivana ja pari naista — juuri ne, jotka olivat Sortavalan
laulujuhlassa laulamassa ja soittamassa —. Siinä me istuimme...
ja yht'äkkiä muuttuu se vaara kanteleiksi, ja on kuin me olisimme
keskellä suurta kaupunkia ja ihmistulvaa... Ja ne kaikki kanteleet
käyvät soittamaan... ja ihmiset ihmettelemään... ja me olemme kuin
taivahassa... Jokohan kuolema tullee, vai mitä lienee kummitellut...
— Onpa tuo ollut kumma uni.
— Kun ette vaan taas joutuisi johonkin juhlaan laulamaan ja soittamaan,
sanoo joku.
— Eikö mitä, ei... Tuskin noita enää tullee — —.
Päivä nousi, työlle työnnyttiin. Muut kävivät tahkoamaan viikatteita,
Iivana meni rantaan verkoilleen. Pani niistä pari kappaletta kuuttiinsa
[= yhdestä puusta koverrettu alus] ja lähti katselemaan kalapaikkoja.
Ihmeuni! Ettäkö taaskin juhlille... Eikö mitä, ei niitä sellaisia
iloja kuin kerran eläessä. Ja ne oli jo olleet. Sortavalassa, pari
kolme kesää sitten, ne oli olleet. Silloin oli vielä eukkokin elänyt
ja hänkin oli ollut siellä. Laulua ja soittoa, kemuja ja kestejä! Voi
toki niitä aikoja, ja voi toki niitä herroja, jotka heidät oli niihin
kutsuneet!
Mutta ettäkö taas? Eikö mitä!
Ja hän lähti edelleen rantoja viilettelemään. Murkinoihin asti siellä
soudeltuaan tuli hän maalle, ripusti verkot artoon ja lähti, kalahattu
kainalossa, pihaan kökkimään.
Pojanpoika oli siellä vastassa.
— Sinulle on kirje, isoisä.
— Mikä kirje?
— Sortavalasta pyydetään sinua Helsinkiin laulujuhlille.
— _Mitäh?_
Heti sisään, kalat lattialle ja kirjettä kuuntelemaan.
Hyvä Iivana!
Helsingissä vietetään kohdakkoin samanlaista laulujuhlaa kuin täällä
Sortavalassa vuonna 1896. Juhlan hommaajat ovat pyytäneet, että minä
toimittaisin täältä sinne muutamia runolaulajia ja kanteleensoittajia.
Sen vuoksi kysyn teiltä, vanha Iivana, ettekö suostuisi lähtemään
juhlille. Olen antanut sanan Shemeikan Petrille ja Jehkin Iivanalle ja
Läskelän Iivanallekin, jotka tulevat myös mukaan.
Lopuksi lämpimät terveiset.