Suosio on varsinaisesti sellainen toivomus, että kävisi hyvin sille
henkilölle, jonka menestys on meille rakas. Tarkoitan, että hän on
meille rakas ja on saavuttanut suosiomme sentähden, että hän on tehnyt
jonkun hyvän teon. Olemme näet luonnostamme taipuvaiset pitämään niistä
henkilöistä, jotka tekevät mielestämme hyviä tekoja, vaikka ne eivät
tuotakaan meille mitään hyötyä. Suosio tässä merkityksessä on rakkauden,
eikä halun laji, vaikka sen yhteydessä aina on se toivomus, että
suosimallemme henkilölle hyvin kävisi. Se on tavallisesti yhdistynyt
sääliin, koska jotakin henkilöä kohdannut onnettomuus saattaa meidät
lähemmin ajattelemaan hänen ansioitansa.