Samoin kuin valtaava ilo ei koskaan synnytä naurua, ei liioin
ylenmääräinen suru tuota kyyneleitä. Sen tekee ainoastaan lieveä suru,
jota seuraa rakkauden tai ilon tunne. Ymmärtääksemme kyyneleiden synnyn,
tulee meidän tietää, että, vaikka kaikkien ruumiinosien huokosista
tunkee esiin höyryjä, silmät niitä erottavat kaikista enimmmin, koska
näköhermot ovat hyvin suuret ja koska niitä silmiin johtaa lukuisat
hienot valtimot. Kuten hiki syntyy muiden ruumiinosien huokosista
tulevista höyryistä, jotka ihon pinnalle saavuttuaan muuttuvat vedeksi,
samoin kyyneleet syntyvät silmistä esille tunkevista höyryistä[1].
[1] Descartes ei näy tunteneen kyynelrauhasia. Suom. huom.