Se, mitä tavallisesti kutsumme kateudeksi, on pahe eli senlaatuinen
luonnon nurjuus muutamissa ihmisissä, joka saattaa heitä suuttumuksella
katselemaan muille ihmisille tapahtuvaa hyvää. Tässä tarkoitan kuitenkin
kateudella mielenliikutusta, joka ei aina ole paha. Ollen tällainen
mielenliikutus, on se vihansekaista surua, joka johtuu siitä, että
näemme hyvää tapahtuvan niille, joita pidämme sitä ansaitsevina. Tässä
saattaa vain onnen tuottama hyvä tulla kysymykseen. Sillä mitä henkisiin
jopa ruumiillisiinkin etevyyksiin tulee, jotka ihmiset ovat syntymästä
saaneet, ovat ne kyllin ansaitut, koska Jumala ne on antanut, ennenkuin
ihminen on kyennyt pahaa tekemään.