Tosin on sangen vähän niin heikkoja ja epäröiviä ihmisiä, että he
yksinomaan noudattaisivat mielenliikutuksiensa määräyksiä. Useimmilla on
vakautuneet mielipiteet, joiden mukaisesti järjestävät osan
toimintaansa. Nämät mielipiteet tosin usein ovat väärät ja perustuvat
sellaisiin mielenliikutuksiin, jotka aikaisemmin ovat lumonneet ja
vallanneet tahdon. Mutta koska tahto noudattaa näitä mielipiteitä
silloinkin, kun se mielenliikutus, joka ne on synnyttänyt, ei vaikuta
sielussa, voidaan niitä pitää sielun omina aseina, ja katsoa sieluja
voimakkaammiksi ja heikommiksi, mikäli ne kykenevät noudattamaan näitä
mielipiteitä ja vastustamaan samanaikuisesti esiintyviä, näille
vastakkaisia mielenliikutuksia. On kuitenkin suuri erotus niiden
päätösten välillä, jotka johtuvat vääristä mielipiteistä ja niiden,
jotka perustuvat yksinomaan totuuden tuntemiseen. Jos toimimme
jälkimäisten mukaisesti, olemme turvatut mielipahalta ja katumukselta,
kun sitävastoin joudumme alttiiksi mainituille, tunteille, jos
noudatamme edellisiä ja kun olemme huomanneet erehdyksemme.
50. _Ei yksikään sielu ole niin heikko, ett'ei se, oikein ohjattuna,
voisi kehittyä ehdottomasti hallitsemaan mielenliikutuksiaan._
On tärkeätä tässä palauttaa mieleen mitä edellä on sanottu rauhasen
liikkeistä. Vaikka näet luonto elämämme alusta näyttää yhdistäneen
jokaisen rauhasen liikkeen määrättyihin mielteisiin, voimme kuitenkin
tottumuksen kautta yhdistää niitä toisiin. Luontomme järjestyksen
mukaisesti sanat synnyttävät sellaisia rauhasen liikkeitä, jotka
johtavat sieluun näiden sanojen äänet, kun ne kuullaan lausuttavan, tai
niitä muodostavien kirjainten muodon, kun ne nähdään kirjoitettuina.
Kuitenkin kokemus osottaa, että mainitut sanat ilmaisevat sielulle
esittämänsä ajatuksen, eivätkä sanoja muodostavien kirjainten muotoa tai
niiden eri tavuiden kaikua, koska olemme tottuneet näitä ääniä
kuullessamme ja näitä kirjaimia nähdessämme ajattelemaan ainoastaan
niiden merkitystä. Samoin saattavat ne rauhasen ja elonhengekkeiden
liikkeet, jotka johtavat sieluun mielteitä, luonnostaan olla
yhdistyneinä sellaisiin mielteisiin, jotka herättävät erityisiä
mielenliikutuksia. Mutta tottumus saattaa erottaa ne toisistaan ja
yhdistää ne vallan toisenlaisiin, ja tämä tottumus saattaa johtua
yhdestä ainoasta teosta vaatimatta pitkää harjaantumista. Jos esim. joku
syödessään hyvin halukkaasti jotakin liharuokaa, odottamatta saa
suuhunsa hyvin suolaisen palan, tämä seikka voi niin muuttaa aivojen
tilan, että hän siitä alkaen vain inhoten katselee tätä ruokalajia, jota
hän ennen söi halukkaasti. Eläimissäkin havaitaan sama ilmiö. Vaikka
niillä ei ole järkeä, eikä kenties mitään ajatuskykyä, on niissä
kuitenkin kaikki ne elonhengekkeiden ja rauhasen liikkeet, jotka meissä
herättävät mielenliikutuksia. Mutta eläimissä ne eivät synnytä
mielenliikutuksia, vaan ylläpitävät ja vahvistavat niitä hermo- ja
lihasliikkeitä, jotka tavallisesti ovat mielenliikutuksien seurauksena.
Kun siis koira näkee pyyn, tahtoo se luontonsa mukaisesti juosta sen
jälkeen, ja kun se kuulee pyssyn laukauksen, tämä pamaus luonnollisesti
saattaa sen pakenemaan. Mutta metsäkoirat opetetaan niin, että ne
huomatessaan pyyn pysähtyvät ja kuultuaan laukauksen juoksevat ampujan
luo. Jokaisen on tärkeätä tietää nämät seikat, jotta voisi tutkia
mielenliikutuksiaan. Sillä koska vähällä taitavuudella voidaan muuttaa
aivoissa tapahtuvat liikkeet järjettömissä eläimissä, on selvää, että
tämä voi tapahtua paljon paremmin ihmisessä. Siis mitä heikoimmatkin
sielut voivat lopulta ehdottomasti hallita kaikkia mielenliikutuksiansa,
jos niiden oikeaan kohtelemiseen ja ohjaamiseen käytetään tarpeeksi
huolta.