Meidän tarvitsee vain ajatella jonkun hyvän saavuttamista ja pahan
välttämistä mahdolliseksi, ruvetaksemme sitä haluamaan. Mutta jos
sitäpaitsi punnitsemme, onko paljon vai vähän todennäköisyyttä sen
saavuttamiseksi, synnyttää suuremman todennäköisyyden havaitseminen
meissä toivoa ja vähemmän todennäköisyyden havaitseminen pelkoa, jonka
laatuinen tunne kateus on. Jos toivo on tavattoman suuri, muuttuu se
laadultaan, ja sitä kutsutaan silloin levollisuudeksi eli varmuudeksi;
tavaton pelko taaskin muuttuu epätoivoksi.
59. _Epäröiminen, rohkeus, uskaliaisuus, kilpaileminen, pelkurimaisuus
ja kauhu._
Saatamme toivoa ja peljätä, vaikka odotetun seikan toteutuminen ei
ollenkaan ole riippuvainen meistä; mutta jos se on meistä riippuvainen,
saattaa keinojen valitseminen tai yrityksen toimeenpaneminen tarjota
vaikeuksia. Tuo valitseminen synnyttää epäröimisen, joka panee meitä
punnitsemaan asiaa sekä kysymään neuvoa. Toimeenpanon vaikeuksia
vastustamaan herää meissä rohkeus tai uskaliaisuus, jonka laji
kilpaileminen on. Rohkeuden vastakohta on pelkurimaisuus, ja
uskaliaisuuden vastakohta taas pelko ja kauhu.