Vaikka nauru näyttää olevan ilon päätunnusmerkkejä, saattaa ainoastaan
vähäisempi ilon määrä, johon hiukan ihmettelyä ja vihaa on sekaantunut,
aiheuttaa sen. Kokemus näet osottaa, ett'ei suuri ilon tunne koskaan
pane purskahtamaan nauruun, ja ett'ei muu syy saata sitä niin helposti
aiheuttaa kuin surullisuus. Mielen ollessa suuren ilon valtaamana näet
keuhkot aina ovat niin täynnä verta, ett'eivät ne voi toistamiseen
paisua.