KORKEASTI OPPINEILLE HERROILLE PARIISIN YLIOPISTON PYHÄN TEOLOOGISEN
TIEDEKUNNAN DEKAANUKSELLE JA OPETTAJILLE LAUSUU TERVEHDYKSENSÄ RENATUS
DESCARTES.
Niin oikeutettu on minulla syy pyytää tälle kirjalle Teidän
puolustustanne ja niin oikeutetun syyn luulen Teilläkin olevan,
tutustuttuanne yritykseni tarkoitukseen, tähän pyyntööni suostua, etten
millään tavoin luule voivani saada kirjalleni sopivampaa suositusta kuin
että tässä lyhyesti teen selkoa siitä tarkoitusperästä, johon olen
teoksessani pyrkinyt.
Aina on mielestäni niistä kysymyksistä, joiden ratkaiseminen on pikemmin
filosofian kuin teologian alalla suoritettava, kaksi ollut etupäässä
tärkeätä, nimittäin kysymykset Jumalasta ja ihmissielusta. Sillä meille,
jotka uskomme, riittää kyllä uskon vakaumus todistukseksi sielun
kuolemattomuudesta ja Jumalan olemisesta. Mutta varmaa on ettemme
epäuskoisissa voi herättää minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, ja
tuskinpa edes mitään siveellistä kuntoakaan, ellei noita kahta asiaa
heille ensin luonnollisella tavalla todisteta. Kun näet tässä elämässä
paheilla useinkin on tarjona parempi palkka kuin hyveillä, niin harva
sitä oman hyötynsä rinnalla välittäisi siitä mikä on oikeata, jos ei
tarvitseisi peljätä Jumalaa eikä myöskään olisi toista elämää
odotettavissa.
Tietenkinhän on kyllä totta että Jumalan olemassaolo on uskottava, koska
Pyhä Raamattu niin opettaa, ja että toiselta puolen Pyhää Raamattua on
uskottava, koska se on alkuisin Jumalasta. Onhan usko Jumalan lahja, ja
Hän joka antaa meille armonsa muiden asiain uskomiseen, voipi kyllä
antaa armonsa siihenkin että voimme uskoa hänen itsensä olevan olemassa.
Tätä todistusta emme kuitenkaan voi panna epäuskoisten eteen, sillä
heidän mielestänsä siinä olisi vika, jota ajatustieteessä sanotaan
kehäksi.
Mutta tiedänhän sekä Teidän että muidenkin jumaluusoppineiden myöntävän
että Jumalan oleminen kyllä voidaan _luonnollisella järjellä_ todistaa,
ja opettaahan itse Pyhä Raamattukin että tieto Luojasta on helpompi
saavuttaa kuin monesta luodusta asiasta, vieläpä aina niin helppo, että
tämän tiedon puutetta on pidettävä vikana. Tämä käy ilmi esim.
seuraavista Viis. kirjan 13 luvun sanoista: »Kuitenkaan he (epäjumalain
palvelijat) eivät sentähden ole ilman syytä: sillä jos he ovat niin
paljon ymmärtäneet että he taisivat luontokappaleen niin korkiassa
arvossa pitää, mikseivät he sitten pikemmin häntä löytäneet, joka niiden
Herra on.» Roomalaiskirjeen I luvussa myös sanotaan (pakanoista)
»etteivät he taida itseänsä syyttömiksi sanoa», ja edelleen sanotaan
samassa paikassa: »Sen tähden se kuin taidetaan Jumalasta tuta on heille
tiettävä», josta myös näkyy että kaikki se tieto, mikä meillä saattaa
Jumalasta olla, voidaan johtaa yksinomaan sellaisista perusteista,
joiden alku ja lähde on omassa järjessämme.
Näistä syistä olen pitänyt ikäänkuin omaan tutkimusalaani kuuluvana että
koettaisin saada selville mitenkä tuo todistaminen käy päinsä ja millä
tavalla tieto Jumalasta itse teossa on helpommin ja varmemmin saatavissa
kuin tieto ajallisista asioista.
Mitä taas sieluun tulee, niin ovat kyllä monet arvelleet sitä perin
vaikeaksi tutkia, ovatpa moniaat menneet niinkin pitkälle että ovat
rohjenneet väittää sielun, mikäli inhimillisesti voidaan käsittää,
kuolevan yhdessä ruumiin kanssa, ja ettei päinvastaisella ajatustavalla
muka olisi muuta perustetta kuin pelkkä uskon vakaumus. Tämän
mielipiteen on kuitenkin paavi Leo X:nen johdolla pidetty lateraaninen
kirkolliskokous VIII istunnossaan tuominnut vääräksi ja nimenomaan
kehottanut kristillismielisiä ajattelijoita kumoomaan vastustajain
perustelmia sekä voimainsa mukaan ryhtymään totuutta esittämään. Ja tämä
kirkolliskokouksen lausunto se lopullisesti onkin auttanut minua
voittamaan kaikki epäilykseni nyt esillä olevan yrityksen suhteen.
Lisäksi tulee että monikin jumalaton, kuten tunnettu, ainoastaan sillä
verukkeella kieltäytyy uskomasta Jumalan olemista ja ihmissielun
eriäväisyyttä ruumiista, ettei muka näitä asioita kukaan tähän asti ole
voinut todistaa. Tätä väitettä en tosin suinkaan pidä oikeana. Olen
päinvastoin sitä mieltä että kaikki ne syyt ja perusteet, joita tieteen
suurmiehet ovat näistä kysymyksistä esittäneet, kylläkin ovat
todistusvoimaisia, kun niitä vaan oikein ymmärretään, ja että tuskin on
enään löydettävissäkään yhtään todistusta, jota eivät muut jo ennen
olisi keksineet. Mutta kuitenkin olisi mielestäni hyödyllisin toimenpide
mihin filosofiassa ylipäänsä voidaan ryhtyä, jos parhaat noista
todistuksista saataisiin kerran kaikkiaan perin juurin tutkituiksi sekä
niin tarkalleen ja selvästi esitetyiksi, että niiden vakuuttavaisuus
kaikiksi tuleviksi ajoiksi olisi kaikille tunnettu.
Vihdoin on olemassa henkilöitä, jotka tietävät minun sommitelleen
eräänlaisen menetelmän tieteissä esiintyväin vaikeuksien voittamiseksi.
Menetelmäni ei tosin ole uusi, sillä onhan totuus itse vanhin kaikesta;
mutta on kuitenkin tullut huomatuksi että olen sitä käyttäessäni muissa
tutkimuksissa usein jossakin määrin onnistunut. Näiden tuttavieni
innokkaat pyynnöt ovat sentähden myös osaltaan vaikuttaneet siihen, että
olen pitänyt velvollisuutenani jotakin tässä asiassa yrittää. Mitä olen
saanut aikaan, se on tässä kirjoitelmassa esitettynä.
Tarkoitukseni ei ole ollut laatia mitään täydellistä kokoelmaa kaikista
niistä eri perusteista, joita voidaan esittää kysymyksessä olevain
asiain todistamiseksi, eikähän semmoinen yleensä maksa vaivaakaan paitsi
jos ennen esitetyistä perusteista ei yksikään olisi kyllin pätevä. Olen
ottanut käsitelläkseni ainoastaan alkuperäisimmät ja tärkeimmät
perussyyt, ja tuloksena rohkenen väittää olevan todistukset, jotka ovat
ehdottomasti varmoja ja sitovia. Voinpa lisätä etten luule ihmisnerolle
olevan mahdollista koskaan vast'edeskään sen parempia keksiä. Asian
suuri tärkeys ja Jumalan kunnia, joka koko tässä yrityksessä on ollut
silmämääränäni, vaativat näet minua tällä kertaa puhumaan omista
toimistani jonkun verran vapaammin kuin mitä tapani muutoin myöntäisi.
Mutta vaikkapa todistukseni itsessään mielestäni ovatkin varmoja ja
sitovia, niin en kuitenkaan saata luottaa siihen että olisin saanut
niiden esitystä muodonkin puolesta sovitetuksi joka miehen käsityskykyä
myöten. Suuretieteessäkin tavataan monta Arkhimedeen, Apolloniuksen,
Pappuksen y. m. kirjoittamaa todistelmaa, joita kyllä kaikki pitävät
sitovina sekä varmoina, ne kun eivät sisällä mitään, joka erinänsä
katsottuna ei olisi varsin helppoa käsittää, eikä liioin mitään, jossa
edellinen ei olisi tarkassa yhteydessä seuraavan kanssa. Mutta
ainoastaan aniharvat niitä todella ymmärtävät, syystä että todistelmat
ovat pitkänpuoleisia ja vaativat lukijalta erittäin suurta
tarkkaavaisuutta. Samoin pelkään että nämäkin tässä esittämäni
todistukset, vaikka ne selvyyden ja varmuuden puolesta luullakseni
ovatkin suuretieteellisten vertaisia, ehkäpä etevämpiäkin, kuitenkin
monelta jäävät käsittämättä osittain siitä syystä että nämäkin ovat
kohtalaisen pitkiä ja toinen toisestaan riippuvaisia, osittain ja ennen
kaikkia sen vuoksi että ne vaativat ennakkoluuloista täysin vapaata ja
aistimien vaikutuksesta helposti irtautuvaa ajatuskykyä. Huomattava on
myöskin etteivät metafyysilliset taipumukset maailmassa suinkaan ole
voittopuolella suuretieteellisiin verraten.
Vieläkin on eriäväisyyttä olemassa siinä kohden että, kun kaikki
vahvasti uskovat ettei suuretieteessä kirjoiteta mitään, jota ei
samalla pätevästi todisteta, tietämättömät tämän aineen suhteen useammin
erehtyvät hyväksyessään vääriä oppilauselmia, kun näet tahtovat olla
niitä ymmärtävinänsä, kuin siinä että kiistäisivät ja vastustaisivat
oikeita. Filosofian laita on päinvastainen. Tässä tieteessä ei yleensä
luulla olevan mitään, jota ei voisi sekä puolustaa että vastustaa. Senpä
tähden harvat siinä viitsivätkään etsiä totuutta; paljoa useammat
sitävastoin havittelevat neron kunniata siitä, että mukamas uskaltavat
vastustaa ylevimpiäkin totuuksia.
Kun siis tässä esittämäni todistukset, minkä arvoisia ne muuten
olisivatkin, kuuluvat filosofian alalle, niin en voi toivoa saavuttavani
niillä suurtakaan tyydytystä vaivastani ellei Teidän isällinen
suojeluksenne tule minulle avuksi. Sillä niin korkea ajatus on kaikilla
ihmisillä Teidän Tiedekunnastanne, niin suuri kunnioitus liittyy
Sorbonnen nimeen, että saavuttamanne luottamus ei ainoastaan uskon
asioissa ole suurin mikä pyhien kirkolliskokousten jälkeen koskaan on
tullut minkään seuran osaksi, vaan ettei myöskään inhimillisen
filosofian alalla missään katsota olevan tavattavissa suurempaa älyn
terävyyttä ja perinpohjaisuutta eikä arvosteluissa suurempaa
puolueettomuutta ja viisautta.
Näin ollen olisi kirjaseni menestys taattu, jos Te vain suvaitsette
ottaa sen suosiollisen huolenpitonne esineeksi, nimittäin ensiksikin
korjataksenne siinä olevat virheet. Sillä hyvin muistaen ei ainoastaan
inhimillisen heikkouteni vaan myöskin tietojeni riittämättömyyden en
tahdo väittääkään että teokseni olisi kokonaan vapaa erehdyksistä.
Edelleen olisivat sellaiset kohdat, jotka joko ovat jääneet
esityksestäni kokonaan pois taikka eivät ole saaneet siinä lopullista
valmistelua ja silitystä tai kaipaavat laveampaa selittämistä,
lisättävät, viimeisteltävät, selvennettävät, joko Teidän itsenne taikka
edes minun toimestani, sittenkuin olen saanut niistä Teiltä tarpeelliset
huomautukset.
Lopuksi toivoisin että, sittenkuin ne kirjassani esitetyt perussyyt,
joihin todistukset Jumalasta ja sielun ominaisesta olemuksesta
ruumiiseen verraten nojautuvat, ovat saatetut siihen muodolliseen
selvyyteen, johon luulen niitä voitavan saattaa, nimittäin sellaiseen
että niitä täytyy pitää täysin tarkkoina todistuksina näistä asioista,
Te tahtoisitte ne semmoisiksi julistaa ja sen julkisella
todistuksellanne vahvistaa. Jos tämä tapahtuu, niin en rahtuakaan epäile
että kaikki ne harhaluulot, joita näistä kysymyksistä koskaan on ollut
olemassa, pian katoavat ihmisten mielistä. Sillä totuuden oma voima on
helposti vaikuttava, että muut älykkäät ja oppineet miehet yhtyvät
Teidän mielipiteesenne, ja Teidän arvollisuutenne taas varmaan tekee
sen, että jumalankieltäjät, jotka tavallisesti ovat enemmän
pintapuolisia rikkiviisaita kuin nerokkaita ja oppineita, lakkaavat
hangottelemasta vastaan, vieläpä ehkä itsekin yhtyvät puolustamaan näitä
perusteluja, joita tietävät kaikkein järkeväin ihmisten pitävän
tieteellisinä todistuksina, jotta näet ei näyttäisi siltä etteivät he
pysty niitä käsittämään. Näin monenkertaiset todistukset synnyttävät
vihdoin täydellisen luottamuksen eikä koko maailmassa tule enään olemaan
ihmistä, joka rohkenisi epäillä Jumalan olemista tai sielun oleellista
eriäväisyyttä ruumiista.
Kuinka suuri hyöty tästä koituisi, sen voi Teidän erinomainen
viisautenne parhaiten arvostella, eikä laveampi suosittelu tässä Jumalan
ja uskontomme asiassa olekaan paikallaan minun puoleltani Teille, joissa
katolisella kirkollamme aina on ollut vankimmat pylväänsä.