Kuta läheisemmin mainittu sisäinen mielenkiihotus meitä koskee, sitä
suurempi vaikutusvalta sillä on meihin kuin siitä eroavilla tai sen
sukuisilla mielenliikutuksilla, ja sitä suuremmassa määrässä on varmaa,
ett'eivät mitkään ulkoa tulevat häiriöt voi sielua vahingottaa, jos
sillä vain on tarpeeksi sisällistä tyytyväisyyttä. Päinvastoin nämät
häiriöt kohottavat sielun iloa, koska se huomaa, ett'eivät ne voi olla
sille vahingolliset ja koska se täten oppii tuntemaan etevyytensä.
Saavuttaakseen tällaisen sisällisen tyytyväisyyden, tulee sielun
tarkasti noudattaa hyvettä. Sillä jos joku on niin elänyt ett'ei hänen
omatuntonsa soimaa häntä siitä, että hän olisi jättänyt täyttämättä
niitä tekoja, joita hän on paraina pitänyt (tällainen hyvä omatunto on
juuri tulos hyveen noudattamisesta), tuntee hän siitä tyydytystä, joka
on kyllin voimakas saattamaan hänet niin onnelliseksi, ett'eivät
mielenliikutuksien rajuimmatkaan puuskaukset koskaan voi häiritä hänen
sielunsa rauhaa.