Nuorukainen epäili ja silmäsi lordi Henryyn, joka tarkasteli heitä
pilkallisesti hymyillen teepöydän luota.
"Minun täytyy, Basil", hän vastasi.
"No niin", sanoi Hallward ja astui pöydän luo laskien kuppinsa
tarjottimelle. "On jo myöhäistä, ja koska teidän täytyy vielä pukeutua,
niin ei teillä ole enää aikaa hukata. Hyvästi, Harry. Hyvästi, Dorian.
Tule pian käymään. Tule huomenna."
"Tietysti."
"Ethän vain unohda?"
"Tietysti en", sanoi Dorian.
"Kuules ... Harry!"
"Niin, Basil!"
"Pidä mielessäsi mitä minä sanoin sinulle tänä aamuna puutarhassa."
"Minä en muista sitä enää."
"Minä luotan sinuun."
"Minä toivoisin, että voisin itse luottaa itseeni", sanoi lordi Henry
nauraen. "Tulkaa, mr. Gray, minun vaununi odottavat ulkopuolella ja minä
voin saattaa teidät ensin kotiin. Hyvästi, Basil. Tämä iltapuoli on
ollut hyvin hauska."
Kun ovi sulkeutui heidän jälkeensä, niin maalari heittäytyi sohvalle ja
hänen kasvoillensa kohosi kärsivä ilme.