Avoin paikka.
Taustalla meri. Taka-alalla, vasemmalla puolen Heron torni, puoleksi
merelle viettävine ikkunoineen ja kapeine sisaänkäytävineen, jolle
portaat johtavat. Käytävän vieressä rannalla korkeita pensaita.
Etualalla samalla puolen on holveja ja pylväitä, jotka osottavat
asuinrakennusten olevan lähellä. Oikealla puolen kasvaa puita.
Keskellä näyttämöä lepopenkki.
Esiripun noustua kuuluu näyttämön takaa temppelivartijan ääni.
TEMPPELIVARTIJA.
Kas tänne päin, te talon palvelijat!
(Hero astuu esiin etualan oikealta puolen.)
HERO.
Hän yli on jo. Kiitos jumalain!
Kuin pakotettiinkin hän viipymähän
ain valoisahan päivään, tornissani
kun tultihin ja mentiin lakkaamatta!
Hän seisoi nurkkaan vetäyneenä, kunnes
sai onnellisen hetken paeta.
Nyt on hän poissa ja ma olla voin
taas levollinen.
(Samalta puolen, taaempaa, tulee temppelivartija
kantaen nauhassa torvea ja pitäen keihästä vasemmalla
olkapäällään. Seuraa jokaista Heron liikettä.)
TEMPPELIVARTIJA.
Näitkö sinä hänet?
HERO.
Ma? Kenen?
TEMPPELIVARTIJA.
Vieraan miehen, joka mereen
on täältä juuri hypännyt.
HERO.
Nyt juuri?
Vast' ikäänkö?
TEMPPELIVARTIJA.
Niin, kolme askelta
hän sinusta on mereen syössyt.
HERO.
Enkä
ma häntä nähnyt.
(Kulkee tornia kohti.)
TEMPPELIVARTIJA.
Hänet näit sa kyllä.
Sun täytyi nähdä.
HERO (kulkee edelleen)
Täytyi? Olenko
ma täällä vartija kuin sa?
TEMPPELIVARTIJA.
Et vartija
sa ole, mutta vartijaksi häntä
myös mainitaan, ken valvoo kauan, sinä
oot lamppus luona valvonut.
HERO.
Ah kaiken
sa näet!
TEMPPELIVARTIJA.
Hyvin näen, hyvin.
(Pappi tulee vasemmalta puolen.)
PAPPI.
Riitaa
te täällä haastatteko?
HERO (tornin portailta).
Miesi tuo
ei ole viisas.
TEMPPELIVARTIJA.
Ai, jos puhuisin —
HERO.
Hän ilmaan puhuu. Minä menen.
PAPPI.
Minne?
HERO.
Ma lähden torniin.
PAPPI.
Miksi sinne?
HERO.
Sinne
ma menen makaamahan.
(Menee torniin.)
TEMPPELIVARTIJA.
Nukkumahan,
kun yö on valvottu.
PAPPI.
Mit' oli täällä?
TEMPPELIVARTIJA (Heron jälkeen puhuen).
Sa sanoit, etten ole viisas, minä
jok' olen vain sun sukus palvelija.
Sa luulet, että viisaus kuni kulta
ja kontu sukuperintönä kulkee.
Ah kyllin oon ma viisas, kyllin liukas —
(Työntää keihäänsä maahan.)
PAPPI.
Ma siitä todistuksen saanko?
TEMPPELIVARTIJA (yhä edelleen Heron jälkeen puhteen).
Kyllä.
PAPPI (kääntyen lähtemään).
Sa yksin puhelet, ma näen. Sinun
ma huostaan hänet jätän.
TEMPPELIVARTIJA.
Herra, täältä
mies vasta karannut on merehen.
PAPPI.
Se totta onko?
TEMPPELIVARTIJA.
Hero kaukana
ei siitä paikast' ollut.
PAPPI.
Varmaankin
jos itse öisin lähellään ma ollut
se mies ois mereen juossut.
TEMPPELIVARTIJA.
Tuli paloi
yön halki tornissa.
PAPPI.
Tuo ei lie totta.
Mut Hero tiedä ei, me että tulen
ja liekin lävitsekin vihollista
ja pahantekijätä vainuamme.
Ei kyllin turvaa kalliotkaan suo,
jotk' kohoavat rannoillamme. Siksi
sa häntä varoita.
TEMPPELIVARTIJA.
Hän pilkkaa mua.
Hän hyvin tiesi tulen palaneen.
Hän valvoi, herra.
PAPPI.
Valvoi?
TEMPPELIVARTIJA.
Koko yön.
Tuoll' ylhääll' olikin niin salaista
ja 'sipinää ja supinaa. Tää seutu,
kaikk' oli lumottu, tuoll' lehvistössä
soi kuni sateen valitus ja sentään
ei lainkaan satanut. Tuoll' ilmassa
ja maassa kuului ihmeellinen pauke.
Nous aallot yli äyräidensä täällä
ja tähdet vilkuttivat kuni silmät,
kuin ihmeellinen arvoitus ol' yö.
Tuo torni oli kaiken tämän keskus.
Ma kymmenet jo kerrat mietin, että
tuon arvoituksen paljastaisin, mutta
en nähnyt muuta ma kuin lampun valon,
mi Heron ikkunasta välkkyi. Kerran
näin miehenhahmon rannalt' tulevan
ja torniin rientävän. Kun seurasin,
vain sateen äänen kuulin kuni ennen.
PAPPI.
Mut minust' tuntuu kuin tää koko lume
ois tapahtunut sinuss' itsessäsi.
TEMPPELIVARTIJA.
Ai, herra, miksi paloi tornissa
yön kaiken valo kuten kerroin jo?
Tää huono pila suuttumaan mun sai
ja sisään astuin tuonne, missä tupa
on palvelijain; siellä ensimäisnä
Ianthen pukeuneena kohtasin
ja koristeltuna kuin päivän aikaan.
PAPPI.
Tuo arvoitus saa kohta selityksen.
Sa tänne tyttö huuda. Hänet tunnet
ja tiedät, kuinka usein saanut on
hän sekaannusta aikaan.
TEMPPELIVARTIJA.
Samoin myös
ma ajattelin, toruin häntä siitä,
mut mistä valo ikkunassa tuolla?
Ja sitten juur kun lehtohon ma tulin,
niin — hup! juoksi mereen edessäni mies
ja samaan aikaan pensaikosta Heron
näin esiin astuvan.
PAPPI.
Jos epäillä
sa tahdot, etsi toinen tukikohta
Tuo epäluuloa on kaltaistesi.
TEMPPELIVARTIJA.
Mun kaltaisteni? Ah ma taasen kuulen,
ei ymmärrystä, järkeä oo mulla.
PAPPI.
Ianthe kutsu tänne!
TEMPPELIVARTIJA.
Mutta, herra,
tuo valo tuolla?
PAPPI.
Sa Ianthe kutsu!
TEMPPELIVARTIJA.
Ja nuorukainen tuo, ken mereen syöksyi
Abydon rantaa kohti uiden.
PAPPI.
Mitä
sa sanot? Abydosta kohti.
TEMPPELIVARTIJA.
Niin.
PAPPI.
Abydosta! Ianthe kutsu!
TEMPPELIVARTIJA.
Kyllä.
PAPPI.
Ja sano Herolle —!
(Vetää käärön povestaan.)
Sa hälle anna
tää kirjoitus, min hälle vanhempansa
on juuri lähettäneet:. Annas olla,
vain palvelija luokseni sa kutsu.
(Temppelivartija poistuu torniin.)
Abydos! Nimi tuo miks mieleeni
nyt muistuukaan? Abydost' olivat
nuo kaksi muukalaista juhlassa.
Ah, hulluutta sit' ajatella edes —
Ja kuitenkin: on nuoruus rohkea
eik' keskitielle jää se, urheasti
se aina kiellettyä tavoittelee.
Jos yllättäisin heidät, seikkailuun
kun ovat valmistuneet — Hero on
niin nuori vielä, tottumaton, välttää
ei vaaroja hän taida. Kyllin, kyllin.
Mun sisässäni puhun jumala,
jok' kehoittaa mua vaarin pitämähän,
se ennen kuin on myöhää.
(Temppelivarlija on tullut lakaisin.)
Asiasi?
TEMPPELIVARTIJA.
Ianthen pitää Hero vielä luonaan.
Hän patjoill' lepää, tyttö edessään
on polvillaan ja tälle kertoo, kuiskaa
ja supattaa hän. — Herra, sinulta
he pyytävät —
PAPPI.
Hän vitkastelee. Kuinka?
Ianthen heti tänne käskin tulla.
TEMPPELIVARTIJA (peräytyen).