Ne, joilla on tämä tieto ja tämä tunne itsestään, tajuavat helposti,
että se saattaa olla myös jokaisella toisella, koska jalomielisyys on
tunne, joka on kokonaan riippumaton muista. Sentähden jalomieliset
ihmiset eivät halveksi ketään. Ja vaikka he usein näkevätkin toisten
toimivan pahoin ja siten paljastavan heikkoutensa, ovat he
taipuvaisemmat puolustamaan kuin moittimaan heitä sekä luulemaan, että
nuo toiset ennemmin tiedon kuin hyvän tahdon puutteessa ovat pahoin
toimineet. Jalomieliset henkilöt eivät liioin pidä itseänsä halvempina
niitä, joilla on enemmän omaisuutta tai kunniaa, ei edes niitä, jotka
ovat nerokkaammat, oppineemmat, kauniimmat tai jotka ovat missä muussa
suhteessa tahansa heitä etevämmät. Mutta he eivät myöskään aseta
itseänsä korkeammalle niitä henkilöitä, joita etevämmät he ovat, koska
kaikki muut etevyydet heidän mielestään ovat sangen vähänarvoiset
verrattuina hyvään tahtoon, jonka nojalla yksistään he itseään
kunnioittavat ja jota edellyttävät olevaksi tai ainakin mahdolliseksi
jokaisessa ihmisessä.