Koska meidän tulee huolellisemmin säilyttää arvokkaita kuin vähemmän
arvoisia seikkoja, saattaa tämä mielenliikutus muutamissa tiloissa olla
oikea ja hyvä. Siis esim. joku johtava henkilö, jolla on tärkeä asema,
on oikeutettu olemaan mustasukkainen[1] sen suhteen, s. o. olemaan
epäluuloinen kaikkea kohtaan, joka saattaisi sitä uhata. Kunniallista
naista ei liioin moitita siitä, että hän on mustasukkainen kunniansa
suhteen; silloin hän näet ei yksistään itse karta väärin menettelemistä
vaan välttää vähimmätkin syyt, jotka aiheuttavat panettelua.
[1] Tässä Descartes, poiketen tavallisesta kielenkäytännöstä, ulotuttaa
käsitteen mustasukkainen moralin alalle oikeutetun omistusvallan
puolustamisen muodossa. Suom. huom.