Siis meit' ei ep‰ilys saa katkeroittaa.
Ma ep‰toivon torjun rakkaudesta
Edwardin lapseen, jok' on kohdussani;
Se k‰skee vihani mun hillit‰
Ja nˆyryydell‰ kantaa risti‰ni.
Sen vuoks niin monta kyynelt' alas nielen,
Vert' imev‰iset huokaukseni salpaan,
Ne ettei hukuttais tai tuhois t‰t‰
Edwardin lasta, kruununperij‰t‰.
RIVERS.
Mut, rouva, miss' on Warwick?
KUNINGATAR ELISABET.
Lontooseen,
Kuulemma, marssii, asettamaan kruunun
Henrikin p‰‰h‰n j‰lleen. Lopun arvaat:
Edwardin yst‰v‰t on kaadettava.
Mut est‰‰kseni julman v‰kivaltaa --
Sill' ei saa luottaa valanrikkojaan, --
Ma heti pyh‰n turvapaikan etsin,
Niin ett‰ Edwardin ma oikeuksista
Ainakin perillisen pelastan.
Siell' ei mua v‰kivalta, juonet tapaa.
Siis paeta kun voimme, paetkaamme;
Jos Warwick meid‰t saa, niin surman saamme.
(Menev‰t.)
Viides kohtaus.
Mets‰styspuisto Middlehamin linnan l‰heisyydess‰ Yorkshiress‰.
(Gloster, Hastings, sir William Stanley y.m. tulevat.)
GLOSTER.
Lord Hastings ja sir Stanley, ‰lk‰‰ en‰‰
Ihmeeksi panko, miks toin teid‰t t‰nne
Tiheimp‰‰n puiston viitaan. N‰in on laita:
Veljeni, kuninkaamme, niinkuin tietty,
On t‰‰ll‰ piispan vankina ja nauttii
Hyv‰n‰-pitoa ja vapautta.
H‰n usein, pieni joukko vartiona,
Huvikseen tulee t‰nne riistan-ajoon.
Ma h‰lle salaa tiedon laitoin, ett‰,
Jos syyksi tuoden urheilunsa, t‰nne
H‰n t‰h‰n aikaan tulee, niin h‰n tapaa
T‰‰ll' yst‰v‰t ja hevoset ja miehet,
Jotk' ovat valmiit pelastamaan h‰net.
(Kuningas Edward ja er‰s jahtimies tulevat.)
JAHTIMIES.
T‰nne, mylord: se t‰‰ll‰ piilee riista.
KUNINGAS EDWARD.
Ei, t‰nne: t‰‰ll‰, n‰et, on jahtimiehet.
No, veli Gloster, Hastings, ja te muut,
N‰in piispalt' aiotteko riistaa ryˆst‰‰?
GLOSTER.
Tila ja aika kysyy kiirett‰.
Veli, puiston poskess' odottaa sua ratsu.
KUNINGAS EDWARD.
Mihink‰ sitten matka?
HASTINGS.
Lynniin, mylord, ja sielt‰ Flanderiin.
GLOSTER.
Osasit oikein; samaa min‰ tuumin.
KUNINGAS EDWARD.
Sun intos, Stanley, viel‰ palkitsen.
GLOSTER.
Miks aikailemme? Nyt ei aikaa juoruun.
KUNINGAS EDWARD.
Tuletko mukaan, jahtimies, vai mit‰?
JAHTIMIES.
Sen ennen teen, kuin j‰‰n ja joudun hirteen.
GLOSTER.
No, tulkaa; ‰lk‰‰ siin‰ jaaritelko!
KUNINGAS EDWARD.
Hyv‰sti, piispa! Warwick lepyttele;
Takaisin mulle kruunu rukoele.
(Menev‰t.)
Kuudes kohtaus.
Huone Towerissa.
(Kuningas Henrik, Clarence, Warwick, Somerset,
nuori Richmond, Oxford, Montague, Twmerin linnan
p‰‰llikkˆ ja seuralaisia.)
KUNINGAS HENRIK.
Nyt, p‰‰llikkˆ, kun yst‰v‰t ja Luoja
Edwardin ovat syˆsseet istuimeltaan,
Vapaudeks muuttaneet mun vankeuteni,
Suruni iloks, toivoks pelkoni,
Mit' olen sulle huolenpidon velkaa?
PƒƒLLIKK÷.
Ei alamainen velo valtiastaan;
Mut nˆyr‰ rukous jos sallitaan,
Niin anteeks anon teid‰n armoltanne.
KUNINGAS HENRIK.
Mist' anteeks? Hyv‰n‰kˆ-pidostasi?
Hyvyytes palkitsen, siit' ole varma,
Kun vankeuteni muutit mulle huviks,
Sellaiseks huviks, mit‰ lintu tuntee
H‰kiss‰, kun se, kauan tuskailtuaan,
Kotoisen sulolaulun raikuessa,
Unohtaa vapautensa. -- Sin‰, Warwick,
L‰hinn‰ Jumalaa, mun vapautit,
Ja siit‰ Jumalaa ja sua kiit‰n:
H‰n oli tekij‰, sin' olit ase.
Siis, jotta onnen vihat voittaisin,
El‰en halpana, sen iskuist' erin,
Ja jotta minun turmant‰hteni
Ei kohtais t‰m‰n armaan maani kansaa,
Niin sulle, Warwick, vaikka itse kannan
Ma valtikkaa, nyt hallituksen annan:
Sinulla toimissas on aina onni.
WARWICK.
Olitte aina avuistanne kuulu,
Nyt teiss' on viisaus yht‰ suur' kuin avut,
Kun onnen juonet taiten v‰lt‰tte:
Vain harvat t‰htiens‰ johtoon tyytyy.
Mut yht‰ seikkaa moitin, majesteetti:
Mun valitsette, vaikk' on Clarence l‰sn‰.
KUNINGAS HENRIK.
Ei, Warwick, sin‰ vallan ansaitset:
Sinulle taivas syntym‰ss‰s antoi
Jo laakerseppeleen ja ˆljypalmun
Sodan ja rauhan valtamerkiksi;
Siis sulle mielist' annan ‰‰neni.
WARWICK.
Min' annan Clarencelle ‰‰neni.
KUNINGAS HENRIK.
Warwick ja Clarence, t‰nne k‰tenne!
Ne yhdist‰k‰‰, samoin syd‰mmenne,
Ett' eripura hallintaa ei haittais;
Teen kummastakin teist‰ protektorin,
Ja itse viet‰n hiljaist' el‰m‰‰
Ik‰ni lopun k‰ytt‰in hartauteen
Ja synnin syyttˆˆn, Herran kiitokseen.
WARWICK.
Mit‰ vastaa Clarence valtiaansa tahtoon?
CLARENCE.
H‰n siihen suostuu, jos vain Warwick suostuu;
Sun onneesi ma luotan kokonaan.
WARWICK.
Siis suostun, vaikka vastenmielisesti.
Henrikin ruumiiseen, kuin kaksoisvarjo,
Nyt liitymme ja h‰nt‰ edustamme,
Tarkoitan hallituksen vaivoissa;
H‰n arvoss' itse rauhaa nauttikoon.
Mut, Clarence, nyt on enemm‰n kuin tarvis
Julistaa heti Edward petturiksi
Ja panna maansa, tavaransa kiinni.
CLARENCE.
No tietenkin; ja s‰‰t‰‰ perimys.
WARWICK.
Ja siin' ei Clarencea unhoteta.
KUNINGAS HENRIK.
Mut ensin, ennen muita teht‰vi‰,
Mun suokaa pyyt‰‰ -- en nyt en‰‰ k‰ske --
Ett' oiti Margareeta kuningatar
Ja Edward prinssi tuodaan Ranskasta:
Siks kunnes heid‰t n‰en, peitt‰‰ puoliks
Ep‰ily, pelko vapauteni ilon.
CLARENCE.
Se kiireimmiten tehd‰‰n, majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.
Lord Somerset, ken on tuo nuorukainen,
Jost' on niin hell‰ teill‰ huolenpito?
SOMERSET.
Se Richmondin on kreivi, nuori Henrik.
KUNINGAS HENRIK.
K‰y t‰nne, sin‰ toivo Englannin![11]
(Laskee k‰tens‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰lle.)
Jos totuutt' ennustavan hengen mulle
Salaiset voimat suo, niin tulee tuosta
Kauniista pojast' is‰nmaamme siunaus.
Katseessaan asuu rauhan majesteetti,
P‰‰ luotu kruunua on kantamaan
Ja k‰si valtikkaa; h‰n vastaisuudess'
On valtaistuimelle kaunistus.
H‰n suuren saakoon arvon: h‰n taas saattaa
Sen nostaa, mink‰ min‰ olin kaataa.
(Sanansaattaja tulee.)
WARWICK.
Mit' uutta, yst‰v‰ni?
SANANSAATTAJA.
Ett‰ Edward
Veljenne huostasta on p‰‰ssyt pakoon
Ja mennyt, kuten kuuluu, Burgundiin.
WARWICK.
Ik‰v‰ seikka! Kuinka p‰‰si pakoon?
SANANSAATTAJA.
Glosterin herttua Richard ja lord Hastings,
Jotk' odottivat v‰ijyin puiston p‰‰ss‰,
N‰‰ piispan jahtimiesten k‰sist‰
Pois h‰net ryˆstiv‰t ja vapauttivat:
H‰n riistan-ajoss' oli joka p‰iv‰.
WARWICK.
Ei tarpeeks tarkka ollut veljeni.
Mut tulkaa, majesteetti, varatkaamme
L‰‰kett‰ haavaan, jonka ehk‰ saamme.
(Kaikki menev‰t, paitse Somerset, Richmond ja Oxford.)
SOMERSET.
Edwardin pako mua huolettaa:
Apua saa h‰n varmaan Burgundista,
Ja silloin meill' on sota ennen pitk‰‰.
Kun Henrikin t‰‰ viime ennustus
Nuoresta Richmondista mielt‰ nosti,
Niin nyt jo painaa pelko, ett‰ voisi
N‰iss' otteluissa jotain sattua,
Jok' oisi h‰lle haitaksi ja meille.
Siis, Oxford, pahint' est‰‰ksemme, heti
Bretagneen paras h‰net l‰hett‰‰
Siks kun t‰‰ kansaismyrsky herke‰‰.
OXFORD.
Niin kyll‰, kruununsa jos Edward voittaa,
Niin Richmondin ja meid‰n paha koittaa.
SOMERSET.
Niin, Bretagneen me h‰net laittakaamme.
Pois tulkaa, kiirett‰ nyt pit‰‰ saamme.
(Menev‰t.)
Seitsem‰s kohtaus.
Yorkin edustalla.
(Kuningas Edward, Gloster ja Hastings tulevat sotajoukkoineen.)
KUNINGAS EDWARD.
Niin, veli Gloster, Hastings ja te muut,
Sen verran sent‰‰n korvaust' onni soi,
Ett' alhaisen ma asemani taaskin
Henrikin valtakruunuun vaihtaa saan.
Onnella menin, tulin meren poikki,
Burgundist' avun tuoden toivotun.
Nyt mit‰ muuta, n‰in kun Ravensburgist'
Olemme tulleet Yorkin porteille,
Kuin k‰yd‰ sis‰‰n omaan herttuakuntaan.
GLOSTER.
Kiinnikˆ portti? -- Se ei mulle mieleen:
Monelle kompastus jo kynnykseen
Varoittaa vaarasta sen sis‰puolla.
KUNINGAS EDWARD.
Loruja! Nyt ei pelj‰tt‰‰ saa taiat.
Sis‰h‰n hyv‰ll‰ tai pahalla!
On t‰nne yst‰v‰imme m‰‰r‰ tulla.
HASTINGS.
Ma viel‰ kerran porttiin kolkutan.
(Yorkin m‰‰ri ja h‰nen neuvoksensa ilmestyv‰t muurille.)
MƒƒRI.
Tiesimme, loordit, teid‰n tulostanne,
Ja varanpiteeks portit suljimme:
Nyt Henrikin me ollaan alamaiset.
KUNINGAS EDWARD.
Jos, m‰‰ri, Henrik kuninkaanne on,
Niin Edward ainakin on Yorkin herttua.
MƒƒRI.
Niin totta olettekin, hyv‰ loordi.
KUNINGAS EDWARD.
No, herttuakuntaani nyt vaadin vain,
Ja olen siihen yksin tyytyv‰inen.
GLOSTER (syrj‰‰n).
Mut kuononsa kun kettu vain saa sis‰‰n,
Niin kyll‰ pian ruumiinsakin saa.
HASTINGS.
No, m‰‰ri, mit‰ ep‰ilette? Auki!
Olemme yst‰vi‰ Henrikin.
MƒƒRI.
Vai niin! No silloin portti avataan.
(Alenevat alas muurilta.)
GLOSTER.
ƒlyk‰s p‰‰llikkˆ ja helppo k‰‰nt‰‰!
HASTINGS.
Se kunnon vanhus kaikkeen mukautuu,
Kun itse s‰‰styy vain. Kun sis‰‰n p‰‰st‰‰n,
Niin kyll‰ pian h‰net k‰‰nn‰mme
Ja kaikki neuvoksetkin j‰rjilleen.
(M‰‰ri ja kaksi neuvoskunnan vanhinta tulevat ulos kaupungista.)
KUNINGAS EDWARD.
Ei t‰t‰ porttia saa sulkea
Pait yˆksi sek‰ sota-aikaan, m‰‰ri.
Mies, pelko pois, ja t‰nne avaimet!
(Ottaa h‰nelt‰ avaimet.)
Min‰ kaupunkia puolustan ja sua
Ja joka miest‰, joka seuraa mua.
(Marssisoitto. Montgomery tulee marssien sotajoukkoineen.)
GLOSTER.
Se John Montgomery on, veliseni,
Ja varma yst‰v‰, jos en ma pety.
KUNINGAS EDWARD.
Terve, sir John! Mut miksi asevoimin?
MONTGOMERY.
Kuningast' auttamaan, kun myrsky riehuu,
Niin kuin on velvollisuus alamaisen.
KUNINGAS EDWARD.
Kiitos, Montgomery! Mut kruunun pyyteet
Nyt syrj‰ss' on; vain herttuakuntaa vaadin,
Siks kunnes Jumal' antaa muutkin meille.
MONTGOMERY.
Hyv‰sti! Pois siis l‰hden: kuningasta
Vain tahdoin palvella, en herttuaa.
No, rummut soimaan! Marssikaamme pois!
(Rummut lyˆv‰t marssia.)
KUNINGAS EDWARD.
Ei, sir John, hetkeks j‰‰k‰‰; tuumaillaan,
Miten on parhain saatavissa kruunu.
MONTGOMERY.
Vai tuumaillaan! Ei, lyhyeen, jos ette
Nyt julistaudu kuninkaaksemme,
Niin j‰‰k‰‰ omaan onneenne; ma menen
Niit' est‰m‰‰n, jotk' avuks aikoo teille.
Miks taistella, kun ette mit‰‰n vaadi?
GLOSTER.
Miks noita estelˆit‰, veli Edward?
KUNINGAS EDWARD.
Kun vahvistumme, teemme vaatimukset;
On siihen saakka viisaint' olla vaiti.
HASTINGS.
Pois arvelut! Nyt miekka hallitsee.
GLOSTER.
Peloton mieli ensin sieppaa kruunun.
Kuninkaaks paikalla sun huudamme;
Se huuto yst‰v‰‰ tuo monta sulle.
KUNINGAS EDWARD.
Siis tehk‰‰ tahtonne: mun oikeus on,
Ja Henrik vain on kruunun anastaja.
MONTGOMERY.
Nyt valtiaani haastaa niinkuin pit‰‰.
Nyt olen soturi ma Edwardin.
HASTINGS.
Torvet soimaan! Edward kuninkaaksi! --
Soturi, sin‰, lue julistus!
(Antaa er‰‰lle soturille paperin. Torventoitauksia.)
SOTURI (lukee).
"Edward nelj‰s, Jumalan armosta, Englannin ja Ranskan kuningas,
Irlannin herra, j.n.e."
MONTGOMERY.
Ken oikeutt' ei myˆnn‰ Edwardille,
Sen t‰ss‰ haastan kahden-aseisille.
(Viskaa maahan hansikkaansa.)
KAIKKI.
El‰kˆˆn Edward nelj‰s!
KUNINGAS EDWARD.
Kiitos, Montgomery! Kiitos, loordit kaikki!
T‰‰n hyv‰n maksan, jos mua onni auttaa.
Nyt t‰ksi yˆksi j‰‰mme t‰nne Yorkiin;
Mut aamuauringon kun kultavaunut
Tuolt' ilman rannan takaa nousevat,
Niin Warwickin ja kumppanien kimppuun!
Ah, tyly Clarence! Henrikki‰ mairit
Ja veljes petit -- huono teko sulta!
Mut sua k‰yn ja Warwickia vastaan. --
Mars, uljaat joukot! Voittoon luottakaa!
Ken voiton saa, se voiton palkan saa.
(Menev‰t.)
Kahdeksas kohtaus.
Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Warwick,
Clarence, Montague, Exeter ja Oxford tulevat.)
WARWICK.
Nyt mit‰ teht‰v‰ on, loordit? Edward
On Belgiasta raisuin saksalaisten
Ja tyls‰in alankomaalaisten kanssa
Turvassa tullut kautta kanaalin
Ja marssii v‰kineen nyt Lontooseen,
Ja h‰neen yhtyy huimat kansajoukot.
KUNINGAS HENRIK.
V‰ke‰ kokoon, h‰nt‰ torjumaan!
CLARENCE.
On pieni kyven pian tukeutettu,
Mut yltyneen‰ se ei virroin sammu.
WARWICK.
Mull' yst‰vi‰ Warwickshiress' on:
Rauhassa tyynet ovat, sodass' uljaat;
Ne kokoan; -- sun, Clarence poika, tulee
Kentist‰, Suffolkista, Norfˆlkista
Ker‰t‰ ritarit ja ylimykset; --
Sa, veli Montague, saat miehi‰
Northampton-, Buckingham- ja Leicester-shirest‰,
Jotk' alttiit kuulemaan on k‰skyj‰si; --
Sa, uljas Oxford, ylen rakastettu,
Ker‰ile Oxfordshirest' yst‰v‰si. --
Kuningas taattuin kansalaisten kesken,
Kuin t‰m‰ saari meren vyˆtt‰m‰n‰
Tai nymphain ymp‰rˆim‰n‰ Diana,
Lontoossa asu, kunnes sinne saamme. --
Pois, loordit! Nyt ei vastaamiseen aikaa. --
Hyv‰sti, majesteetti!
KUNINGAS HENRIK.
Hyv‰sti,
Sa, Hektorini, toivo Troiani!
CLARENCE.
K‰delle muisku luottamuksen merkiks!
(Suutelee Henrikin k‰tt‰.)
KUNINGAS HENRIK.
Ylev‰ Clarence, ollos onnekas!
MONTAGUE.
Pois huoli; se mun j‰‰hyv‰iseni.
OXFORD (suudellen Henrikin k‰tt‰).
T‰‰ mun on uskollisuuteni tunnus.
KUNINGAS HENRIK.
Sa, rakas Oxford, hyv‰ Montague,
Ja kaikki muut, hyv‰sti viel‰ kerran!
WARWICK.
Siis, loordit, Coventryssa tavataan,
(Warwick, Clarence, Oxford ja Montague menev‰t.)
KUNINGAS HENRIK.
Ma hetken lep‰‰n t‰‰ll‰ linnassa.
Mit' arvelette, lanko Exeter?
Minusta sotavoima Edwardin
Ei kest‰ minun joukkojani vastaan.
EXETER.
Se varma, ellei viettele h‰n muita.
KUNINGAS HENRIK.
En sit‰ pelk‰‰; kuntoni on tietty.
En korvaa ummistanut rukouksilta,
Anojaa estelyill' en viivytellyt,
Haavoille l‰‰kett' oli s‰‰lini,
Surkeutta suurta lempeyteni liensi,
Armolla kyynelvirrat kuivasin;
En heilt‰ tavaroita tavoitellut,
Veroja suuria en kiskonut,
En hevin kostanut, jos erehtyiv‰t.
Miks Edward heille rakkaampi kuin min‰?
N‰‰ lemmet vaatii vastalempe‰;
Ja, leijona kun vuonaa hyv‰ilee,
Niin vuona sit‰ lakkaamatta seuraa.
(Ulkona huudetaan: "El‰kˆˆn Lancaster! El‰kˆˆn Lancaster!")
EXETER.
Kuningas, kuulkaa! Mik‰ huuto tuo?
(Kuningas Edward, Gloster ja sotureita tulee.)
KUNINGAS EDWARD.
Kiinni tuo kehno Henrik! Viek‰‰ pois!
Ja meid‰t huutakaa taas kuninkaaksi! --
Sin' olet n‰iden pikku-ojain l‰hde;
Nyt tukin sen, ja mereni ne nielee
Ja suuremmaks vain paisuu, ne kun kuivuu. --
Pois Toweriin viek‰‰! Puhua ei saa h‰n.
(Henrik vied‰‰n pois.)
Nyt, loordit, rient‰k‰‰mme Coventryyn:
On sinne asettunut julma Warwick.
Nyt paahtaa p‰iv‰, vaan jos aikailemme,
Voi talven kylm‰t j‰‰t‰‰ toivehemme.
GLOSTER.
Pois, ennenkuin h‰n joukkonsa on koonut;
Ja mahtava tuo pettur' yll‰tt‰k‰‰!
Nyt, urhot uljaat, joutuin Coventryyn!
(Menev‰t.)
VIIDES NƒYT÷S.
Ensimm‰inen kohtaus.
Coventry.
(Muurille tulevat Warwick, Coventryn m‰‰ri,
kaksi sanansaattajaa y.m.)
WARWICK.
Miss' uljaan Oxfordin on l‰hetti?
Kuink' et‰‰ll‰ on, hyv‰ mies, sun herras?
1 SANANSAATTAJA.
Dunsmoren luona, t‰nne marssissa.
WARWICK.
Ja veli Montague kuink' et‰‰ll‰?
Miss‰ se Montaguen on l‰hetti?
2 SANANSAATTAJA.
H‰n vahvan joukon kanss' on Daintryn luona.
(Sir John Somerville tulee.)
WARWICK.
Kuink' armaan poikani on, Somerville?
Kuink' et‰‰ll‰ on arviolta Clarence?
SOMERVILLE.
Southamiin j‰tin h‰net joukkoineen;
H‰n t‰‰ll' on kahden tunnin kuluessa.
(Rummun p‰rrytyst‰.)
WARWICK.
Se Clarence on, jo rumpunsa ma kuulen.
SOMERVILLE.
Ei h‰nen ole nuo: Southam on tuolla;
Nuo rummut tulee Warwickista p‰in.
WARWICK.
Ken se siis lienee? ƒkki-yst‰v‰kˆ?
SOMERSET.
Jo l‰hell' ovat; kohta saatte kuulla.
(Marssi. Torven toilauksia. Kuningas Edward
ja Gloster tulevat sotajoukkoineen.)
KUNINGAS EDWARD.
Mies, muurille ja soita keskusteluun!
GLOSTER.
Kas, tuima Warwick muurill' astuu tuolla.
WARWICK.
Kirottu harmi! Hauska Edward t‰‰ll‰?
Vakooja nukkuiko vai lahjottiinko,
Kun h‰nen tulostaan ei hiiskunut?
KUNINGAS EDWARD.
Kaupungin portit, Warwick, avaatko?
Kauniisti puhu, nˆyr‰st' alas polvi,
Kuninkaaks sano, pyyd‰ armoa,
Niin t‰m‰n loukkaukses anteeks annan.
WARWICK.
P‰in vastoin, sin‰ t‰‰lt‰ joukkos vie,
Tunnusta, kuka nosti sun ja kaasi,
Mua sano suosijaks, tee katumus,
Niin yh‰ saat sa olla Yorkin herttua.
GLOSTER.
Kuningas olis ollut v‰hin sana;
Vai suottaileeko vasten tahtoaan?
WARWICK.
Mut onhan herttuakunta oiva lahja.
GLOSTER.
On kyll‰, kˆyh‰n kreivin antimiksi.
Noin oiva lahjast' oisin vasallisi.
WARWICK.
Min‰h‰n veljellesi kruunun annoin.
KUNINGAS EDWARD.
Siis on se mun, vaikk' anti Warwickin.
WARWICK.
Et ole Atlas, se on raskas sulle;
Sa hempu, lahjans' ottaa Warwick pois;
Nyt Henrik Warwickin on kuningas.
KUNINGAS EDWARD.
Mut kuninkaas nyt Edwardin on vanki;
Siis, uljas Warwick, vastaa mulle t‰h‰n:
Mit' ompi ruumis, kun on poissa p‰‰?
GLOSTER.
Ai, ett‰ Warwick on niin varomaton:
H‰n tahtoi voittaa kympin, eik‰ n‰hnyt,
Ett' oli kuningas jo pakkaan pantu!
N‰it viimeks piispan linnassa sen raukan,
Nyt varmaan h‰net kohtaat Towerissa.
KUNINGAS EDWARD.
Niin kyll‰; silt‰ olet yh‰ Warwick.
GLOSTER.
No, Warwick, ota vaari; polvi maahan!
No, joutuin! Tao, kun on rauta kuuma.
WARWICK.
Tuon k‰den ennen poikki lyˆn ja viskaan
Sen tuolla toisella sun silmillesi,
Kuin sinun etees lasken lippuni.
KUNINGAS EDWARD.
Niin, laske tuulen vain ja virran mukaan!
T‰‰ k‰si, kiertyin sysitummaan tukkaas,
Kun l‰mmin viel' on poikkilyˆty p‰‰s,
Verell‰s piirt‰‰ hiekkaan n‰m‰ sanat:
"Ei tuuliviiri Warwick en‰‰ pyˆri."
(Oxford tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
WARWICK.
Riemuisat liput! Tuossa tulee Oxford!
OXFORD.
Oxford, Oxford, Lancasterin puolta!
(Oxford sotajoukkoineen menee kaupunkiin.)
GLOSTER.
On auki portti, menn‰‰n mekin sis‰‰n.
KUNINGAS EDWARD.
Vois takaa tulla toinen vihamies.
T‰‰ paikka hyv‰: pian hyˆkk‰yksen
He tekev‰t ja k‰yv‰t tappeluun.
Jos ei, niin huono kaupungin' on turva,
Pelottaa voimme sielt‰ pian heid‰t.
WARWICK.
Oi, terve, Oxford! Apusi on tarpeen.
(Montague tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
MONTAGUE.
Montague, Montague, Lancasterin puolta!
(Menee sotajoukkoineen kaupunkiin.)
GLOSTER.
Sin‰ ja veljes, syd‰nverill‰nne
Kalliisti saatte petoksenne maksaa.
KUNINGAS EDWARD.
Jot' ankarampi vastus, sit‰ suuremp'
On voitto; sieluni jo aavistaa
Minulle onnea ja menestyst‰.
(Somerset tulet liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
SOMERSET.
Somerset, Somerset, Lancasterin puolta.
(Menee sotajoukkoineen kaupunkiin.)
GLOSTER.
Kaks herttuaa, Somersetia kuin sin‰,
Henkens‰ Yorkin suvulle on myynyt;
Sin' olet kolmas, jos t‰‰ miekka tepsii.
(Clarence tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
WARWICK.
Kas, tuossa Clarence tulee uljain voimin
Veljelleen taistelua tarjoomaan:
H‰nest' on kalliimp' oikeuden voitto
Kuin veljenrakkaus ja luonnon siteet.
(Gloster ja Clarence kuiskuttelevat.)
Tule, Clarence! Tulethan, kun Warwick kutsuu.
CLARENCE.
Tied‰tkˆ, is‰ Warwick, mit' on t‰m‰?
(Ottaa pois punaruusun hatustaan.)
Kas tuossa, h‰pe‰ni sinuun viskaan!
Kukistaa is‰n huonetta en tahdo,
Miss' oma veri yhteen kivet juotti,
Ja nostaa Lancasterin. Luuletko,
Ett' on niin luonnottoman julma Clarence,
Ett' omaan veljeens‰ ja kuninkaaseen
Kamalan sota-aseen viritt‰‰?
Mua pyh‰st' ehk‰ valastani soimaat?
Jos pid‰n sen, niin olen turkkaisempi
Kuin Jephta uhratessaan tytt‰rens‰.
Niin suren t‰t‰ hairaustani,
Ett', armon saadakseni veljelt‰ni,
Sun veriviholliseks julistan,
Ja lupaan, miss‰ ik‰n‰ sun tapaan, --
Ja sinut tapaan, jos vain liikkeell' olet --
Sinulle kostaa ruman viettelysi.
Niin, suurellinen Warwick, sua uhmaan
Ja punastuen k‰‰nnyn veljeeni. --
Suo anteeks, Edward, parannusta teen;
Ja, Richard, ‰l‰ virheist‰ni suutu:
T‰st'edes n‰in en horjuvainen ole.
KUNINGAS EDWARD.
No, terveeks! Kymmenesti rakkaamp' olet,
Kuin jos et koskaan ansainnut ois vihaa.
GLOSTER.
Terveeksi, Clarence! Tuo on veljen tyˆt‰.
WARWICK.
P‰‰kavaltaja, kirottu ja halpa!
KUNINGAS EDWARD.
No, Warwick, kaupungista pois ja taistoon,
Tai korvissas sen kivet sinkoilee!
WARWICK.
En turvakseni t‰nne salpautunut.
Barnetiin heti l‰hden, siell‰ vaadin
Sua, Edward, taisteluun, jos uskallat.
KUNINGAS EDWARD.
Kyll' Edward uskaltaa, ja n‰ytt‰‰ tiet‰. --
Nyt taistoon, loordit! Pyh‰ Yrjˆ! Voittoon!
(Marssi. Menev‰t.)
Toinen kohtaus.
Tappelutanner Barnetin l‰hell‰.
(Sotamelskett‰ ja hyˆkk‰yksi‰. Kuningas Edward tulee,
raastaen haavoittunutta Warwickia.)
KUNINGAS EDWARD.
Tuoss' ole! Kuole pois, ja pelko kuolkoon!
Tuo Warwick meid‰n kaikkein oli kammo. --
Nyt varro, Montague: nyt olet teuras,
Warwickin luille sopiva sun seuras.
(Menee.)
WARWICK.
Ah, l‰hell' eikˆ ket‰‰n? Tule t‰nne,
Vihamies tai yst‰v‰, ja kerro mulle
Ken voittanut on, Warwick vaiko York?
Miks kysyn? Ruhjottu jo ruumiini,
Veri, raukeus ja sairas syd‰n n‰ytt‰‰,
Ett' antaa t‰ytyy t‰m‰ ruumis maalle
Ja voitto vihamiehelle, kun sorrun.
N‰in kaatuu kirveen tielt‰ setripuu,
Jonk' oksat ylv‰‰ kotkaa suojeli,
Jonk' alla varjoss' uinui jalopeura,
Jonk' ylti latvan lakka laajemmalle
Rutimoraitaa ja jok' alhaat pensaat
Kylmilt‰ myrskys‰ilt‰ suojeli.
T‰‰ silm‰, min nyt kuolon huntu kaihtaa,
Maailman kaikki salajuonet urkki;
N‰‰ otsan rypyt, vertyneet nyt aivan,
Kuninkaan haudoiksi ne verrattiin:
Voi Warwick hautaa kaivaa kuninkaille;
Kun otsaa rypistin, ei mieli nauraa.
Nyt tomu, veri tahraa kunniani.
Maat, mannut, puistot kaikki j‰tt‰‰ saan;
Ja tiluksistani ei mulle muuta
J‰lelle j‰‰ kuin t‰m‰n ruumiin mitta.
Mit' arvo, loisto, valta? Multaa, maata.
Kuink' el‰tkin, et surmaa v‰ltt‰‰ saata.
(Oxford ja Somerset tulevat.)
SOMERSET.
Ah, Warwick, jos nyt oisit niin kuin me,
Niin korjattaviss' oisi tappiomme!
Sotavoiman vahvan kuningatar kuuluu
Ranskasta tuoneen. Paeta jos voisit!
WARWICK.
En tahtois paeta. -- Ah, Montague,
K‰teeni, veli, k‰y, jos t‰‰ll‰ olet,
Ja sieluani huulin pid‰t‰.
Et mua rakasta; sa muuten, veli,
Pois kyynelill‰s huuhtoisit tuon hurmeen,
Jok' istuu huuliini ja puheen est‰‰.
Oi, rienn‰, Montague, ma muuten kuolen.
SOMERSET.
Ah, Warwick! Montague jo l‰hti pois;
Viimeiseen huusi nime‰s, ja sanoi:
"Tervehdi urhoollista velje‰ni."
Viel' oisi puhunut, ja puhuikin,
Mut niinkuin laukaus holvissa se kaikui,
Ei selv‰‰ siit‰ saanut; viimein toki
Ma kuulin huokausten lomasta:
"Hyv‰sti, Warwick!"
WARWICK.
Rauha sielulleen! --
Paetkaa, loordit, pelastukaa! Warwick
Hyv‰sti sanoo: taivaass' yhdyt‰‰n.
(Kuolee.)
OXFORD.
Pois! Kuningatarta nyt vastaan menn‰‰n.
(Menev‰t, kantaen pois Warwickin ruumiin.)
Kolmas kohtaus.
Toinen kohta samaa tappelutannerta.
(Torventoitauksia. Kuningas Edward tulee riemusaatossa;
Clarence, Gloster y.m.)
KUNINGAS EDWARD.
N‰in pitk‰lt' onni tekee nousua:
Nyt voiton seppeleet mua kaunistavat.
Mut keskell' ihanata p‰iv‰‰ t‰t‰
Uhkaavan, mustan pilven n‰en, jok' aikoo
Kilpailla kirkkaan aurinkomme kanssa,
Ennenkuin vaipuu l‰nnen vuoteeseen.
Nuo sotajoukot, jotk' on kuningatar
Ranskasta tuonut, nousseet ovat maihin
Ja marssivat, niin kuulin, meit‰ vastaan.
CLARENCE.
Tuon pilven pian leyhk‰ haihduttaa
Ja puhaltaa sen sinne, mist‰ tuli,
Sun s‰teesi jo kuivaa huurut nuo;
Ei kaikki pilvet rajuilmaa nosta.
GLOSTER.
Kolmekymment‰tuhatta on h‰ll‰ miest‰,
Ja Somerset ja Oxford h‰neen yhtyy.
Jos hengen-aikaa vain h‰n saa, niin joukkons'
On varmaan yht‰ mahtava kuin meid‰n.
KUNINGAS EDWARD.
Sain taatuilt' yst‰vilt‰mme ma tiet‰‰,
Ett' ohjaa matkansa h‰n Tewksburyyn.
Me, jotka voiton saimme Barnetissa,
Rienn‰mme sinne: into raivaa tien;
Ja joka kreivikunnasta, min kautta
Vain marssimme, me lis‰voimaa saamme.
Nyt rummut soimaan! Miehuutt'! Eteenp‰in!
(Torventoitauksia. Menev‰t.)
Nelj‰s kohtaus.
Tasanko Tewksburyn l‰hell‰.
(Marssi. Kuningatar Margareeta, prinssi Edward,
Somerset, Oxford ja sotureita tulee.)