Koska sielun tulee hyljätä viha ja suru silloinkin, kun ne johtuvat
oikeasta tiedosta, tulee sen sitä suuremmalla syyllä tehdä se silloin,
kun ne johtuvat jostakin väärästä mielipiteestä. Sitävastoin sopii
epäillä, ovatko rakkaus ja ilo hyvät silloin, kun niillä on näin
epävarma perusta. Jos tarkastamme niitä semmoisinaan sekä niiden
suhteessa sieluun, vaikka sellainen ilo on heikompi ja sellainen rakkaus
vähemmin hyödyllinen kuin tosiaiheinen iloja rakkaus, ovat edelliset
kuitenkin pidettävät parempina kuin väärään tietoon perustuva suru ja
viha. Sentähden menettelemme viisaammin niissä elämän sattumissa, joissa
olemme alttiina erehtymisen mahdollisuudelle, jos ennemmin kallistumme
niiden mielenliikutuksien puoleen, jotka perustuvat hyvään, kuin niiden,
jotka perustuvat pahaan, vaikkapa vain välttääksemme tätä pahaa. Usein
aiheetonkin ilo on parempi kuin suru, jonka syy on tosi. En rohkene
sanoa samaa rakkauden suhteesta vihaan. Sillä kun viha on aiheellinen,
se vain saattaa meidät pakenemaan pahaa esinettä, josta on hyvä pysyä
erillä. Sitävastoin aiheeton rakkaus yhdistää meihin seikkoja, jotka
saattavat meitä vahingottaa, tai jotka ainakaan eivät ansaitse niin
suurta huomiota puoleltamme, koska ne meitä huonontavat ja alentavat.