Joyce katsoi sisartansa, ja Helena katsoi häneen äänetönnä.
"Minä nimitän tätä kunnioituksen puutteeksi."
"Ei hän ole tarkoittanut mitään sellaista. Hän on tarkkaan ajatellut
jokaista lausetta. Hän kysyi minulta aikaa mitä suurimmalla
vakavuudella. Minä en voinut sanoa mitään."
"Se on melkein nerokasta. Mitäpä hänestä tulleekaan, Helena?"
"En tiedä, mutta kyllä hän on yksi Jeesuksen pienistä -- -- siitä olen
vakuutettu."
"Jos hän tahtoo sen perille lähettää, niin käske hänen ainakin pyyhkiä
pois aika. Se tuntuu melkein herjaamiselta. Minä tahdon itse sanoa
sen hänelle." Joyce meni kyökkiin. Greeta oli juuri valmis lähtemään
yläkertaan pannakseen maata.
"Greeta, älä laske leikkiä niin vakavista asioista kuin ihmisen
uudestisyntymisestä, jonka Herra itse vaikuttaa."
Greeta kääntyi Joycen puoleen aivan kauhistuneen näköisenä.
"Oi neiti, sitä en ole milloinkaan tehnyt."
"Mutta sinä olet kirjoittanut, että se voi tapahtua puolessa tunnissa.
Tiedätkö, että löytyy ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan etsivät rauhaa
sieluillensa? Siinä on suuri työ."
Greeta oli ääneti vähän aikaa; sitten rupesivat suuret, raskaat
kyyneleet vierimään hänen silmistään poskia pitkin alas.
"Oi, neiti, minä luulin että Jeesus Kristus aina on lähellä.
Opettajatar sanoi, ettei meidän milloinkaan tarvitse odottaa. Ja
minä ajattelin, että rouvalla mahdollisesti olisi niin paljon muuta
tekemistä, ettei hän sitä huomaisi. Minä en tahtonut laskea leikkiä,
neiti, en todellakaan tahtonut."
"Sinä et voi sellaista sitoa määrä-aikaan, se on suorastaan
kunnioituksen puutetta", sanoi Joyce eikä ollut huomaavinaan hänen
kyyneleitänsä.
"En minäkään ollut opettajan luona kauvempaa kuin puolen tuntia",
nyyhkytti Greeta. "Minä jäin muiden jälkeen eräänä pyhänä ja pyysin
häntä puhutella. Mutta en huoli puhua ajasta mitään, jos neiti niin
toivoo. Mutta enkö saa sanoa, että siinä ei kulu pitkää aikaa, jos koko
sielullamme pyrimme siihen?"
"Sinä olet hyvin pieni tyttö lähettääksesi sellaisia sanoja
aikaihmisille", sanoi Joyce katsoen häneen vakavasti.
Mutta Greetan kasvot loistivat samassa silmänräpäyksessä niin
säteilevästä ilosta, että Joyce täydellisesti hämmentyi.
"Niin, neiti, aivan kuin se pieni tyttö, josta raamatussa puhutaan,
joka lähetti spitaalitautisen kapteenin parannettavaksi!"
Joyce jätti hänet.
"Greeta", sanoi hän sisarelleen, "on paljon korkeammalla asteella kuin
minä."