Luulen oikean jalomielisyyden, joka saattaa ihmistä kunnioittamaan
itseään niin suuresti kuin on luvallista, olevan ensiksi siinä tiedossa,
ett'ei ihminen todellisesti omista mitään muuta kuin tämän vapaan
tahdon, ja ett'ei häntä saata kiittää muusta kuin sen hyvästä, eikä
moittia muusta kuin sen pahasta käyttämisestä; toiseksi siinä, että
ihminen on päättänyt lujasti ja pysyväisesti hyvin käyttää tahtoansa.
Tällä tarkoitan, että hän on lujasti päättänyt olla koskaan
laiminlyömättä niiden tekojen täyttämistä, joita hän pitää paraina; tämä
on toisin sanoin hyveen täydellistä noudattamista.